JOULUKUU 2007

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Keskiviikkona 12.12.2007

Olen jäämässä joululomalle. Palaan työn touhuun jälleen 7.1.2008. Lämmin halaus kaikille ja kiitos kuluneesta vuodesta! Ohessa tuntemattoman kirjoittajan runo joulun odotuksesta:

Joulun odotusta

Keskellä kiireiden, arkisten askarten,
mietin ja murehdin:
”tuleeko jouluni jouluksi,
saanko kaiken valmiiksi.
Mitä antaisin Sinulle,
mitä tekisin toisille?
Entä jos jääkin jotain tekemättä,
kyselen hymyilemättä.”

Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn,
koska ne ovatkin ikiomat.
Kyllä nyt on pakko pysähtyä
ja hetkeksi hiljentyä.
En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa,
eikä se huomaa yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos kaiken tuhlaa kiireeseen.
Silloin oman juhlani vain pilaan,
kun riemuitsisin siitä sijaan.

Joulun tarkoitus on vallan toinen,
ja sen sanoma suurenmoinen!
Jospa annankin lahjaksi aivan uutta,
itsestäni vaikka iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä silloin saamme.
Miten ihana onkaan Joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus!

Oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Vertaistalousneuvojien koulutus 29.11–2.12.2007

Torstai 29.11.2007

Ajomatka Tampereelta Kaunisniemeen, Lammille, alkoi noin klo 12.00 jännittävissä tunnelmissa. Muista en tiedä, mutta minun päässäni raksutti hurjasti, mitä kaikkea olen unohtanut. Kun lopulta maitokaupasta suunnattiin kohti Lahden tietä, oli pakko luovuttaa: Nyt mitä puuttuu, saa puuttua. Näillä mennään.

Aurinkoisessa, pienessä pakkassäässä ajettiin läpi idyllisten maalaismaisemien ja saavuttiin upeiden kuusien reunustamaan Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskukseen. Saimme lämpimän vastaanoton. Osa vertaistalousneuvojista oli saapunut paikalle. Hämmästelimme, sillä kukaan ei ollut soittanut ajo-ohjeita. Kaikki olivat löytäneet perille oikein hyvin.

Huoneiden ja liinavaatteiden jakamisen jälkeen istuuduimme kahvikuppien kera leirikeskuksen juhlasaliin, johon olimme pöydistä ja tuoleista rakentaneet hevosenkengän. Ensimmäisellä tunnilla virittäydyttiin koulutukseen. Esittelimme itsemme rintaan teipatuilla värikkäillä paperiarkeilla, joihin oli kirjoitettu oman nimen lisäksi: ”Mistä olet kotoisin? Evästys kotoa (sananlasku, slogan), Mikä tuonut vertaistalousneuvojaksi? Mitä odotat koulutukselta?”   Laput rinnassa sitten vaeltelimme ympäri huonetta ja luimme toisten lappuja. Juttelimme ja kyselimme. Odotuksista vielä jatkoimme pienellä porinalla, jonka jälkeen odotukset kirjattiin fläpille seinälle. Odotuksiin palasimme sunnuntaina hetki ennen todistusten jakoa.

Kahdeksan vertaistalousneuvojan lisäksi paikalle saapui Omille jaloille -projektin suunnittelija Anne Mustaniemi sekä Sininauhaliiton ja KRITSin projektityöntekijä Mirva Gullman. Mirva saapui koulutukseen kuunteluoppilaaksi. Anne tuli kouluttajan ominaisuudessa. Anne ja Mirva toivat tulleessaan tuiki tärkeät koulutuskansiot, jotka Anne oli koonnut Takuu-Säätiöllä. Sari ja Anne loihtivat koulutustilan seinustalle runsaan materiaalipöydän.

A-Kiltojen Liiton suunnittelija Marianna Kultalahti aloitti vertaistukihenkilöosuutensa klo 15.15. Marianna kertoi myös Kaunisniemen käytännön asioista. Ensimmäinen koulutuspäivä ja vapaaehtoistoiminnan koulutusosuus jatkuivat vilkkaan keskustelun siivittäminä hämärtyvässä marraskuun illassa ihan oikeasti kauniissa Kaunisniemessä.

Päivällisen jälkeen Marianna jatkoi ryhmätehtävällä. Kaksi ryhmää ryhtyi pohtimaan vertaistalousneuvojan rajoja. Vertaistalousneuvojan roolia täsmennettiin. Vertaistalousneuvoja ei ole ystävä, ei juristi, ei psykologi, ei ammattilainen. Vertaistalousneuvoja on lähimmäinen, joka tukee läpi vaikean elämänvaiheen, yhdistävänä tekijänä samankaltainen kokemus.

Iltaa istuttiin takkahuoneella makkaraa paistaen ja jutustellen. Iltakymmeneltä paikalle saapui vielä kaksi vertaistalousneuvojaa, joten vertaistalousneuvojajoukkomme kasvoi 10 henkeen. Nukkumaan kävimme Kaunisniemen rauhassa ja hiljaisuudessa, joulumaisemassa.

Perjantai 30.11.2007

Maittavan aamiaisen ja usean kahvikupillisen jälkeen aloitimme päivän opiskelun. Marianna aloitti kertomalla kriisin vaiheista. Totesimme, että monelle talous- ja velkaongelma on kriisi. Vain todella harva suhtautuu velkoihinsa kevytmielisesti ja olankohautuksella. Päihteiden käyttö ja velkaongelmat kulkevat usein käsi kädessä: Päihteitä ongelmallisesti käytettäessä velkoja syntyy, sillä päihteiden käyttämistä ohjaa pakkomielle ja fyysinen riippuvuus. Kun velkaa sitten kertyy, omatunto alkaa soimata selvinä hetkinä niin voimakkaasti, että se pitää hiljentää päihteillä. Velkaongelmat siis ruokkivat päihdeongelmaa ja päinvastoin. Kriisissä olevasta ihmisestä tuntuu usein, että mikään ei enää koskaan muutu. Että loppuelämä on nyt tällaista. Totuus on kuitenkin se, että kaikki tunteet menevät ohi. Elämä menee koko ajan eteenpäin. Kriisin jälkeen paistaa taas aurinko. Ihan varmasti.

Vertaistalousneuvoja on sillanrakentaja, joka rakentaa sillan tuettavan ja viranomaisen välille. Vertaistalousneuvoja on rinnalla kulkija, tulkki talous- ja velkaneuvonnassa, ”toinen muisti” ja kannustaja, rohkaisija, takapuolelle potkija. Vertaistalousneuvoja ei ole ammattilainen. Hän ei laadi velkajärjestelyhakemuksia eikä osaa vastata kaikkiin kysymyksiin.

Mikäli tuettava tarvitsee nopeita ja ammattitaitoisia vastauksia talous- ja velka- asioita koskeviin kysymyksiin, ratkaisu on Takuu- Säätiön ylläpitämä maksuton neuvontanumero, Velkalinja. Velkalinjalle voi soittaa nimettömänä. Se päivystää arkisin klo 10.00–14.00 numerossa 0800 9 8009.

Hauska nähdä sinua! Harjoittelimme tunnistamaan toisen tunnetiloja äänensävyn perusteella. Istuimme selät vastakkain, sanoimme ”hauska nähdä sinua” iloisella äänellä, ivallisella, surullisella, vihaisella, tavallisella, masentuneella ja rakastuneella äänellä. Toinen sitten yritti tulkita äänensävystä kyseessä olevaa tunnetilaa. Tehtävän tarkoituksena oli valottaa tilanteita, johon vertaistalousneuvojana tulee joutumaan. Vertaistalousneuvoja joutuu puhelinkeskustelun perusteella tekemään johtopäätöksiä tuettavan tilanteesta.

IItapäivän pullakahvit kävimme juomassa laavulla kirpeässä pikkupakkasessa. Pääjärvi velloi harmaana, aurinko pilkisteli taivaanrannasta, jääpuikot puunoksissa kimmelsivät kuin timantit ja talvimyrskyä uhoava tuuli puhuroi. Laavu ja nuotiopaikka sijaitsivat Kaunisniemen kärjessä. Kahvituokioomme kuului tulenteko ja kahvinkeitto nokipannulla. Onneksi joukossamme oli erämiehiä. Nuotiokahvit maistuivat mainioilta, ja kaikilla on varmaankin hyvä mieli reippaan ulkoilun ansiosta. Samalla maailmastakin tuli taas asteen parempi.

Iltaa vietimme saunomisen ja makkaran paistamisen parissa. Saunan takkatupa osoittautui todella tunnelmalliseksi illanviettopaikaksi lukuisine joulukoristeineen ja jouluvaloineen. Illan pimeyttä valaisivat pihamaalla öljylyhdyt. Muutamat levottomat retkeilivät Lammin keskustaan kaupoille ja maisemia katselemaan.

Lauantaina 1.12.2007

Kolmas koulutuspäivämme ja joulukuun ensimmäinen aamu valkeni joillekin aikaisemmin ja joillekin myöhemmin. Miehet kertoivat keskustelleensa kaupankäynnistä ja merenkulusta aamuvarhaisesta. Naiset kömpivät kerrossängyistään vasta lähempänä aamiaisajankohtaa. Talous- ja velka-asioiden pänttääminen käynnistyi klo 9.00. Päivän aiheita olivat mm. Yleistä talous- ja velkaneuvonnasta, Lakisääteinen velkajärjestely, Velkojen juridisia kysymyksiä sekä muut velkojen järjestelykeinot. Luentojen ohessa esille nousi paljon kysymyksiä, keskustelua ja kokemusten vaihtoa.

Velkajuridiikan perusasioista meille oli kertomassa Takuu- Säätiön perintäpäällikkö Minna Markkanen. Allekirjoittanut vastasi talous- ja velkaneuvonnan valottamisesta sekä Lakisääteisestä velkajärjestelystä. Molempia asioita tarkasteltiin vertaistalousneuvojan näkökulmasta: Talous- ja velkaneuvojan tehtäviä verrattiin vertaistalousneuvojan tehtäviin. Velkajärjestelyn kulku käytiin läpi vertaistalousneuvojan ja tuettavan näkövinkkelistä; mitä he tekevät yhdessä, ja mitä tekee vertaistalousneuvoja. Koulutuspäivän päätti Omille jaloille -projektisuunnittelija Anne Mustaniemen osuus muista velkojenjärjestelykeinoista. Kuulimme mielenkiintoista ja uutta asiaa mm. sosiaalisesta luototuksesta, kirkon diakonia- ja akordirahastosta. Kuulimme, että verovelka vanhenee, samoin vanhenevat nykyään myös Kelan saatavat. Koulutuspäiväämme oli seuraamassa myös Omille jaloille -projektipäällikkö Jukka Heinonen .

Illan pimeydessä, pakkasessa ja tuulessa meitä odotti päivän hurjin hetki. Järven rannalla, tuulessa ja tuiskussa höyrysi kuumakylpyallas, johon meidän onnettomien tuli kirmata uikkareissa läpi hankien. Kukaan naisista ei perääntynyt, vaan rohkeina astelimme ensin saunaan ja otimme kipakat löylyt. Sen jälkeen asettelimme villapipot päähän ja astuimme paljasvarpain nietoksiin. Matkaa saunasta kuumakylpyaltaaseen oli ehkä kymmenen metriä. Sillä matkalla ehti kuitenkin töppöset jäätyä niin, että kuumakylpyaltaan 36 asteinen vesi tuntui jaloissa polttavalta. Mutta allas oli aivan huippu juttu. Sinne suli uupumus, selkäkipu ja päivän istumisesta johtunut kankeus. Oli todella hauskaa istua lämpöisessä vedessä pipo päässä tuulessa ja tuiverruksessa. Muutama rohkea naishenkilö solahti kuumakylpyaltaasta vielä järveenkin. Riemunkiljahdukset kaikuivat pitkin öisiä rantoja.

Sunnuntaina 2.12.2007

Pyrytti lunta ja tuuli jatkoi yltymistään. Kuulimme huhuja, että Helsingissä on satanut parikymmentä senttiä lunta. Pohdimme kukin tahollamme kotimatkaa, jonka oli määrä alkaa iltapäivällä kello 15.00. Sitä ennen oli vielä paljon opiskeltavaa.

Päivän aloitti allekirjoittaneen osio vertaistalousneuvonnan erityispiirteistä. Osiossa käytiin läpi vertaistalousneuvojille suunniteltu työnohjauskuvio. Sovittiin yhteydenpidosta, allekirjoitettiin vaitiolositoumuksia, keskusteltiin ja vaihdettiin kokemuksia. Erityisosion jälkeen Mustaniemen Anne veti läpi sosiaaliturvakatsauksen. Asiaa tuli paljon, ja evääksi saimme hienon ja hyödyllisen materiaalin.

Ruokailun jälkeen kouluttajaksi saapui talous- ja velkaneuvoja Hilkka Nenonen. Hilkan osuutena oli ”Talouden hallinnan lyhyt oppimäärä” ja ”Markkinoiden sudenkuopat.” Saimme mittavan määrän erilaisia talouden hallintaan liittyviä lomakkeita. Lomakkeiden joukosta löytyi mm. Käyttörahan mittari ja Tsemppaustorni. Sen lisäksi oli tavanomaisempia talouskirjanpito ja taloussuunnitelma neljälle viikolle. Samaiset lomakkeet pitäisi löytää Omille jaloille -nettisivuilta valikosta Koulutus. Koko tämä nelipäiväinen koulutus materiaaleineen ja valokuvineen tulee löytymään Omille jaloille -nettisivuilta. Markkinoiden sudenkuopissa Hilkka kiinnitti huomiomme mm. pikavippeihin. Parhaimmillaan pikavippien vuosittaiset korot ovat 500–600 %.

Iltapäivän tunteina lumisade näytti sakenevan. Kohta koulutus on edennyt siihen pisteeseen, että ollaan vain lähtöitkuja ja todistusten jakoa vailla. Mitä sitten tapahtuu koulutuksen jälkeen? Allekirjoittanut käy tapaamassa vertaistalousneuvojia tammi–helmikuun aikana A-killoissa. Yhteyttä pidetään ahkerasti erilaisin työvälinein, joita olemme käyttöömme saaneet. Taloustietopisteitä perustetaan, vertaistalousneuvonnan tukisuhteita aloitetaan. Vuoden kuluttua 10.12.2008 tapaamme päivityskoulutuksessa Tampereella.

Vertaistalousneuvojia koulutetaan uusi ryhmä toukokuussa, 6.–9.5.2008 Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskuksessa. Asiasta lisätietoa tulee jo joulukuun Omille jaloille -tiedotteessa A-kiltoihin ympäri Suomen.

Lämmin kiitos kaikille koulutuksessa mukanaolleille!

MARRASKUU 2007

Ero

Keskiviikko 21.11.2007

Perjantaina 16.11.2007

Nyt on enää kaksi viikkoa aikaa vertaistalousneuvojien koulutukseen. Juuri tällä hetkellä vertaistalousneuvojiksi opiskellaan Rovaniemellä, missä Mielenterveyden Keskusliiton osahankkeen kolmipäiväinen koulutus on meneillään. Olen hengessä mukana täältä Tampereelta käsin ja suunnittelen parhaillaan omia koulutusosuuksia Kaunisniemeen. Tekeillä on diasarja Lakisääteisestä velkajärjestelystä. Asiaa on valtavasti, ja diasarja paisuu kuin pullataikina. Diasarja alkaa näyttää siltä, että se on paras siirtää roskakoriin, ja valita jokin ytimekkäämpi lähestymistapa.

Meillä on uusi koti muuttunut hurisevaksi remonttityömaaksi. Keittiön lattia purettiin eilen vesivahingon vuoksi. Märkää betonia löytyi yllin kyllin kaapistojen alta. Ikävä kyllä betonin päällä on paksu kerros laastia, joka kuulemma pitäisi saada pois, jotta betoni kuivuisi. Laasti ei eilen lähtenyt tavallisilla koneilla, joten tänään remonttimiehet kehittävät jostain jonkin superjyrsimen. Sitten kuunnellaan viikkokaupalla puhaltimen unettavaa hurinaa ja katsellaan, minne betonipöly vaeltaa. Tilanne ja koti näyttävät pahalta, enkä minä todellakaan ole hyväksynyt asiaa vielä. Oikeasti itkua tekisi mieli vääntää, mutta mitä sekään auttaa?

Viime maanantaina (12.11.) pidettiin vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous Tampereella. Pohdittiin, miten vertaistalousneuvojiin saa yhteyden. Tamperelaisille vertaistalousneuvojille on luvassa oma päivystyskännykkä, mutta se otettaneen käyttöön vasta myöhemmin. Tampereen lisäksi vertaistalousneuvojia on tulossa yhdeksään muuhun A-kiltaan ympäri Suomen. Todettiin, että paras ratkaisu toiminnan alkaessa on se, että minä toimin ns. portinvartijana. Toiminnan alkaessa tammikuussa 2008 minä otan kaikki puhelut vastaan. Vertaistalousneuvojien koulutuksessa sovimme alun yhteisen käytännön, josta laitan tietoa ja ohjeistusta joulukuun A-kiltatiedotteeseen. Sama tiedote tulee myös Omille jaloille -nettisivuille: Osahanke tiedottaa.

Elämä tuntuu nyt hieman hankalalta remontista johtuen. Pidin eilen vapaapäivän, joka ei sitten ollutkaan yhtään kiva. Aamulla meille tuli remonttimiehiä heti klo 7.00 jälkeen. Sen jälkeen ohjelmassa oli ryminää ja pölyä. Olo oli niin tukala, että meinasin lähteä työpaikalle pakoon, mutta meninkin sitten ystävättären luo kylään. Ystävätär sitten muisteli omaa vesivahinkoaan, jota oli kuivateltu kaksi kuukautta. Totesipa vielä, että: Jos ei koskaan toivo mitään, niin ei koskaan pety mihinkään. Se oli aika lohduton vierailu.

Kova on kapisen kohtalo,
vastatuuli vähäverisen,
myrkkyä on myötälekin,
oiko-onni osattoman,
tuho tulee tuhon omalle,
toimen turhan tuumijalle,
tiensä pitkän päättäneelle,
entiseloon eksyneelle,
vaan jos on potkua pojassa,
uutta uskoa Untamossa,
siinä Seppo selviävi,
uuden sammon salvoavi.
(Kalevala)

Kulunut viikko

Maanantai 12.11.2007

Nyt on kolmen euron insinööri tehnyt kuuden euron vahingon: Katselinpa kauniina Isänpäivän aamuna uuden keittiömme uusia laminaattiparkettipalasia, jotka omituisesti olivat alkaneet höplöttää saumoistaan. Laminaattilevyjen reunat kipristelivät niin, että niihin saattoi rapsuttaa kutiavaa jalkapohjaa. Mietiskelin, että jokin liimaus lienee pettänyt, ja kirjoittelin sähköpostiviestin huoltofirmaan. Isänpäivän iltana sitten olin menossa nukkumaan klo 23.00 ja jotakin vielä hiiviskelin keittiössä. Askellukseni pysäytti outo lotiseva ääni, joka kuului lattiasta. Sytytin valot ja ryhdyin kontillani tutkimaan lattian saloja. Huomioni oli seuraava: laminaattilevyn kipristelevää reunaa painaessani lattialle pirskotteli vesipisaroita. Vesivahinko! Mutta mistä ihmeestä vesi oikein tulee? Soitin heti huoltofirmaan, ja kello 23.30 minulla oli seuranani huoltomies ihmettelemässä keittiön lattian vesivahinkoa. Jäljet johtivat tiskiallaskaappiin, josta ei aluksi löytynyt yhtään mitään. Tarkempien tutkimusten jälkeen selvisi, että tiskialtaasta lähtevä viemäriputki ei ollut kohdillaan ja tiivistekin oli irronnut. Sitä ei vain nähnyt, sillä se oli jossain tiskikaapin alla pimeässä sokkelissa. Joka tapauksessa vajaan kahden viikon tiskivedet ovat nyt keittiön lattian alla lotisemassa. Sellainen vahinko!

Terveiset Jämsästä ja Jämsänjokilaakson A-killasta! Kävin siellä viime viikon keskiviikkona, 7.11. Jämsäläisten kanssa pidimme palaveria vertaistalousneuvonnasta. Paikalla palaverissa oli myös kaksi sosiaalityöntekijää, jotka olivat kiinnostuneita pystyttämään Jämsän sosiaalitoimeen taloustietopisteen. Se oli uusi oivallus, ja itse asiassa vallan loistava ajatus. Omille jaloille- projektin työ on myös etsivää työtä. Emme pelkästään kouluta vertaistalousneuvojia, vaan sen tehtyämme tarkoitus on etsiä talous- ja velkaongelmaisia ihmisiä. Omille jaloille- projekti on jalkautuvan vertaistalousneuvonnan projekti. Vertaistalousneuvojissa projekti jalkautuu tehtävänään etsiä avuntarvitsijoita. Sosiaalitoimisto on paikka, missä avuntarvitsijoita todella on. On todella oivallinen ajatus ryhtyä sosiaalitoimistossa jakamaan informaatiota talous- ja velka-asioista sekä auttavista tahoista. Jämsässä taisimme kuin huomaamattamme päästä villakoiran ytimeen!

Keskiviikkona 7.11. kotiutuessani Jämsästä kuulin uutiset Jokelan koulun tapahtumista. Se pysäytti TV:n ääreen koko illaksi. Järkyttävintä minusta tapahtumassa oli se, että se olisi voinut sattua missä tahansa koulussa, ja ampuja olisi voinut olla kuka tahansa. Oikeastaan en hämmästellyt tapahtumaa, enemmänkin hämmästelin sitä, ettei tuollaista tapahdu enemmän. Koulumaailma on kova. Olen nähnyt sen aikanaan itse, nyt katselen sitä kolmen kouluikäisen lapsen kautta. Tämä yhteiskunta on kova kuin kivi. Täällä on välillä todella paha olla, sillä inhimillisyys on kadonnut monesta asiasta. Tärkein arvo tuntuu olevan raha, kannattavuus, voitot. Tästä on hyvänä esimerkkinä suurten tehtaiden lakkauttamiset. Eräänkin tehtaan piti toimia niin kauan kuin Kymijoki virtaa...

Haluan ilmaista osanottoni kaikille, joita Jokelan koulun ampumavälikohtaus on koskettanut ja koskettaa. Haluan ilmaista myös myötätuntoni ampujan perheelle, suvulle ja muille läheisille, koska myös heidän tuskansa on varmasti suunnaton.

Helppo-Heikki tarjoaa poikkeuksellisin polkuhinnoin:

Ennakkoluuloa – itselleni tarpeettomana
Kaunaa – vielä tiukoissa kantimissa
Kateutta – huomattava varasto
Synkkämielisyyttä – riittoisa määrä
Mustasukkaisuutta – hiukan nuhraantunutta
Toivomuksia – liian suuriksi kasvaneita
Vanhoja uskomuksia – joukossa monia hassunkurisia
Ylpeyttä – omistajan ”silmäterää”, josta on tosin vaikea luopua
Aiheetonta murehtimista – ääretön määrä
Ilkeämielisyyttä – runsas valikoima
Luottamuksen puutetta & epäilystä – ”Porvoon mitalla”
Äkäisiä sanoja – piikit tallella
Vihamielisyyttä – verrattain käyttökelpoista
Epäileväisyyttä – pelko samaan hintaan
Puutteellisuuksia – pääasiallisesti vanhan mallisia

Kaikki ostokset kiinteästi – ei oteta takaisin – kaikki myytävä hiukan käytettynä!
(Helppo-Heikki, Juva)
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/  

Sillä elämä ei mene taaksepäin

Maanantai 5.11.2007

Meinasin kirjoittaa, että sinitaivaalta paistaa aurinko marraskuisena maanantaina. Eipä paista enää. Lumimyrskypilviä kerääntyy taivaalle. Kerääntyisikin! Valitettavasti nämä pilvet taitavat olla vain tavallista harmaata taivaankantta. Lauantaina oli pientä mukavaa lumisadetta, mutta se loppui liian nopeasti. Valkea maa olisi nyt kova juttu.

Muutto on nyt tehty. Se sujui yllättävän näppärästi, lasten ansiosta. Olin jotenkin ajatellut, että yksin hoidan koko muuton. Että lapset vain istua toljottavat tavarameren keskellä ja odottelevat, että äiti purkaa tavarat. Muuttopäivänä meinasin pyörtyä, sillä lapset oikein innostuivat tavaroiden purkamisesta. Innostuivat niin paljon, että lähes kaikki tavarat oli purettu jo muuttopäivän iltana. Muutto oli yhtä nopeasti ohi kuin lauantain lumisade. Kaikki sujui hyvin, paitsi vanhan asunnon siivous. Noottia on varmaan tulossa, sillä hukkasin pesukoneen vesiliitännän tulpan. Eikä siivoukseni ollut ainakaan omasta mielestäni riittävää. Olen kyllä perfektionisti, mutta katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.

Omille jaloille -asiat sujuvat taas lomaviikon jälkeen. Juuri sain valmiiksi Kirkkonummen A-kiltaan lähtevän taloustietopistepaketin. Keskiviikkona olen menossa Jämsänjokilaakson A-kiltaan ja vien talousneuvontakansion mennessäni. Tällä viikolla on tarkoitus postittaa kutsukirjeet vertaistalousneuvojien koulutukseen ilmoittautuneille. Kutsukirjeiden mukana lähtee tarkempi koulutuspäivien ohjelma, ajo-ohjeet ja yleistä ohjeistusta. Uima-asut kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan, sillä lauantai-illaksi 1.12. on varattu kuumakylpyallas!

Vertaistalousneuvojien koulutukseen ei ole enää paljoa aikaa. Koulutuksen suunnittelu ja valmistelu on täydessä käynnissä. Takuu-Säätiö hoitaa hienosti talous- ja velka-asioiden osuuden, sen näin omin silmin viikko sitten Suomen mielenterveysseuran järjestämässä vertaistalousneuvojien koulutuksessa. Marianna hoitaa hienosti vertaistukihenkilöosuuden, sen tiedän. Sellainen positiivinen mukava jännitys alkaa hiipiä…

Vertaistalousneuvojien työnohjausta järjestelen tällä hetkellä myös. Tavoitteena on, että työnohjaus saadaan toimimaan heti vuoden alussa. Tammi–helmikuussa olen aikeissa vierailla niissä A-killoissa, joissa koulutettuja vertaistalousneuvojia on. Vierailun tarkoituksena on toiminnan käynnistäminen. Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että minulla on nimetyt työnohjaajat vertaistalousneuvojille sekä yhdessä A-killan kanssa virittelemme yhteistyötä paikalliseen sosiaalitoimeen ja talous- ja velkaneuvontaan. Vertaistalousneuvojakillat saavat myös paikkakuntakohtaisin tiedoin päivitetyn talousneuvontakansion.

Mitäpä sitten, jos joku nyt innostuu vertaistalousneuvonnasta? Syksyn koulutukseen on nyt vertaistalousneuvojat valittu, mutta keväällä on tulossa toinen koulutus! Seuraava vertaistalousneuvojien koulutus järjestetään siis 6.–9. toukokuuta. Kutsukirjeet tuohon koulutukseen saapuvat A-kiltoihin maaliskuun alussa. Jatkossa koulutuksia järjestetään vuosittain projektin ajan. Projektin päättymisen jälkeisestä elämästä keskustelua on ryhdytty herättelemään jo osahankkeen ohjausryhmässä. Keväällä keskustelu pyritään siirtämään A-Kiltojen Liiton hallitukseen.

Sillä elämä ei mene taaksepäin
eikä viivy menneessä päivässä.
(Kahlil Gibran)

Toivo

Yksi maailman tarpeettomimmista kielloista koskee toivoa. Meitä varoitetaan turhasta toivosta. Ikään kuin turhaa toivoa voisi olla.

Maailma näkee toivon tunteena, joka kohdistuu johonkin haluttuun ja kaivattuun. Toivon parempaa huomista, rakkautta, lasta, työtä, lottovoittoa. Näin ymmärrettynä toivo on mielen toimintaa ja tekemistä.

Toivo on kuitenkin ihan muuta ja enemmän. Se kuuluu ihmissielun syviin perusrakenteisiin, on ihmisen olemukseen erottamattomasti kuuluvaa voimaa, yksi elämän ominaisuuksista.

Toivo ilmenee jokaisessa teossani, siinä että teen. Ei siinä, mitä teen tai miten. Jo hengittäminen on toivon ilmausta. Ja sen alta, tai takaa, pohjalta kuultaa luottamus.

Elämä luottaa meihin, toivoo meissä.

(Helinä Siikala – Voiman ja ilon käsikirja)

LOKAKUU 2007

Maailman humu

Maanantai 29.10.2007

Muuttoviikko on koittanut. Keskiviikkona on h-hetki, ja meidän perhe muuttaa isompaan asuntoon. Keskiviikkoaamuna kello kahdeksan kolkuttaa muuttomiehet ovelle, ja se on menoa sitten. Sitä ennen pitää ehtiä vielä paljon. Tällä hetkellä vanha asunto on kuin räjähdyksen jäljiltä. Tavarat on riivitty pois kaapeista. Osa tavaroista on pakattu huolellisesti muuttolaatikoihin, osa tavaroista on survottu kiireisesti mustiin jätesäkkeihin. Suurin huoli tällä kohtaa on se, että pakkausmateriaalit loppuvat kesken. Viimeiset kattilat ja shampoopullot täytynee kuljettaa sitten hampaissa.

Muuton ehdottomasti pahin puoli on siivous. Vanha asunto pitää kuurata uuden veroiseksi, sillä vuokranantaja on tarkka kuin mikä. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, kuinka siivoamaton jääkaappi johti käräjäoikeuteen. Eilen jynssäsin vanhan asunnon keittiötä kynnet verillä. Alkuperäinen ajatus minulla oli se, että olisin palkannut siivousfirman hoitamaan loppusiivouksen, mutta nuukuus ja jääräpäisyys veivät voiton. En tiedä, mitä siivousfirma veloittaisi loppusiivouksesta, mutta oli se mitä hyvänsä, voin todeta, ettei minulla ole siihen varaa. Muutto tulee muutenkin kalliiksi. Siksi olen nyt pakkaamisen lomassa yrittänyt siivota parhaani mukaan. Keittiön siivoamiseen meni koko armas sunnuntaipäivä! Miten voi pieniin kaappeihin mahtua niin paljon tavaraa? Mistä se kaikki pöly ja rasva oikein tulee? Eilisen kauhukokemukset olivat roskakaappi ja kaapistojen päälliset. Mitä kaikkea sitten onkaan vielä siivoamatta? Vaikka mitä! Pieneltä tuntunut työ onkin yhtäkkiä mahdoton järkäle kuraa ja kuurattavaa. Eikä siinä kaikki: Uusikin asunto on siivottava. Tänään illalla on ohjelmassa ikkunoiden pesu.

Pakkaaminen ja siivoaminen on kovaa työtä, mutta niin on muuton paperisotakin. On vuokrasopimusta, vuokravakuuden järjestelemistä, asumistukihakemusta, sähkösopimusta, vakuutusten kanssa pelmuamista, osoitteenmuutosta, talonkirjaotetta ja ties vaikka mitä. Muuttajan muistilista on kilometrejä pitkä. Torstaina laitan kyllä kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun tavarat uuteen asuntoon on saatu siirrettyä, ja vanha asunto luovutettua siivottuna pois. Mietin vain, että mahtaako tässä tunnit riittää kaiken tekemiseen. Ehkä täydellisyyden tavoittelusta on jälleen luovuttava.

Lauantaina kävin Salossa Suomen mielenterveysseuran osahankkeen vertaistalousneuvojien koulutuksessa. Suomen mielenterveysseuran osahanketta toteuttaa Salon seudun mielenterveysseura ja heidän projektityöntekijänsä Outi Yli-Heikkilä. Salossa oli viikonloppuna talous- ja velka-asioiden osio. Koulutukseen osallistujat olivat jo aikaisemmin syksyllä olleet mukana 30 tunnin mittaisessa tukihenkilökoulutuksessa. Sen lisäksi koulutusta oli saatu yhtenä iltana velka-asioista. Nyt oli vuorossa kaksipäiväinen koulutus, joka sisälsi mm. yleistä talous- ja velkaneuvonnasta, lakisääteinen velkajärjestely, maksamattoman velan seuraamukset, muut velkojen järjestelykeinot sekä vapaaehtoisen talousneuvonnan haasteet. Koulutuksen sisältö on lähes sama A-Kiltojen Liiton vertaistalousneuvojien koulutuksen kanssa.

Talvi tekee kovasti tuloaan. Kellot siirrettiin talviaikaan, ja päivät lyhenevät. Sää tosin on pysynyt leutona. Toivotan kaikille tunnelmallista syysviikkoa sekä oikein hyvää Pyhäinpäivää!

Tuas on meirän pitkät pellot.
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
kivinavetat ja harmaat ladot.
Valtateille, rautateille,
kun linnut palaa pelloille.
Ei enää elätä isäni pellot.
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan kuin minä
pysyn tältä tieltä pois,
niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän pysymään sua poissa.
Ennen pitkää on taas lokakuu.
Autioituu pihat ja salot,
autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan maailmaan humuun?
(Lauri Tähkä)

Rahattomuuspäivä

Keskiviikko 24.10.2007

Tänään on lokakuinen keskiviikko. Tämä on minulle taas niitä mitäänsanomattomia päiviä. Perjantaina on lapsilisäpäivä, mutta tänään ei ole rahapäivää. Tänään on rahattomuuspäivä. Tänään ei ole syntymäpäiväni enkä tunne ketään, joka tänään juhlisi syntymäpäiväänsä. Jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta, mutta se ei tee tätä päivää yhtään merkityksellisemmäksi. Rasmus ja Asmo viettävät nimipäiviään, mutta en tunne ketään Rasmusta enkä sen paremmin Asmoakaan. Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä vertaistalousneuvojien koulutukseen, mutta tänään on vain tavallinen arkistakin arkisempi keskiviikko.

Tällä hetkellä vertaistalousneuvojien koulutukseen on ilmoittautunut 12 henkilöä. Kahdeksalle on vielä koulutuksessa tilaa. Ilmoittautumisaikaa on jäljellä tämä päivä ja huominen. Mattimyöhäisiä mahtuu mukaan vielä viikonlopun A-Kiltojen Liiton syyspäivillä Siilinjärvellä, ellei huomenna tule hurjaa ilmoittautumisen loppuryntäystä. Lopullinen osallistujamäärä lienee selvillä maanantaina 29.10 iltapäivällä. Vaikka yhtään ilmoittautumista ei enää tulisi, koulutus järjestetään. 12 henkilöä on oikein hyvä määrä vertaistalousneuvojiksi koulutettavaksi.

Viikonloppuna vietetään siis A-Kiltojen Liiton syyspäiviä Siilinjärvellä. Syyskokouksen lisäksi ohjelmassa on Siilinjärven A-kilta ry:n 10-vuotisjuhlat. Paikalle näyttäisi olevan tulossa satakunta henkeä 21 A-killasta. Itse en pääse tänä vuonna mukaan, sillä olen menossa – yllätys, yllätys – vertaistalousneuvojien koulutukseen. Salon seudun mielenterveysseuran osahanke järjestää vertaistalousneuvojien koulutuksen 27.–28.10 Salossa. Minulla on koulutuksessa puheenvuoro: Velkamaailma omakohtaisena kokemuksena. Sen jälkeen koulutuksessa keskustellaan velkaantumisesta kriisinä. Salon seudun mielenterveysseuran osahankkeen projektityöntekijä Outi Yli-Heikkilä on laatinut velka-aallon kuvaamaan velkaantumista talouden ja mielenterveyden prosessina. Velka-aaltoon voi tutustua:

http://www.omillejaloille.fi/index.php?id=24 Kuvaa saa suurennettua klikkaamalla!

Taloustietopisteitä ja talousneuvontakansioita on kovasti suunniteltu ja aherrettu. Kuten jo aiemmin on mainittu: Taloustietopisteitä löytyy Tampereen A-kilta ry :n Kolmion päiväkeskuksesta ja Jyväskylän A-kilta ry :n Kortesuon kartanosta. Talousneuvontakansioita on laadittu Anjalankosken A-kiltaan, Etelä-Saimaan A-kiltaan, Imatran A-kiltaan sekä Kirkkonummen A-kiltaan. Nämä kansiot ovat siis valmiina. Ensi viikolla kansiot löytyvät jo mainituista A-killoista. Talousneuvontakansiosta löytyy talous- ja velka-asiaa, auttavien tahojen yhteystietoja sekä velkakokemuksia. Talousneuvontakansio tehdään paikkakuntakohtaisin tiedoin. Lupaan tehdä talousneuvontakansioita kaikille halukkaille A-killoille. Tietysti jos kaikki 67 toimivaa A-kiltaa tilaa kansion yhtä aikaa, toimitus voi hieman kestää. Siispä: Kärsivällisyyttä!

Vertaistalousneuvonnan puhelintuesta voisin valittaa nyt hieman. Miksi kukaan ei soita? Olen päivystänyt puhelimessa seitsemänä maanantaina... klo 11–15, mutta puheluja on tullut vain seitsemän kappaletta. Enemmän voisi tulla. Kovasti odotan puheluja. Puhelintukeen saa soittaa nimettömänä. Vielä on seitsemän päivystysmaanantaita jäljellä, vielä ehtii hyvin soittaa.

Ensi viikolla olen töissä vain puhelinpäivystyspäivän. Lopun viikon pidän muuttovapaata. Meidän perhe sai tarjouksen isommasta asunnosta, ja muuttopäätös syntyi viikko sitten. Nyt pakataan muuttolaatikoita, hoidetaan osoitteenmuutoksia, vuokravakuuksia, vakuutusasioita ja ties vaikka mitä. Nopeassa tahdissa muutto järjestyi, mutta sittenpähän tuo on ohi.

Tai ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin?
Sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?

– Sitä utua unhota et

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet?

– Sitä lempeä unhota et?

(Eino Leino)

Taivaallinen arkiaamun ajoneuvo

Maanantai 22.10.2007

Syksyn aikana olen muutamaan kertaan kirjoittanut lemmikkihiirestämme Emmasta. Emma alkoi sairastella syyskesällä, välillä näytti tapahtuneen ihmeparantuminen. Sairaus kuitenkin eteni, vaikka Emma vaikutti hyvinvoivalta. Kun lopulta ymmärsimme, mistä sairaudesta on kysymys, oli jo liian myöhäistä. Emma oli myös hiireksi hyvin iäkäs. Viime tiistaina, 16.10.2007, Emma Adalmiina Pulskurinen-Ärjy nukkui rauhallisesti pois. Rauha hänen muistolleen!

Olen löytänyt arkiaamujen ihmeen. Teen työmatkani aamuisin pahimpaan ruuhka-aikaan. Työmatkani reitti on pahin mahdollinen ruuhkasumppu. Bussit ovat aamuisin sietämättömiä. Nousen bussiin reitin puolivälissä, joten bussit ovat siinä vaiheessa jo niin täynnä, että istumapaikan löytäminen on mahdotonta. Bussissa seisominen ja toisten tiellä oleminen on vihonviimeistä puuhaa. Työmatkani on sen verran pitkä, ja sujuu ruuhkassa sen verran hitaasti, että tuskanhiki kohoaa otsalle joka ikinen aamu. Mutta sitten eräänä aamuna näin arkiaamun ihmeen: Bussi numero Y34 ilmestyi kuin taivaasta ja lipui liki tyhjänä pysäkkini ohi. Tyhmyyksissäni en tajunnut pysäyttää sitä, vaan katselin suu ammollaan, miten ihanalta se näyttikään. Bussissa oli alle kymmenen matkustajaa, vapaita istumapaikkoja oli silmänkantamattomiin. Mikä ihastuttava näky! Selvitin saman tien kyseisen bussin aikataulun. Päästäkseni tuohon taivaalliseen arkiaamun ajoneuvoon minun on lähdettävä kotoa viisi minuuttia aikaisemmin. Sen lisäksi joudun kävelemään kaupungilla reilun kilometrin, mutta se ei haittaa yhtään mitään. Tänä aamuna lähdin kotoa siis aikaisemmin. Nousin bussiin, joka taas oli melkein tyhjillään. Bussi suhahti sujuvasti keskustaan ilman pysähdyksiä joka pysäkille. Tilaa oli runsain mitoin. Hermot lepäsivät. Lopuksi sain reippailla mukavan lenkin. Ihme on tapahtunut!

Ilmoittautumisaika vertaistalousneuvojien koulutukseen alkaa käydä vähiin. Viimeinen ilmoittautumispäivä on tulevana torstaina 25.10.2007. Viimeistään tiistaina 30.10. osallistujamäärä on ilmoitettava Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskukseen. Tällä hetkellä koulutuksessa on vielä tilaa. Vielä ehtii mukaan! Koulutuskutsu löytyy ”Osahanke tiedottaa” -sivulta.

Viime viikolla kävin Helsingissä Omille jaloille- tiimipäivillä. Selko- opasasia siirrettiin ensi syksyyn. Nyt syksyllä keskitytään vertaistalousneuvojien kouluttamiseen. A-Kiltojen Liiton osahanke pystyttää yhdessä A-kiltojen kanssa taloustietopisteitä. Ensi keväänä alkavat ensimmäiset ammattilaisten koulutukset. Selko- opas lienee projektilta tulossa, mutta se lienee sitten lähinnä projektin lopputyö. Talous- ja velka-asioiden selko-opas on tarpeellinen, mutta se syntyy luontevammin projektin lopussa, kun materiaalia on kertynyt enemmän.

A-Kiltojen Liiton koulutuskalenteri 2008 on ilmestynyt. Sieltä löytyy myös tulevat Omille jaloille- koulutukset: Vertaistalousneuvojien peruskoulutus järjestetään 6.–9.5.2008 Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskuksessa. Vertaistalousneuvojien jatkokoulutus järjestetään 10.12.2008 Seitsemäs taivas -koulutustilassa Tampereella. Jatkokoulutus päivittää vuosittain muutoksia talous- ja velka-asioihin. Kirjoittelen ensi vuoden koulutuksista lisää tiedotteeseen, jonka lähetän A-kiltoihin joulukuussa.

Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa,
hänellä on hallussaan kaikki taitonsa.
Kun hän ampuu voittaakseen pronssisoljen,
hän on jo hermostunut.
Kun hän ampuu kultaisen palkinnon tähden,
hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia
ja joutuu pois tolaltaan.
Hänen taitonsa ei ole muuttunut,
mutta palkinto hajottaa hänet itsensä.
Hän välittää!
Hän ajattelee enemmän voittamista kuin ampumista
ja voittamisen tarve vuodattaa hänen voimansa kuiviin.
(Tranxu)

Kaakkois-Suomen syyspäivillä

Sunnuntai 14.10.2007

Kirjoittelen tätä Kotkasta, Kotka- Kymin kurssikeskus Höyteristä lauantaina 13.10. klo 14.30. Aurinko paistaa ja meri kimmeltää Kaakkois-Suomen A-kiltojen alueen syyspäivillä. Paikalla on 22 henkilöä viidestä eri A-killasta. Istun täällä A-killan omassa buffetissa ja päivystän, jos joku haluaa jutella talous- ja velka-asioista. Aluepäiväväki on suurimmaksi osaksi paneelikeskustelussa, jonka aiheena on "Vertaistuen merkitys A-killoissa." Päivän aiheeseen sopi siis myös vertaistalousneuvonta mitä mainioimmin. Paneelin jälkeen ohjelma jatkuu aluetyöryhmällä, arpajaisilla, saunalla ja makkaranpaistolla. Sunnuntaita vietetään aluekokouksen merkeissä.

Mahtavat ovat merimaisemat täällä. Aurinko paistaa siniseltä, pilvettömältä taivaalta. Syksy hehkuu värikkäänä puissa ja pensaissa. Minulla on täällä Liiton kamera mukana. Ensimmäistä kertaa käytin digikameraa torstaina Kolmion taloustietopisteen avajaisissa. Nyt sitten toista kertaa, eikä ikinä uskoisi, että olen joskus harrastanut valokuvausta. Taito on nyt tosi ruosteessa, ja uusi tekniikka hämmentää. Valokuvausharrastukseni päättyi surullisesti vuonna 1993, kun vein kamerani panttilainaamoon. Sinne jäi Eetu-kamera. Kamera oli siis rakas, koska annoin sille nimenkin. Välillä olen miettinyt uuden kameran hankkimista, mutta toistaiseksi on aina ollut muita tärkeämpiä hankintoja, jotka ovat ajaneet kameran edelle. Kännykkäkamera ei oikein ole jaksanut innostaa.

Tulin aamulla Kotkaan bussilla. Köröttely alkoi klo 6.45 Tampereelta. Karhulan näin klo 11.00 ja silloin jäin bussista pois. Epätoivo tosin meinasi iskeä ennen sitä, kun yritin bussista bongata Karhulan tienviittoja. Aloitin kyttäyksen heti Loviisan jälkeen. Aurinko räkitti suoraan silmiin eikä yhdessäkään vaivoin näkemässäni kyltissä lukenut sanaakaan Karhulasta. Lopulta oli pakko antaa periksi. Hivuttauduin sitten kuljettajan tuntumaan ja pyysin häntä poistamaan minut bussista Karhulasta. Näin tehtiin, ja löysin itseni oikeasta paikasta oikeaan aikaan.

Sunnuntaiaamuna 14.10.: Paluumatkalle Kotkasta lähdin klo 17.45 bussilla hyvien keskustelujen ja maittavien ruokien jälkeen. Tämä paluubussi olikin erittäin hieno. Varusteisiin kuului mm. mikroaaltouuni, kosteuspyyheautomaatti wc:ssä sekä suolapähkinäautomaatti. Matka taittui molempiin suuntiin yllättävän kivuttomasti. 8,5 tuntia istuin eilen bussissa, mutta se kannatti. Ilo oli käydä Höyterissä syyspäivillä!

Jyväskylän taloustietonurkkaus

Maanantai 8.10.2007

Taloustietopisteitä putkahtelee nyt useampia. Viime tiistaina pystytettiin Kolmion päiväkeskuksen taloustietopiste. Heti seuraavana päivänä, keskiviikkona 3.10, Jyväskylän A-killan Kortesuon kartanoon rakenneltiin taloustietonurkkaus.

Taloustietopisteitä, taloustietonurkkauksia voi olla erilaisia. Yhteistä taloustietopisteissä on materiaali, mutta puitteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Rahaa taloustietopisteisiin ei juurikaan tarvita. Osahanke toimittaa taloustietopisteisiin ajan tasalla olevaa materiaalia ja talousneuvontakansion. A-kilta pitää huolen siitä, että taloustietopisteissä on jatkuvasti materiaalia saatavilla. Tärkein työkalu taloustietopisteessä on talousneuvontakansio, josta löytyy paikkakuntakohtaista tietoa palveluista, tietoa velkojen järjestelykeinoista ja talouden hallinnasta, selviytymistarinoita sekä mm. ohjeet maksusuunnitelman laatimiseksi. Talousneuvontakansiossa on viimeisenä ruutuvihko, jonne voi nimettömänä kirjoittaa palautetta talousneuvontakansiosta ja taloustietopisteestä. Palautetta otetaan kiitollisena vastaan, sillä sen avulla toimintaa saadaan kehitettyä oikeaan suuntaan.

Taloustietopisteitä voidaan nyt perustaa A-kiltoihin. Halukkaat A-killat voivat ottaa minuun yhteyttä: Minulle voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Kun taloustietopisteen perustamisesta on sovittu, minä laadin A-killalle paikkakuntakohtaisilla tiedoilla varustetun talousneuvontakansion sekä kokoan muun materiaalin. Materiaalipaketti ja ohjeet voidaan toimittaa postitse A-kiltaan, ja A-kilta itse pystyttää taloustietopisteensä. Tai minä voin tulla avuksi paikalle, jos niin halutaan. Taloustietopisteen haluavissa A-killoissa tulisi olla nimetty yhdyshenkilö, joka huolehtii taloustietopisteen materiaalista ja tarvittaessa tilaa sitä minulta lisää.

Sitten tarinoita siitä kuinka paha saa palkkansa: Pitkästä, pitkästä aikaa sain viettää koko viikonlopun ilman lapsia. Pitkästä, pitkästä aikaa kaikki lapset lähtivät yhtaikaa kukin tahoilleen viikonlopun viettoon. Minäpä sitten päätin laiskotella oikein huolella. Kokosin olohuoneen pöydälle pinon katsomattomia elokuvia, kun kerrankin oli tilaisuus vahdata niitä kaksi päivää putkeen ilman jatkuvia keskeytyksiä. Niin sitten teinkin, ja se oli mainio tapa irrottautua arjesta. Ihaninta oli se, että koko viikonloppuna ei tarvinnut tehdä mitään; ei laittaa ruokaa, ei tiskata, ei siivota. Siinäpä se! Makoilin koko viikonlopun sohvalla, lattialla ja nojatuolissa. Niskat jämähti juntturaan, ja siinä niskojen jämähtäessä jokin kiva vasempaan käteen johtava hermosäie jässähti jumiin. Nyt sitten niskoja kiristää ja olkavartta särkee. Tiedänpä katsoneeni elokuvia. Vähemmällä olisin selvinnyt työntäyteisestä normiviikonlopusta, mutta olihan vapaa viikonloppu taas varsinainen vitamiiniruiske. Kyllä nyt taas jaksaa töissä ja kotitöissä!

Näinhän täällä käy: aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy.
Tuuli ajan mittaan pilvet valjastaa, ikuisuuteen karkaavat tähdet paljastaa.
(Eppu Normaali)

Kolmion taloustietopiste

Torstai 4.10.2007

Tampereen A-kilta ry:n Kolmion päiväkeskukseen pystytettiin taloustietopiste tiistaina 2.10.2007. Ohessa kännykkäkameralla otettuja valokuvia taloustietopisteestä. Taloustietopisteen avajaiset järjestetään torstaina 11.10.2007 klo 14.00–18.00. Tervetuloa tutustumaan!

Myrskyaamun kuulumisia

Maanantai 1.10.2007

Syksyinen aamu alkoi tänään varsin räiskyvästi. Heräsin arkiseen tapaan klo 6.00. Kahvia juodessani ja lehteä lukiessani aloin ihmetellä, mikä auto pihalla koko ajan vilkuttaa valoja. Vai ottaako siellä joku valokuvia? Kellon lähestyessä seitsemää minulle selvisi, että ukonilma sieltä teki tuloaan. Siinä vaiheessa, kun minun olisi pitänyt lähteä pysäkille, ukkonen jyrisi ja salamat löivät aivan talomme päällä. Salaman ja jyrinän välille jäi aikaa ehkä sekunti. Lapset istuivat aamiaispöydässä valkoisina kuin lakanat. Aamun yleisin huolenaihe kuului: Miten mä pääsen tänään kouluun? Minä olin yhtä valkoinen kuin lapsetkin. Pidän rajuilmoista silloin, kun niitä voi katsella sisältä, mutta ulos lähtijäksi minustakaan ei ollut. Vettä satoi kaatamalla, välillä rakeitakin, ukkonen melskasi. Minä aistin ukonilmalla sähkön. Se on vähän niin kuin otsonin tuoksu nenässä ja outo pieni päänsärky. Päätin siirtää työhön lähtöä puolella tunnilla. Force majeure. Tarjosin mahdollisuutta myös lapsille, mikäli myteri ei hellitä. Hellittihän tuo: klo 8.00 päivä oli valjennut ja ukkonen lipunut tiehensä. Kaikki pääsivät jännittävän aamun jälkeen normaalisti koulutielle.

Kerronpa hieman viime viikon tapahtumista: Maanantaina 24.9. pidettiin Tampereen A-kiltalaisten kanssa taloustietopisteen suunnittelukokous. Materiaali alkaa olla kasassa. Talousneuvontakansio on jonkinlaisessa tilassa. Täydellinen talousneuvontakansio ei ole, mutta tällä voi lähteä hyvin liikkeelle. Lisätään kansioon tietoa sitä mukaan, kun ideoita tulee. Aika vaikea on tietää, millainen ensimmäisestä taloustietopisteestä tulee. Nyt voisi jopa ottaa hienoisen paniikin!

Huomenna pystytetään valtakunnan ensimmäinen taloustietopiste Kolmion päiväkeskukseen Tampereella. Perjantaina veimme paikalle jo kolme pahvilaatikollista materiaalia. Kirjahylly ja kaappi löytyivät paikan päältä. Samassa huoneessa on myös Kolmion tietokone. Taloustietopisteen perustaminen ei ole maksanut tähän asti mitään muuta kuin kopiointikuluja A-Kiltojen Liitolle. Taloustietopiste on materiaalin ja informaation jakelupiste. Ihmistä ei siellä ole vielä tavattavissa, mutta puhelinnumeroita löytyy. Takuita asioiden selviämisestä ei myöskään voida antaa, mutta apua ja tukea löytyy sille, joka sitä etsii. Torstaina 11.10. klo 14–18 Kolmiolla on pienimuotoiset taloustietopisteen avajaiset. Osahanke tarjoaa pullaa ja kahvia. Paikalla on allekirjoittanut sekä Tampereen A-killan vapaaehtoisia esittelemässä taloustietopistettä ja vertaistalousneuvontaa.

Lauantaina 29.9. olin mukana Länsi- Suomen A-kiltojen aluetyöryhmäkokouksessa. Paikalla oli 22 henkeä ja seitsemän A-kiltaa. Kokous pidettiin Tampereen A-kilta ry :n Tahmelan monitoimitalolla. Tavanomaisten aluetyöryhmäasioiden ohessa esittäytyi sitten Omille jaloille -projekti. Kerroin osahankkeen tarjoamista vertaistalousneuvonnan mahdollisuuksista. Jokainen A-kilta on toiminnassa mukana siten, että neljä kertaa vuodessa lähetän A-kiltoihin tiedotteen osahankkeen toiminnasta. Vertaistalousneuvonnan puhelintukeen voivat soittaa kaikki A-kiltalaiset ympäri Suomen. Talous- ja velka- asioihin liittyvää materiaalia A-kiltoihin voi osahankkeelta tilata ilman sitoumuksia. Taloustietopisteitä voidaan perustaa A-kiltoihin, mikäli A-killat sitten pitävät huolta, että taloustietopisteissä on aina ajan tasalla olevaa materiaalia. Osahanke toimittaa materiaalin A-kiltaan, mutta jonkun täytyy huolehtia materiaalit esille. Taloustietopisteen suunnittelu vaatii myös osallistumista A-kiltalaisilta. Jokainen taloustietopiste voi olla oman A-kiltansa näköinen. Vertaistalousneuvonnan tukihenkilötoimintaan osallistuminen vaatii sitten A-killalta oman vertaistalousneuvojan kouluttamisen. Siihen on nyt heti syksyllä mahdollisuus: Vertaistalousneuvojien koulutus järjestetään 29.11.–2.12. Lammilla, Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskuksessa. Ilmoittautumisaikaa koulutukseen on 25.10. Mikäli jossain A-killassa ollaan kiinnostuneita vertaistukiryhmän perustamisesta talous- ja velkaongelmaisille ihmisille, sellainen voidaan yhdessä suunnitella.

Syksy on jo pitkällä. Aika menee tosi nopeasti. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä ikä tekee sen. Nuorempana vuodet olivat pitkiä ja pitkäveteisiä. Nyt ne vain humahtavat ohi. Se harmittaa joskus.

Mikään ei ole hyvää eikä pahaa, ennen kuin se on sellaiseksi ajateltu. (William Shakespeare)

SYYSKUU 2007

Matkalla Nedergårdissa

Maanantai 24.9.2007

Viime viikolla kokoontui Omille jaloille -ohjausryhmäni. Keskiviikkona 19.9. paikalle saapui ohjausryhmä kahta lukuun ottamatta kokonaisuudessaan. Asialistalla oli johtoryhmän terveisten ja osahankkeen tilanteen lisäksi aikaa varattu myös pohdinnalle, mitä osahankkeen ja A-kiltojen välinen yhteistyösopimus voisi pitää sisällään. Korostettiin, että sopimus on aina kahden kauppa. Nyt ei ole tarkoitus, että Liitto sanelee jotain A-killoille. Yhteistyösopimus voisi ollakin paremmin nimeltään työnjako. Esimerkiksi: Osahanke järjestää vertaistalousneuvojille työnohjauksen, A-kilta valitsee itse vertaistalousneuvojansa. Osahanke toimittaa A-kiltaan ajan tasalla olevaa materiaalia. A-kilta pitää huolen, että taloustietopisteissä on saatavilla ajan tasalla olevaa materiaalia. Osahanke järjestää vertaistalousneuvojille koulutuksen, A-kilta järjestää vertaistalousneuvojalle paikan, missä tämä voi tavata tuettavia. Osahanke tukee ja opastaa A-kiltoja vertaistalousneuvonnassa, A-killat tukevat vertaistalousneuvojiaan. Eli toiminnan käynnistyessä tehdään työnjako; kuka hoitaa ja mitä hoitaa. Työnjako neuvotellaan, ei sanella.

Ohjausryhmässä päätettiin käyttää talous- ja velka-asioiden tukihenkilöstä nimitystä VERTAISTALOUSNEUVOJA. Nimityksestä on käyty monta pitkää keskustelua. Keväällä pyysin A-kiltalaisilta nimiehdotuksia nimikilpailun muodossa. Nimikilpailuun tuli kaksi ehdotusta, joista molemmat saivat lohdutuspalkinnon. Ehdotukset olivat hyviä, mutta toistaiseksi niitä ei ole valittu käyttöön. A-killoissa käytetään nyt yhteisesti nimitystä vertaistalousneuvoja. Muissa osahankkeissa voi olla käytössä muita nimityksiä (Suomen Mielenterveysseura käyttää tukihenkilö-nimitystä), mutta A-killoissa on vertaistalousneuvojia.

Perjantaina 21.9. matkailin Nedergårdiin, Porkkalanniemeen. Matka alkoi aamulla kello 9.02, kun Pendolino lähti puksuttelemaan kohti Pasilaa. Matkanteko oli todellakin puksuttelua, sillä 23 minuutin vaihtoaika supistui yllättäen viideksi minuutiksi. Junanvaihto onnistui kuitenkin mainiosti, ja löysin itseni taajamajunasta matkalla Kirkkonummelle. Se reissu oli jännittävä: Juna pysähteli koko ajan. Asemat kuulutettiin, mutta aika vaatimattomalla äänellä, joten sain jännittää ymmärränkö jäädä oikealla asemalla junasta. Matkan varrelle osui monta kivan näköistä paikkaa, jossa voisin kuvitella jopa asuvani. Lopulta onnistuin jäämään junasta ihan oikealla asemalla eikä pahin pelkonikaan toteutunut. Pahin pelkoni oli jäädä junaan yksin ja jumiin. En tiedä, miksi juuri taajamajunat saavat mielikuvitukseni liikkeelle. Varmaan siksi, ettei siellä näy henkilökuntaa.
Nedergård sijaitsee 21 kilometrin päässä Kirkkonummen asemalta, Porkkalassa. Nedergård on käsittääkseni kesäsiirtola, jota hallinnoi Kirkkonummen kunta. Majoitustilaa on 50 hengelle. Paikka on erittäin kaunis ja rauhallinen. Etelä-Suomen A-kiltojen minileirille (20.–24.9) oli saapunut toistakymmentä A-kiltalaista. Helsingin A-kilta ry, Kirkkonummen A-kilta ry ja HYKAA A-kilta ry olivat edustettuina. Perjantai-iltana odotettiin vielä lisää väkeä saapuvaksi.

Tunnin verran kerroin Omille jaloille -toiminnasta yhteisesti, jonka jälkeen oli aikaa jutella. Innokkaita keskustelijoita oli paljon. Nedergårdissa oli lämmin tunnelma. Tuntemattomat uudet ihmiset tuntuivat yhtäkkiä tutuilta. Nedergårdissa oli helppo olla. Olisin voinut jäädä pitemmäksikin ajaksi, mutta perhe alkoi vaatia äitiä palaamaan ruoanlaittoon ja arkisiin askareisiin.

Urheinta, mitä ihminen voi tehdä,
on huolehtia päivästä ja hetkestä
toiseen toistuvista rutiineista,
jotka voivat välillä olla
hyvinkin yksitoikkoisia.
Arkisten asioiden hoitaminen vaatii itsekuria,
johdonmukaisuutta,
välittömän mielihyvän lykkäämistä ja
uskoa siihen, että se kaikki tosiaan on vaivan arvoista.
Huikeat riskialttiit ja raisut
harppaukset palkitsevat välittömästi.
Ne pienet ja luottavaiset askeleet,
joita joudumme päivittäin ottamaan
oman itsemme, parisuhteemme ja lähipiirimme hyväksi,
vaativat toisinaan valtavaa itsekuria ja jalomielisyyttä.
(Laura Day)

Tarinoita pelaamisesta

Maanantai 17.9.2007

Eräänä keväisenä tiistai-iltana vuonna 1993 olin Teivon raviradalla katsomassa tiistairaveja. Kävin noihin aikoihin raveissa Teivossa aina silloin tällöin. Raveissa käyminen oli hyvä syy päästä baariin keskellä viikkoa. (Samasta syystä kävin aikoinaan myös jääkiekko- otteluissa paljon.) Baarissa tietenkin juotiin olutta. Oluen juomisen ja tyhmän puhumisen lomassa oli myös kiva pelata pikku summilla. Kyseisenä keväisenä tiistai-iltana pelailin joka lähtöön vitosen (5 mk) kaksarin. Lähtöön seitsemän valitsin hevoset sillä perusteella, että ne olivat lähdön sekaisimmat kaakit. Olin nielaista oluen väärään kurkkuun, kun nämä sekaisimmat kaakit sitten tulivat ja veivät voiton kyseisessä lähdössä. Ryhdyin etsimään paria taululta, ja kun en sitä löytänyt, hihkaisin, että kerroin on ainakin 50! Kerroin oli kuitenkin jotain aivan muuta. Se oli 1200! Sain käydä kassalta lunastamassa 6000 markkaa. Se oli varsinainen onnenpotku.

Mitä sitten tein tuolla rahasummalla? Ensi töikseni ajoin taksilla kiireesti kotiin, etten vain pelaa rahoja. Sitten taisin maksaa muutaman laskun, yhden vuokran ja lopulla summalla ostin itselleni jotain kivaa. Käytin koko summan yhdessä päivässä. Muistan vieläkin millainen tunne oli voittamisen riemu. En yhtään ihmettele, että ihmiset jäävät koukkuun siihen. Minäkin yritin aikani toistaa tuon kokemuksen. Voiton jälkeen kävin Teivossa jonkin aikaa joka tiistai. Seuraavalla viikolla voitin 800 markkaa, mutta se ei riittänyt tunteen kokemiseen. Onneksi olin vähissä rahoissa, joten jouduin hakemaan yllätystä pienillä summilla. Pelasin edelleenkin vain vitosen kaksareita. Markalla taisi saada troikan. Muutamien kuukausien jälkeen intoni hiipui. Suuria voittoja ei enää tullut, pienet eivät tuntuneet miltään. Totesin, etten pysty hienoa voittamisen fiilistä toistamaan. Syksyyn mennessä raveissa käyminen jäi. Taisin siirtyä jääkiekkokatsomoihin.

Välillä olen elänyt voittamisen toivossa. Olen tönännyt kolikon hedelmäpeliin tai pokeriin. Olen ostanut arvan tai lotonnut rivin. (Lotota ei kannata kuin yksi rivi, koska yksi rivi vain voittaa.) Joskus oikeasti odotin, että voitan jotain ja selvitän asiani siten. Ajattelin jopa niin, että viimeinen vitonen kannattaa ilman muuta sijoittaa ennemmin pitkävetoon kuin maitopurkkiin. Pitkävedossa oli mahdollisuus, maitopurkissa ei. Sitten kun velkani paisuivat, totesin, etten kykene maksamaan niitä edes pienellä lottovoitolla.

Viime vuosina en ole jaksanut innostua pelaamisesta, mutta tiedän, että olisin voinut addiktoitua siihen jossain muissa olosuhteissa. Tiedän sen siitä, miten suhtauduin voittamisen fiilikseen. Riippuvuushan on tunne- elämän sairaus. Riippuvainen haluaa säädellä omia tunteitaan. Pitkään yritinkin tietoisesti toistaa sen hyvän fiiliksen. Se vain ei onnistunut, ja kärsimättömänä ihmisenä jätin leikin kesken.

Viime torstaina olin Valtakunnallisilla päihdepäivillä kuuntelemassa seminaaria rahapeliongelmasta. Se on huomionarvoinen asia talous- ja velka- asioista puhuttaessa. Päihdetyötä tehdessäni näin paljon peliriippuvuutta. Näin kuinka päihderiippuvuus muuttuu helposti peliriippuvuudeksi. Näillä kahdella riippuvuudella on kova vetovoima. Päihteet ilmeisesti lisäävät sitä hullua uskoa, että pelaamisella voisi asiat selvittää. Sellaista tapahtuu äärimmäisen harvoin eikä sen varaan kannata laskea mitään.

Peliongelmiin on olemassa auttava puhelin: Peluuri 0800 100101. Peluuriin voi soittaa maksutta ja nimettömänä. Peluuri vastaa arkisin klo 12–18.

Älä heitä pois elämää,
jota et ole ehtinyt elää.
Elämä on pitkä.

Älä katkaise siipiä siltä,
jonka määrä on lentää.
Sinulla on siivet.

Älä vangitse häkkiin sitä, jonka henki on vapaa.

Älä sammuta sen tulta, jonka tehtävä on palaa.
(Ehkäisevän päihdetyön viikko)
 

Raittiuden roiskeet

Keskiviikkona 12.9.2007

”Jos haluat saada kyydin vogoneilta, unohda koko juttu. He ovat yksi Linnunradan epämiellyttävimmistä roduista – eivät suoranaisesti ilkeitä, mutta äreitä, pikkutarkkoja, tunkeilevia ja paatuneita. He eivät tekisi elettäkään pelastaakseen isoäitinsä traalilaisen sontiaismolottajapedon kynsistä ennen kuin ovat saaneet asianmukaiset allekirjoitetut määräykset kolmena kappaleena, jotka on lähetetty hyväksyttäväksi, palautettu, lähetetty tarkastettavaksi, lausuntokierrokselle, hukattu, löydetty, alistettu kansanäänestykseen ja kompostoitu lopuksi kolmen kuukauden ajan ja käytetty uusiovessapaperin valmistukseen.”
(Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille)

Huumori on oivallinen keino käsitellä ikäviä asioita. Esimerkiksi velkajärjestelyn hakeminen on suhteellisen ”ikävä” prosessi, jossa papereita pyöritetään edestakaisin. Ensin hankitaan lukuisat liitteet, tiedot kirjataan monisivuiseen hakemukseen, lopulta hakemus liitteineen lähetetään käräjäoikeuteen, josta käräjäoikeus lähettää sen lausuntokierrokselle jne. Velkajärjestelyn hakeminen on niin virallista, että siihen suhtautuu väistämättä haudanvakavasti. Kun hakee ulosottotodistusta ulosottomieheltä, ei ole yhtään vitsikäs olo. Verotoimistossa jonottaessa ei naurata. Millaista onkaan Kelassa? Harvemmin virastoissa hymyillään tai asioita kevennetään huumorilla. Voisiko omaa oloaan keventää ajattelemalla asioita huumorilla? Eihän tämä nyt niin vakavaa ole. Joka päivä olisi hyvä nauraa ainakin viisi minuuttia. Naurulla on oikeasti terveyttä edistävä vaikutus. Huumori keventää mieltä ja helpottaa arkisia askareita. Suosittelen päivittäistä huumoriannosta. Loistava lääkitys on edellä mainitsemani kirja. Luin sen muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran. Iltamyöhällä lukiessa oli pakko mennä parvekkeelle nauramaan, etteivät lapset herää. Kirja oli ihan hervoton.

A-Kiltojen Liiton väki on huomenna lähdössä Helsinkiin Valtakunnallisille päihdepäiville. Minä olen menossa nyt valtakunnallisille päiville ensimmäistä kertaa. Meillä on päivillä pieni näyttelyosasto. Minä järjestelen Omille jaloille -esitteet Liiton pöydän kulmalle ja kerron osahankkeesta kaikille kiinnostuneille. Huomenna osallistun myös seminaariin: Rahapeliongelma – onko se vakava asia? Illalla menemme porukalla Vantaan A-killan Villa Grönbergiin, jossa vietetään toipumiskulttuuri-iltaa päihdepäivien iltatapahtumana. Toipumiskulttuuri-illan teemana on ”Raittiuden roiskeet” eli mitä toipuminen tuo tullessaan?

Joku kysyi minulta, mitä raittiuden roiskeet tarkoittaa. ”Raittiuden roiskeet” tarkoittaa esimerkiksi velkajärjestelyn saamista. ”Raittiuden roiskeet” ovat asioita, jotka tulevat raittiuden myötä. Sellaisia ”raittiuden roiskeita” tiedän tapahtuneen kuin asunnon saaminen, perheen perustaminen, lasten takaisin saaminen, ammatin hankkiminen, työpaikan saaminen, velkajärjestelyn saaminen. Nämäkin kaikki ovat sattuneet yhden ja saman ihmisen kohdalle, joten raittius on erittäin merkittävä hyvää tuova asia. Kun pysyy raittiina, roiskeita tulee väistämättä! Ja mitä kauemmin on raittiina, sitä enemmän tulee roiskeita.

Valtakunnalliset päihdepäivät jatkuvat vielä perjantaina. Silloin pääsen kuulemaan seminaarin: Päihdeperheiden mahdollisuudet. Sen lisäksi esittelen Omille jaloille -toimintaa näyttelyosastolla:
”Toivoa ja mahdollisuuksia on.”
(Omille jaloille -slogan)

Kettu ja kaniini

Maanantaina 10.9.2007

Nyt tapahtui kyllä jotain tosi kummallista: Lähdin lauantaina puolen päivän jälkeen kävelylenkille. Kotini lähellä on pieni lampi, jonka ympäri kulkee metsäpolku. Metsäpolku on hyväkuntoinen ja se sijaitsee todella mieltä tyynnyttävässä maisemassa. Kierrän tuon lenkin mielelläni useita kertoja viikossa. Tämän lenkin piti olla täysin tavanomainen lammen kierros, vaan sitten sattuikin jotain häkellyttävää.

Noin puolessa matkassa hyppäsi kettu polulle. Se tuli lammen puolelta, ylitti polun ja hyppäsi metsään. Olipa komea kettu, ajattelin. Taivastelin mielessäni, etten ollut aikaisemmin kettua luonnossa niin hyvin nähnytkään. Oranssinruskea kettu, jolla oli mahtava tuuhea häntä. Oletin ilman muuta, että kettu katoaa metsään. Suureksi hämmästyksekseni kettu jäikin metsän reunaan ja katseli minua. Minä pysähdyin katselemaan kettua. Eikö tuo kettu pelännyt, ihmettelin mielessäni. Lähdin jatkamaan matkaa. Silloin kettu hyppäsi metsästä polulle ja lähti jolkottelemaan perässäni. Hyvänen aika! Lisäsin hieman vauhtia, ja kettukin lisäsi. Pysähdyin, ja kettukin pysähtyi. Lähdin taas kävelemään, ja kettu seurasi ehkä noin kymmenen metrin päässä. Minua alkoi hermostuttaa. Mieleeni muistui hiljattain näkemäni dokumentti vesikauhusta. Diagnosoin ketun nopeasti raivotautiseksi, ja näin jo sieluni silmillä kuinka kettu kohtaa ponkaisee ja iskee hampaansa takapuoleeni. Sen jälkeen näin itseni kaupungin sairaalan loputtomassa ensiapujonossa. Lisäsin taas vauhtia. Vilkuilin vähän väliä taakseni kettua. Aina kun katsoin taakseni, kettu hieman hiljensi vauhtia ja jättäytyi askeleen pari. Kulkiessani katse eteenpäin, kettu otti välimatkaa kiinni. Minua alkoi pelottaa. Noukin polun varresta pitkän kepin matkaani. Ajattelin sen avulla taistella purevaa kettua vastaan, jos sellaiseen tilanteeseen jouduttaisiin. Mietin, että juoksemalla en todellakaan kettua voita. Puhelin osoittautui myös perin hyödyttömäksi välineeksi. Kettu kulki perässäni noin puolen kilometrin matkan. Lopulta minulla oli kolmekin keppiä käsissä, enemmän tai vähemmän lahoja. Kettu ei pelännyt minua yhtään eikä piitannut säikyttelystäni, vaan aina tulla jolkotteli perässäni. Onneksi sitten vastaan tuli toinen lenkkeilijä. Sanoin miehelle, että kettu seuraa minua ja osoitin kettua, joka siinä vaiheessa hyppäsi metsän puolelle. Mies näki ketun ja kehui komeaksi. Sanoin miehelle, että pelkään ketun käyvän kimppuuni. Mies nauroi ja sanoi, etteivät ketut käy päälle, vaan pakoon menevät. Tämä kettupa ei ollut mennyt pakoon. Se oli jolkotellut perässäni pitkät matkat! Mies meni menojaan. Minä heitin kepit pois kädestäni. Kettu katosi metsään. Lopun metsäpolun kävelin ympärilleni vilkuillen; tuleeko kettu vielä jossakin pusikoiden suojassa perässäni. Kun lopulta pääsin ilman puremaa asfaltoidulle tienpätkälle, tunsin suunnatonta huojennusta. Mikä ihmeen kettu tuo oli? Normaali kettu tuskin pelottomasti seuraisi. Raivotautinen kettu voisi olla nimenomaan niin sekaisin, että seuraisi päästäkseen puremaan. Vai luuliko se minua toiseksi ketuksi, kun minulla oli oranssi takki? Vai oliko se kettu ensinkään? En julistanut itseäni hulluksi, sillä ketun näki vastaan tullut mies.

Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin päivystän vertaistalousneuvonnan puhelintukea. Puhelintuki on tarkoitettu A-kiltalaisille, jotka haluavat apua ja tukea talous- ja velkaongelmiin. Korostan taas, etten ole ammattitaitoinen velkaneuvoja, vaan omaan oman kokemuksen näistä asioista. Ymmärrän, kuuntelen ja pyrin ohjaamaan asioissa eteenpäin. Päivystän puhelimessa maanantaisin klo 11–15 joulukuun 10. päivään asti. Puhelinnumero on 0400-194427 tai skype: lehtonen.sari

”Hän otti Q-kirjaimen ja heitti sen kaukaiseen likusteripensaaseen, jossa se osui nuoreen kaniiniin. Kaniini ponnahti kauhuissaan esiin eikä pysähtynyt ennen kuin kettu nappasi ja söi sen ja tukehtui yhteen sen luista ja kuoli joen rantaan, josta virta vei sen mukanaan.

Seuraavien viikkojen aikana Ford Prefect nieli ylpeytensä ja tutustui tyttöön, joka Golgafrinchamissa oli ollut henkilöstöjohtaja, ja hän järkyttyi kovin kun tyttö yhtäkkiä kuoli juotuaan vettä suvannosta, jonka ketun ruumis oli saastuttanut. Ainoa minkä tästä opimme on se, ettei koskaan pitäisi heittää Q-kirjainta likusteripensaaseen, vaikka ikävä kyllä se toisinaan on väistämätöntä.”
(Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille)
 

Kirjastokortti

Keskiviikkona 5.9.2007

Vuonna 2000 hukkasin kolme kirjaston kirjaa. Aikanaan sain niistä asiallisen laskun. Lasku päätyi perintään, kuten kaikki muutkin silloiset laskuni. Tänä päivänä korvaus kirjoista on mukana velkajärjestelyn maksuohjelmassa. Oikeastaan asiani kirjastoon ei ole selvittämätön, vaan hoidossa. Olen kuitenkin seitsemän vuotta vältellyt kirjastoa. Vähän väliä mieleeni on tullut käydä kysymässä saisinko jo kirjastokortin. Kirjastokortille olisi käyttöä. Lapsen kirjastokorttiasian aktivoiduttua oli pakko tarttua asiaan, johon ei muuten oikein tohtinut.

Kirjastonhoitaja neuvoi ottamaan yhteyttä lakimiesosastoon. Asian esille ottaminen siellä voisi johtaa myönteiseen lopputulokseen, ja saisin kirjastokortin. En vain jaksaisi, mutta kai sitä vain täytyy. Ikäviä tunteita tällaiset herättää, ja kuka nyt ikäviä tunteita haluaisi ehdoin tahdoin hankkia, varsinkaan, kun onnistumisesta ei ole takeita. Olen kyllä tottunut selvittämään velkajärjestelyyn liittyviä asioita. Niitä on riittänyt viiden vuoden aikana. Toivoisin kuitenkin, että nämä asiat alkaisivat olla kohdallani selvitetty. Olen näitä velkoja kantanut ja kärsinyt vuodesta 1991 asti eli 16 vuotta. Eikös sen mittainen ole käytännössä elinkautinen vankeusrangaistus Suomessa? Velallisen kohdalla se lienee riittämätön.

ELOKUU 2007

Perjantaina 31.8.2007

Perjantai-iltapäivä on meneillään, ja nettiyhteys on poikki koko toimistosta. Olo on aika kädetön, sillä yllättäen kaikki työt ovat riippuvaisia netin toimivuudesta. Päiväkirjaa voi kirjoittaa, mutta julkaisuajankohdasta ei ole tietoa.

Nyt kannattaa katsoa Osahanke tiedottaa – sivua! Sieltä löytyy upouusi syyskuun Omille jaloille- tiedote, jonka sain tänään etuajassa valmiiksi. Samalta sivulta löytyy myös vertaistalousneuvojien koulutuskutsu. Tiedote ja koulutuskutsu lähtevät A-kiltoihin suunnitellusti ensi viikon aikana.

Varoitan heti: Jos tämä sivu näyttää nyt kummalliselta, se johtuu siitä, että päivitän nyt itse Omille jaloille- päiväkirjaa. Projektisuunnittelija on tehnyt sen tähän asti. Eilen sain tunnukset itselleni, ja vietin sitten lähes koko päivän ihmetellen siitä uutta maailmaa, joka tunnuksien takaa avautui. Se ei ollutkaan mikään simppeli maailma, vaan tein aikamoisen savotan ennen kuin sain A-Kiltojen Liiton aikataulun ja Osahanke tiedottaa -osaston harjoituspäivitettyä. Nämä ovat kyllä niitä asioita, joihin on mukava uppoutua silloin kun on aikaa. Saa nyt nähdä, miten saan tämän tekstin samannäköiseksi kuin edelliset, mutta eipäs mennä asioiden edelle.

Koulutuksen ohjelma, ilmoittautumislomakkeet ja -ohjeet lähtevät A-kiltoihin postitse viimeistään perjantaina 7.9. Materiaali postitetaan kaikkiin Suomen A-kiltoihin. Samassa kirjekuoressa tulee myös Omille jaloille- tiedote, jossa kerron syksyn asioista. Vertaistalousneuvonnan puhelintuesta tulee samalla ilmoitus, jonka voi laittaa killoissa näkyvälle paikalle ilmoitustauluille. Puhelintukeen voivat soittaa kaikki A-killoissa kävijät ympäri Suomen siihen katsomatta onko oma A-kilta kiinnostunut vertaistalousneuvonnasta vai ei. Jäsenkorttia ei tarvita. Vertaistalousneuvonnan puhelintuki vastaa maanantaisin (10.9 alkaen) klo 11–15 ja kuuntelee ihmisten talous- ja velkahuolia sekä ohjaa asioissa eteenpäin. Vertaistalousneuvonnan puhelintuesta löytyy ilmoitus näiltä sivuilta, alaotsikko Osahanke tiedottaa.

Perjantaina 24.8.2007 klo 12.56

Olen nyt virallisesti Urhea Uimari. Heittäydyin eilen, kuolemaa halveksuen, Pyhäjärven syksyisiin vesiin Pispalan Päihdepäivän yhteydessä. Sain kunniakirjan, jossa mainitaan, että olen selviytynyt Pispalan Päihdepäivän päätteeksi järjestystä Urhean Uimarin Uinnista, joka on paitsi kunto-, niin älykkyystesti. Kunniakirjassa todetaan, että matka rannasta oli pitkä ja kun vesi vielä oli märkää, selviytyminen oli epävarmaa.

Pispalan Päihdepäivää vietettiin eilen helteisissä merkeissä. Joku sanoi, että olisi kesän viimeinen hellepäivä. Minä vietin suurimman osan päivästä sisällä jakaen Selviytyjät-kurssin loppuraportteja. Väkeä päivillä oli kiitettävästi. Ne, jotka olivat kuuntelemassa, erikoistutkija Esa Österbergin alustusta aiheesta ”Miten alkoholin hinnan alennus näkyy vuonna 2007?” olivat vaikuttuneita kuulemastaan. Kaiken kaikkiaan 17. Pispalan Päihdepäivät olivat onnistuneet. Perinteikäs Päihdepäivien lihakeitto oli viedä kielen mennessään. Aurinko paistoi. Soitto soi. Ilo oli tavata niin uusia kuin vanhoja tuttavuuksia.

Eilen minulta yllättäen kysyttiin, kuinka meidän Emma-gerbiili voi. Kirjoittelin tässä alkukuusta, että lemmikkigerbiilimme taitaa tehdä kuolemaa. Emma näytti silloin tosi sairaalta, ja koska Emma on jo iäkäs hiiri, pelkäsin todella Emman päivien päättyvän. Mutta niin ei käynyt! Kaksi päivää kului, ja yhtäkkiä Emma oli aivan entisellään; kuopsutti iloisesti häkissään ja söi kädestä näkkileipää. Jos meitä ei olisi ollut kaksi henkilöä toteamassa Emman sairauden päiviä, epäilisin kyllä omia silmiäni ja järkeäni. Tänä päivänä Emma voi hyvin eikä sairaudesta ole merkkejä. Kirjoitin tämän nyt tähän, jos joku muukin miettii, mitä Emmalle kuuluu.

Claes Andersonin runon myötä toivotan kaikille hyvää viikonloppua! Runo on runokokoelmasta ”Iho, siinä missä se on ohuimmillaan.” Runo oli minulle erittäin tärkeä silloin, kun opiskelin päihdetyöntekijäksi. Sillä on oma paikkansa sydämessäni vieläkin:
”Paleltunutta ihmistä ei pidä sulattaa
liian nopeasti.
Solut tulvivat, seinät särkyvät, sydän pysähtyy.
Paleltunutta ihmistä ei koskaan saa
laittaa mikrouuniin.
Pane hänet kovalle vuoteelle pohjoisenpuoleiseen
huoneeseen, avaa kaikki ikkunat.
Hänelle ei pidä antaa peitettä eikä tyynyä,
hän tarvitsee kovuutta.
Kun hän alkaa huutaa vettä,
heitä hänelle muutama jääpala.
Kun hän on nälkäinen, muutama leivänkannikka.
Älä koskaan ole huoneessa niin kauan
että hän kiintyy sinuun.
Hän tarvitsee yksinoloa, eristyneisyyttä.
Anna hänelle pala karheaa kangasta,
jolla verhota ruumiinsa.
Kun hän vihdoin alkaa lämmetä,
hän kertoo sinulle maisemista,
harvinaislaatuisen kauniista ja karuista.
Tämän tietää jokainen napaseutujen tutkija, tunturivaeltaja,
koditon ja tehostetun hoidon lääkäri.”

Keskiviikkona 22.8.2007 klo 12.47

Huomenna on Pispalan päihdepäivät Tampereella. Järjestyksessään 17. Pispalan päihdepäivät järjestetään Tampereen A-kilta ry:n Tahmelan monitoimitalolla. Päihdepäivien aiheena on ”Miten alkoholin hinnan alennus näkyy vuonna 2007?” Aiheesta on lupautunut alustamaan Stakesin erikoistutkija Esa Österberg. Alustuksen jälkeen aiheesta käydään paneelikeskustelua. Perinteiseen tapaan päivän ohjelmassa on kettinginheittoa, musiikkia, ruokaa, kahvia sekä Urhean Uimarin Uinti. Urheat uimarit heittäytyvät hyisiin Pyhäjärven aaltoihin ja saavat siitä kunniakirjan. Tänä vuonna uskoisin, että Pyhäjärven vesi saattaisi olla vielä varsin uimakelpoista. Pispalan päihdepäivät järjestävät Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen läntinen palvelualue, Ehkäisevän päihdetyön toimisto, A-klinikkasäätiö ja Tampereen A-kilta ry.

Minä olen menossa Pispalan päihdepäiville esittelemään edellistä työtäni, Tampereen A-killan Kutova-projektin loppuraporttia nimittäin. Olin ennen Omille jaloille -projektia Kutova-projektissa liki viisi vuotta. Vuonna 2002 Kutovaan mennessäni aloimme kehitellä Ronkaisen Jarin kanssa kuntoutumissuunnitelmamallia päihdeongelmaisten ihmisten auttamiseksi suunnatussa avotyössä. Kehittämisen tuloksena syntyi nelivaiheinen kuntoutumissuunnitelma, ns. talonrakennusmalli. Talonrakennusmallissa ihmiset rakentavat oman elämänsä taloa. Vuonna 2003 kuntoutumissuunnitelmamallin toista vaihetta kattamaan kehitettiin Selviytyjät- elämänhallintakurssi. Kurssi koostui 10 eri osiosta: Orientointi, Terveydenhoito, Päihdeongelman omahoito, Asunnon hankkiminen ja asuminen, Kodinhoito, Talousasiat, Vuorovaikutustaidot, Ihmissuhteet, Opiskelu ja työelämä sekä Vapaa-aika. Vuonna 2005 kolmivuotinen Kutova-projekti päättyi ja silloin julkaistiin kuntoutumissuunnitelmamallia esittelevä loppuraportti. Raha-automaattiyhdistys kuitenkin myönsi Kutovalle kaksivuotisen jatkorahoituksen Selviytyjät-kurssin kehittämistä varten. Vuosina 2003–2006 Selviytyjät-kursseja järjestettiin yhteensä seitsemän kertaa. Kaiken kaikkiaan kursseilla oli 74 kurssilaista. Heistä 60 oli miehiä ja 14 oli naisia. Helmikuussa 2007 valmistui kurssitoiminnasta raportti: ”Selviytyjät-kurssi – Tavoitteena arjenhallinta ja päihteetön elämäntapa.” Tätä raporttia olen huomenna jakamassa ja esittelemässä Pispalan päihdepäivillä.

Selviytyjät-kurssin Talousasiat-osiosta on lyhyt matka vertaistalousneuvontaan ja Omille jaloille -projektiin. Kaikista 74 Selviytyjät- kurssilaisesta 29 pyysi apua talous- ja velka-asioiden selvittelyyn projektin aikana. Tämän lisäksi avuntarvitsijoita ilmeni kurssin ulkopuolelta viikoittain. Apu, jota heille kykenin antamaan, oli vertaistukea sekä kokemuksen kautta opittua talous- ja velkafaktaa. Tätä työnosaa pyrin nyt A-Kiltojen Liiton osahankkeessa jatkamaan, jakamaan ja kehittämään.

Hieman jännittää Päihdepäiville meneminen. Aluksi pelkäsin, etten muista raportista enää yhtään mitään. Nyt olen selannut raportin läpi ja todennut, että kovasti tuttua tekstiähän tuo on. Aion myös osallistua Urhean Uimarin Uintiin. Raportoin siitä seuraavassa päiväkirjamerkinnässäni.

”Ihmiset eivät ole yksinkertaisesti ruumiita luokassa tai laatikoita organisaatiokaaviossa tai tiedonkäsittelykoneita – he ovat ajattelevia, tuntevia, itseohjautuvia ihmisiä, joilla on hyvin persoonallinen päämäärien, tunteiden ja itseensä liittyvien uskomusten ohjelmisto, jota tulee kohdella kunnioittavasti, jos toivotaan onnistuttavan pyrkimyksissä helpottaa haluttuja motivaatiokaavoja ja ihmisen kompetenssin kehittymistä.”
(Martin Ford 1992)

Maanantaina 20.8.2007 klo 11.32

Terveiset A-Kiltojen Liiton Kesäpäiviltä Rokuan leirikeskuksesta tulevat viikon viiveellä. Olin viime viikon poissa toimistolta vahtiessani lasten koulunkäynnin alkamista. Vaikka lomien loppuminen harmitti, loppuviikosta kaikki kolme lasta myönsivät, että koulun alkaminen oli kiva juttu.

Kesäpäivät Rokualla olivat kiva juttu! Kesäpäivät oli järjestetty tavattoman hyvin. Siitä kaunis kiitos Oulun A-killalle! Mieleenpainuvinta olivat Oulun A-kiltalaisten henkilökohtaiset puheenvuorot lauantain 40-vuotisjuhlassa. Minusta oli hienoa, että puhujiksi oli valittu nimenomaan jäseniä. Se oli varmasti asia, joka toi juhlaan ja koko päiville lämminhenkisyyttä. Tunnelma kesäpäivillä oli alusta loppuun kerrassaan mainio.

Kesäpäivien käärmevaroitus osoittautui mätäkuun jutuksi. Perille päästyämme kuulimme, että leirikeskuksen maisemissa oli nähty tänä kesänä kaksi käärmettä eikä mitään muuta. Minä onneton olin ostanut kumisaappaat varta vasten. Riemukasta tosin oli se, että käärmeiden puuttuessa pääsimme turvallisin mielin uimaan. Järvi, jonka nimeä en tiedä, oli mahtava: Puhdas, kirkas, hiekkapohjainen ja syvä. Vesi oli kauniin kirkkaan vihreää. Pohja näkyi kuuteen metriin. Joku tiesi kertoa, että syvimmillään pikkujärvi on peräti 37 metriä syvä. Naisten saunavuorolla innostuimme hyppimään laiturilta, kun se kerrankin oli turvallista. Laiturin päässä oli monta metriä vettä, ja pohjaan näki selvästi. Minä innostuin pomppimaan jaloilleni veteen kuin lapsena. Se oli hauskaa se!

Kesä alkaa hiipiä kohti loppuaan. Tällä viikolla on tarkoitus laatia materiaalia talousneuvontakansioon, jonka ensimmäisenä käyttöön ottaa Tampereen A-kilta. Kansion materiaali tuotetaan yhteistyössä Tampereen A-killan vapaaehtoisten kanssa. Talousneuvontakansio tulee 2. lokakuuta Kolmion päiväkeskukseen pystytettävään taloustietopisteeseen. Ajattelin laatia samalla kansiosta prototyypin, joka olisi mahdollisuus saada kaikkiin niihin A-kiltoihin, jotka lähtevät Omille jaloille -toimintaan tavalla tai toisella mukaan. Tavalla tai toisella tarkoittaa esimerkiksi taloustietopisteen perustamista A-kiltaan tai vertaistalousneuvojan kouluttamista. Joissakin pienissä A-killoissa pelkkä talousneuvontakansio auttavine yhteystietoineen voisi olla riittävää toimintaa. Kansioasiasta laitan lisätietoa Omille jaloille- tiedotteeseen, jonka syyskuun alussa postitan A-kiltoihin.

Syyskuun tiedotteen ja syksyn vertaistalousneuvojien koulutuksen suunnittelu ovat ajankohtaisia. Pyrin postittamaan tiedotteen niin, että se olisi A-killoissa viimeistään syyskuun toisella viikolla. Pyrin saamaan mukaan kaiken mahdollisen koulutustiedon ilmoittautumisohjeineen. 29.11.–2.12. toteuttavaan vertaistalousneuvojien koulutukseen mahtuu 25 henkilöä. Hakuaikaa koulutukseen tulee olemaan lokakuu. Lisää tietoa koulutuksesta ja monesta muusta vertaistalousneuvonnan syksyn kuviosta on tulossa syyskuun tiedotteessa. Pysykää kanavalla!

Elämän aarteet löytäävain laskeutumalla syvyyksiin.
Siellä mihin kompastut
on kätkettynä aarre.
Juuri siitä luolasta
johon et uskalla mennä
löytyykin etsimäsi.”

(Joseph Campbell)

Keskiviikkona 8.8.2007 klo 8.17

Nyt on UUTTA TULOSSA osahankkeeseen: Maanantaina 10.9 käynnistyy Omille jaloille- projektin A-Kiltojen Liiton osahankkeen puhelintuki talous- ja velkaongelmaisille A-kiltalaisille. Otan siis koko syksyn vastaan A-kiltalaisten talous- ja velkaongelmiin liittyviä puheluita MAANANTAISIN KLO 11.00–15.00. Ensimmäinen puhelinpäivä on siis maanantaina 10. syyskuuta, viimeisen kerran syksyn osalta päivystän puhelimessa maanantaina 10.12. Puhelinpäivänä minulle voi kilauttaa kännykkään (0400-194427) tai skypeen: lehtonen.sari. Osahankkeen puhelintuki on vertaistukea; huolien kuuntelemista ja auttamisjärjestelmien piiriin ohjaamista. Korostan tässä ja nyt, että ammattitaitoinen talous- ja velkaneuvoja en ole. Omille jaloille -projekti on jalkautuvan vertaistalousneuvonnan projekti, joten tämä puhelintukikin tulee olemaan vertaisohjausta. Kaikkiin kysymyksiin en varmasti osaa vastata, mutta varmasti tiedän jonkun, joka osaa vastata. Pyydän myös kärsivällisyyttä, mikäli käy niin, etten jonain maanantaina olekaan vastamaamassa puhelimeen. Jos jotain yllättävää sattuu, pyrin jättämään vastaajaan viestin, milloin minulle voi soittaa. Eli sellainen haavoittuvuus tässä toiminnassa on, että jos vaikka sairastun, sijaista ei ole. Ilmoittelen tästä puhelinpäivystyksestä A-kiltoihin syyskuun alussa Omille jaloille -tiedotteessa. Puskaradio voi aloittaa tiedottamisen jo nyt.

Tänään on hieman raskas päivä. Huomasimme eilen illalla kotona, että tyttäreni lemmikkihiiri taitaa tehdä kuolemaa. Emma-gerbiili on gerbiiliksi iäkäs; yli 4-vuotias vanha rouva. Kaikki nämä vuodet Emma on uhkunut terveyttä ja voinut erinomaisesti. Sunnuntaina huomasimme, että Emmalla on vatsasta lähtenyt karva, ja että siinä on jokin kasvain. Eilen illalla Emma vapisi häkissään ja näytti kärsivältä. Mietin puoli yötä, mitä pitäisi tehdä, mutta lopputulos oli se, että hiiren tappajaksi minusta ei ole. Jäin siis vain pyhästi toivomaan, että Emma kuolisi nopeasti pois, mikäli hänellä on kärsimyksiä. Tai, että hän ihmeen kaupalla paranisi. Tällä hetkellä olen epätietoinen, mitä yön aikana Emman tilassa tapahtui. Jotain ratkaisuja tänään on varmaan asian suhteen tehtävä.

Viikonlopun Kesäpäivät lähestyvät kovaa vauhtia. Täällä toimistolla me olemme liki valmiita lähtöön. Saappaanheittosaappaat odottavat iloisena ja pakattuna lähtöä toimiston käytävällä. Sää näyttää korealta. Ennustukset lupaavat hillitöntä helleputkea, joten sen perusteella Kesäpäivillä tulee olemaan oikein mukavaa. Ensi viikon olen poissa täältä toimistolta, joten ensi viikolla päiväkirja ei päivity. Seuraavat jutut päiväkirjaan ilmestyvät 20.8. alkavalla viikolla. Siihen saakka toivotan lämpimiä ja iloisia elokuun päiviä!

”Tässä on kaiken
inhimillisen kärsimyksen lähde:
Ymmärtää pysyväksi se,
mikä on itse asiassa katoavaa.”
(Anthony de Mello)

Perjantaina 3.8.2007 klo 9.28

Nyt seuraa tiedotus A-Kiltojen Liiton kesäpäiville (11.–12.8.) lähtijöille. Luvassa on lisäjännitystä! Rokuan leirikeskuksen pihapiirissä on tavattu normaalia enemmän kyykäärmeitä tänä kesänä. Käärmeitä on nähty niin maalla kuin vedessä. Leudon talven jälkeen myös hiiriä ja myyriä on tavattu kuulemma ”kasapäin.” Ilmeisesti käärmeet tulevat niitä metsästämään. Maata on yritetty tömistellä, mutta sekään ei auta. Rokuan alakerran takkahuoneen ulko-ovea ei ole voinut pitää auki, sillä on pelätty, että eläimiä pukkaa sisällä läheisestä pensaikosta. Kiinteistöpuolen työntekijät pyrkivät tekemään voitavansa kyiden vähentämiseksi, mutta Rokualta epäillään, että täysin eroon niistä ei varmaankaan päästä tänä kesänä. Kesäpäiville kannattaa siis ehdottomasti pakata kumisaappaat mukaan! Minä ainakin aion saapua kesäpäiville kumisaappaat jalassa. Tosin ihan innolla odotan näkeväni kyyn, koska en ole aikaisemmin sellaista luonnonvaraisena nähnyt. Kumisaappaiden lisäksi virittelen täällä kameraa.

Työtoverini Outi Yli-Heikkilä Salon seudun mielenterveysseura ry:stä lähetti minulle toissapäivänä sähköpostia, jossa ylivelkaantunut nainen kertoi kokemuksiaan. Naisen kirjoitukset oli julkaistu joissakin lehdissä. Kirjoitus pysäytti todenteolla miettimään asioita, ylivelkaantuneen asemaa Suomessa. Puolustaako sitä kukaan? Itse olen tällä hetkellä selkä seinää vasten perintätoimiston kanssa. Perintätoimistoihin on palkattu pilvin pimein asiantuntijoita ja neuvonantajia, jotka pitävät velkojan puolta. Velallinen taas on yksin, ja vastassaan jättimäinen ja erittäin sekava perintäkoneisto. Se herättää pelkoa siitä, että onko toiminta enää inhimillistä. Ainakaan sitä vastaan ei voi taistella, paitsi rahalla, ja sitähän velallisilla ei ole. Olen yrittänyt etsiä netistä ylivelkaantuneiden yhdistystä, mutta löydän vain joitakin vanhoja juttuja yhdistyksen tarpeellisuudesta. Nimettömät velalliset ry:n ja Velkajärjestely-yhdistyksen nimiin törmään, mutta tarkempaa tietoa en ole vielä löytänyt. Mainiota olisi löytää yhdistys, jonne ylivelkaantuneet voisivat kantaa huolensa… ja itsensä ja saada vertaistukea. Tämä yhdistys voisi ajaa sitten pienen velallisen asiaa esim. oikeudessa, kun perintäkoneisto uhkaa jyrätä yli.

Kuningaskuluttajan sivulta löytyy kirjoitus ”Velallisille oma edunvalvontajärjestö” päiväyksellä 3.6.2005, jossa kirjoitetaan mm. seuraavasti: ”Suomen Asiakastieto Oy:n mukaan luottotietorekisterissä oli vuonna 2004 lähes 300 000 maksuhäiriöllistä yksityishenkilöä. Jos pelkästään nämä kaikki liittyisivät tuohon velallisten edunvalvontajärjestöön, järjestöllä alkaisi olla jo yhteiskunnallistakin merkitystä. Eikä järjestön tarvitsisi olla uusi järjestö – se voisi olla joku nykyisistä järjestöistä.”

”Älä periksi anna. Kun kaikki käy huonosti – joskus niin käy, kun mäki on jyrkkä, eikä tasaista näy. Kun rahat on loppu ja velat painaa, kun hymysi hyytyy ja on mielesi vainaa. Kun huoliasi ei kukaan muu kanna, lepää, jos tahdot – älä periksi anna. On elämä kummaa, siinä läksyä monta, eikä yhtään täällä ole koulimatonta. Mutta monikin tuuli vois kääntyä myötä, jos ei periksi anna, vaan tekee työtä. Älä periksi anna vaikka huonolta näyttää, ehkä seuraava askel jo toiveesi täyttää. Voi menestys hyvinkin lähellä olla, jos periksi annat – on tulos vain nolla. Et koskaan tiedä, kuinka lähellä olet, vaikka joskus tuntuu, että paikalla polet. Saat kaiken voimasi taistoon panna – ja jos vielä käy vastoin – Älä periksi anna.”
(Teksti löytyi Positiivareiden Värssypankista) Hyvää ja kivaa viikonloppua!

Keskiviikkona 1.8.2007 klo 8.44

Terveisiä kesälaitumilta! Olen palannut onnistuneelta lomalta. Vettä kai satoi heinäkuussa paljon, mutta minua tuo sade jotenkin kiersi. Koti-Suomessa vietin koko loman, mutta päällimmäiseksi jäi muisto lämpimistä ilmoista. Joka päivä oli lämmintä, t-paitakeli. Rantakelejä oli myös paljon. Sadetta tuli minun mielestäni tosi vähän, sateen uhkaa oli kyllä ilmassa tummien pilvien ja auringon vaihdellessa taivaalla. Minä pidän sateesta, tuulesta ja myrskystä. Viimeisenä lomapäivänä odotin pääseväni bongaamaan kunnon kesämyrskyn, mutta se jäi meilläpäin tulematta. Harmi! Töihin oli mukavaa tulla, sillä aloin jo viime viikolla kyllästyä mitään tekemättömyyteen. Perjantain istuin sohvalla ja selasin tv-kanavia keksimättä enää mitään järkevää tekemistä. Tai mitään sellaista tekemistä, mitä olisin halunnut tehdä.

Jos olisin halunnut, olisin voinut selvittää velka-asioitani. Eräs perintätoimisto nimittäin ilahdutti minua kesälomalla. Kyseinen perintätoimisto vastasi kirjeeseeni, jonka lähetin heille kevättalvella. Kirjeessä oli mm. velkaneuvojani tekemä laskelma lisätilitysvelvollisuudestani vuodelta 2006. Nyt perintätoimisto siis lopulta vastasi. Vastaus sisälsi perintätoimiston laskelman ja näkemyksen minun lisätilitysvelvollisuudesta. Perintätoimisto oli tehnyt perusteellista ja huolellista työtä, sillä laskelman tekoon oli mennyt useita kuukausia. Perintätoimisto oli päätynyt perinpohjaisissa laskelmissaan siihen tulokseen, että minun ja velkaneuvojan laskelmissa oli useiden tuhansien eurojen virhe! Se on kamalaa, sillä alun perin lisätilitykseni olisi pitänyt olla vain sadoissa euroissa. Perintätoimisto oli päässyt laskelmissaan ihan uusiin ulottuvuuksiin. (Lienevätkö ollenkaan tältä planeetalta?) Perintätoimisto ilmoitti, että heille minun pitää tilittämän 1 000 euroa enemmän kuin velkaneuvojani olin laskenut. Kyseinen perintätoimisto ei ole suurin velkojani, joten olen sitten muillekin velkojille tilittänyt liian vähän. Erikoista kyllä; muut velkojat hyväksyivät velkaneuvojani tekemän laskelman!

Nyt minun pitäisi vastata perintätoimiston laskelmaan ja ilmoittaa hyväksynkö heidän laskelmansa. Mitä sitten tapahtuu, jos en hyväksy? Tietenkään en hyväksy! Näyttää vain siltä, että minun on siitä huolimatta pakko maksaa, sillä muuten perintätoimisto retuuttaa minut oikeuteen (tai heittää mustaan aukkoon), ja onko minulla varaa ottaa se riski, että olenkin väärässä ja häviän koko jutun? (Mustaan aukkoon voin periaatteessa mennä, mutta oikeusjutun häviäminen olisi taloudellinen katastrofi.) Perintätoimisto lienee tämän laskelmoinut: Talousahdinkoon päätyneillä ei ole varaa rettelöidä, joten perintätoimisto käyttää tilaisuuden hyväkseen. Tutkin tätä asiaa nyt vielä velkaneuvojani kanssa ja palaan siihen ja sen ratkaisuun päiväkirjassani myöhemmin.

Mutta nyt ilolla töiden kimppuun: Reilun viikon kuluttua päästään kesäpäiville!

Ajattelen niitä ihmisiä, jotka eivät pidä minusta
ja käyvät kimppuuni, ja näen heidät ja itseni eri tavalla,
ei täysin toisistaan irrallisina,
osallisina samassa tehtävässä,
samassa tanssissa,
samassa taideteoksessa.
Mietiskelen oman elämäni kirjoa,
sen vaihtelevia vireitä, sen nousuja ja laskuja...
ja niitä ihmisiä, jotka ovat kosketuksissa elämääni,
pahoja ja hyviä,
rakastettuja ja rakkautta vaille jääneitä...
yksittäisen tanssijan monia liikkeitä
yhden tanssin aikana.
(Anthony de Mello)

KESÄKUU 2007

Maanantaina 18.6.2007 klo 8.21

Juhannusviikko on alkanut. Eletään sydänkesää. Valoisuus on huipussaan, ja Tampereen kaupungin liikennelaitoksen bussit kesäaikataulussa. Tampere on päästänyt busseja ja kuskeja ison kasan kesälomille. Bussit ovat ennätysmäisen täysiä ja kuumia. Joskus pari kesää sitten muistan aikoja, jolloin kesäbusseissa oli väljät ja mukavat olot. Nyt tilanne on toisin, kesäbusseista voisi tehdä kauhuelokuvia.

Päiväkirja jää nyt kesätauolle. Kesälomalle en ihan vielä jää, joten minut tavoittaa vielä Juhannuksen jälkeisellä viikolla täältä toimistolta. Lomalle jään 2.7.2007. Töihin ja päiväkirjan ääreen palaan 1.8.2007. Kesälomakuulumiset pyrin saamaan näkyviin heti viikolla 31.

Pian kesäloman päättymisen jälkeen päästään A-Kiltojen Liiton kesäpäiville Rokuan leirikeskukseen Utajärvelle, 11.–12.8.2007. Siitä on hyvä käynnistää tarmokas syyskausi. Syyskuun ensimmäisinä päivinä A-kiltoihin kolahtaa postitse Omille jaloille- tiedote 3/2007. Tiedotteen mukana tulee ilmoittautumislomakkeet vertaistalousneuvojien koulutukseen 29.11.–2.12. Sain tänään Takuu-Säätiöltä vahvistuksen matkakorvauksista: ” – hallinnoija korvaa koulutettavien vertaistalousneuvojien matkakulut alueellisiin koulutustilaisuuksiin (sovittava ennakkoon Takuu-Säätiön kanssa).”

Vertaistalousneuvojien koulutukseen tulee ilmoittautua viimeistään lokakuun lopussa. Tarkat ohjeet tästä tulee syyskuun tiedotteessa. Ennen syksyä A-kiltojen olisi hyvä pohtia hallituksissaan sitoutumistaan vertaistalousneuvontaan. Tulevat vertaistalousneuvojat tarvitsevat oman A-kiltansa tuen sekä tietysti toimintaympäristön. Osahanke sitoutuu kouluttamaan vertaistalousneuvojat, järjestämään työnohjauksen heille sekä tukemaan toiminnassa koko projektin ajan. A-kiltojen tulisi huolellisesti valita henkilöt, jotka lähettää vertaistalousneuvojien koulutukseen. Näiden henkilöiden tulisi olla luotettavia ja omassa elämässään riittävän tasapainoisia. Ottakaa asia esille kesän aikana hallituksissa, jotta syksyllä päästään toimimaan!

Joulukuussa meillä on sitten vertaistalousneuvojia! Toivon mukaan heitä löytyy ympäri Suomea. Koulutukseen mahtuu 25 henkilöä. Takuu-Säätiöstä tulee talous- ja velka-asioiden koulutus. Viime viikolla kuulin Takuu-Säätiön suunnittelevan koulutuksesta kaksipäiväistä: Talousosio (1 päivä) ja Velkaosio (1 päivä). Näin ollen tukihenkilöosio ja vertaistalousneuvonnan erityispiirteet koulutetaan yhdessä (yhteensä 2 päivää). Tämähän kuulostaa aivan mainiolta!

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää ja kaunista kesää! Katsokaa sadepäivinä Hayao Miyazakin elokuvia. Ne ovat aivan ihastuttavia. Itse olen nähnyt kolme: Henkien kätkemä, Liikkuva linna ja Naapurini Totoro.

”Vaikka ulkona sataisi puukkoja,
Tulen antamaan sinulle suukkoja.
Vaikka yö olisi pikimusta,
Et jää vaille rutistusta.”

(Uppo-Nalle)

LÄMMINTÄ JA LEMPEÄÄ KESÄÄ!

Keskiviikkona 13.6.2007 klo 9.43

Aikaa on päässyt kulumaan yli viikko edellisestä päiväkirjamerkinnästä. Sama aika on kulunut siitä, kun viimeksi olin täällä toimistolla. Viime viikolla olin kolme päivää Helsingissä Omille jaloille -tiimipäivillä. Lauantaina sain tavata Tampereen A-killan hallituksen. Maanantaina kävin Imatralla.

Tapahtumarikas viikko sai alkunsa keskiviikkona 6.6, kun matkustin kolmeksi päiväksi Helsinkiin. Junamatkoista on mainittava tässä kohtaa sellainen kummallinen sattumus, että joka junaan sattuu aina yksi omituinen höpöttäjä, joka kykenee tuottamaan puhetta katkeamattomasti koko junamatkan ajan. Tämä joka junaan osuva höpöttäjä saa aina jostain syystä istumapaikan minun selkäni takaa, jolloin korviini kantautuu tuntitolkulla otteita hänen laajoista tiedoistaan. Joskus höpöttäjällä on hiljainen ja kärsivällinen vierustoveri, joskus höpöttäjä höpöttää koko matkan puhelimeen. Minä en ole junassa höpöttäjä. Minä lienen enemmän synkkä tuijottaja. Mietin asioita, tuijotan ohi vilistäviä maisemia ja kuuntelen höpöttäjiä.

Keskiviikkona 6.6 pidettiin selko-oppaan tiimoilta suunnittelukokousta. Voinkin tehdä tässä paljastuksia tulevan selko-oppaan sisällöstä. Näillä näkymin selko-opas tulee koostumaan neljästä osasta: Velkojen selvittely, Talouden hallinta, Elämän hallinta ja Selviytymistarinoita. Tämä on karkea jako, mitään lukkoon lyötyjä otsikoita ei vielä ole. Minusta on kivaa, että oppaaseen tulee selviytymistarinoita, sillä niitä A-kiltalaiset ovat toivoneet. Selko-oppaan aikataulu on vielä kysymysmerkki. Syksyn osalta selkokeskuksen valtiontuen hakuaika päättyy 30.9.2007. Se voi tulla liian nopeasti, jolloin aikataulu siirtynee ensi keväälle.

Torstaina ja perjantaina (7–8.6) kokoonnuttiin Omille jaloille -tiimipäivien puitteissa Helsingissä. Paikalla olivat: projektipäällikkö Jukka Heinonen Takuu-Säätiöstä, projektisuunnittelija Anne Mustaniemi Takuu-Säätiöstä, projektin arvioitsija Paavo Viirkorpi, projektityöntekijä Kalle Pyykkönen A-klinikkasäätiöltä, projektityöntekijä Anne Vierelä Mielenterveyden Keskusliitosta, projektityöntekijä Eliisa Iivanainen Sininauhaliitosta ja Kriminaalihuollon tukisäätiöstä, projektityöntekijä Outi Yli-Heikkilä Salon seudun mielenterveysseurasta, projektityöntekijä Minna Huuskonen Setlementti Naapurista sekä minä, projektityöntekijä A-Kiltojen Liitosta. Tällainen on siis Omille jaloille -tiimi, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa pohtimaan projektiin liittyviä asioita. Tiimipäiviltä saa mukavasti aina uusia ajatuksia. Jos näitä juttuja joutuisi yksin miettimään, ajatukset alkaisivat nopeasti kiertää hyvin suppeaa kehää.

Maanantaina 11.6.matkustin Imatralle. Imatran A-killassa pidimme kokousta, jossa mukana olivat myös edustajat Anjalankosken A-killasta ja Etelä-Saimaan A-killasta. Keskustelimme pari tuntia projektin tilanteesta, A-kiltojen sitoutumisesta vertaistalousneuvontaan sekä syksyn vertaistalousneuvojien koulutuksesta. Pohdimme, että ennen kesälomia olisi hyvä vielä lähettää postia niihin A-kiltoihin, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa vertaistalousneuvontaan. Kirjeessä olisi hyvä selventää, miten A-kiltojen tulee toimia, mikäli haluavat lähteä toimintaan mukaan. Kirjeitä on siis luvassa ennen heinäkuun alkua!

Viikkoon on sisältynyt pitkien työpäivien lisäksi mukavia hetkiä. Sellaisia olivat mm. neulamuikkulounas Helsingin Kauppatorilla, kissa-akrobaattien esitys Esplanadin puistossa, elämäni ensimmäinen raitiovaunuajelu, suviaamun kahvituokio Tampereen A-killan Tahmelan monitoimitalon terassilla lauantaina, saapuminen Imatralle sekä sorsien katselu Vuoksen rannalla. Viikkoon mahtui myös kamalia hetkiä, joista junahöpöttäjät vievät tietysti kärkisijat, junatuijottajista puhumattakaan! Sen lisäksi kärsin unettomuudesta, joka liittyy tähän ylivaloisaan vuodenaikaan. Mutta aivan loistava viikkoa! Laitan tähän loppuun vielä pääkaupungissa löytyneen ajatuksen:

”Myötätunto, anteeksiantavaisuus, pelko, omistaminen,
mikään näistä ei ole rakkautta.
Ne kaikki ovat mielestä lähtöisin.
Kun mieli on välittäjänä,
ei rakkautta ole,
sillä mielen välittäminen perustuu omistamisen eri muotoihin.
Ilmeisestikään rakkautta ei ole siellä,
missä toista ei kunnioiteta.
Missä ei ole armeliaisuutta, sääliä ja todellista anteeksiantoa,
siellä ei ole rakkautta.

Voitte tulla tuntemaan rakkauden vain silloin,
kun kaikki tällainen on lakannut,
kun ette omista,
kun ette ole pelkästään tunteellisesti johonkin kohteeseen kiintyneitä,
kun ette ole kateellisia, ahneita,
kun olette kunnioittavia,
kun olette armeliaita ja sääliväisiä,
kun olette hienotunteisia
puolisoanne, lapsianne,
naapurianne,
kovaosaista palvelijaanne kohtaan.”

(Krishnamurti)

Maanantai 4.6.2007 klo 8.57

Talviturkki on kastettu! Karvalakki on upotettu viileälaikkuiseen järviveteen eilen illalla. Uimaan meno tapahtui tänä kesänä ennätyksellisen aikaisin. Yleensä olen kyennyt siihen vasta Juhannuksen tienoilla, joinakin vuosina en ollenkaan. Viime kesänä otin tavakseni käydä uimassa joka päivä, satoi tai paistoi. Se oli hauskaa liikuntaa. Kilot karisivat ilman hikeä ja kyyneleitä. Uimisella oli myös rauhoittava vaikutus; saattoi keskittyä vain tyyneen järven pintaan ja helottavaan aurinkoon, hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen. Uidessa ei tarvinnut surra työasioita, ei raha- asioita.

Murheita voi siirtää sivuun myös mielikuvaharjoituksilla. Työasioiden kanssa olen joutunut sitä opettelemaan, sillä minun päässäni ei ole on / off -katkaisijaa. Työasiat vain tuppaavat matkustamaan minun kanssani bussilla kotiin ja istumaan iltaisinkin olkapäälleni. Sitten keksin kerran kotimatkalla, että voisin purkaa työajatukset päästäni ja keriä ne kuin lankakeräksi. Ryhdyin tekemään niin. Jätin työajatuskeräni aina hyvän matkan päähän kotoa, tienvarteen, josta seuraavana työaamuna saatoin poimia sen taas mukaan.

Velkojen aiheuttamassa ahdistuksessa olen neuvonut ihmisiä siirtämään velat välillä pois mielestään. Kun aika talous- ja velkaneuvontaan on varattu, voi suoda itselleen hengähdystauon. Talous- ja velkaneuvonnan aikaa joutuu usein odottamaan muutamia kuukausia, joten prosessointiaikaa jää runsaasti. Osan tästä ajasta voi käyttää siirtämällä velat hetkeksi mappiin ö. Mieltä painavat paperit voi sulkea laatikkoon ja päättää mielessään, milloin niiden pariin on palattava. Joskus tämä on ollut niin hankalaa, että olen ottanut ihmisten papereita säilytettäväkseni: ”Nyt et mieti näitä. Täällä ne ovat tallessa. Mietitään näitä seuraavan kerran kahden viikon päästä.”

Totta on myös se, että mitä enemmän ongelman kanssa askartelee, sitä suuremmaksi se tulee. Mitä vähemmän taas asialle suo aikaansa, sitä pienemmäksi se käy. Toki täytyy toimiakin ongelman ratkaisemiseksi, mutta turhan murehtimisen ja ongelmassa vellomisen voisi jättää vähemmällä. Velka-asiaa voisi miettiä esimerkiksi vain tiettyinä päivinä viikossa. ”Ahaa, tänään on maanantai – velka-asioiden hoitopäivä. Avaanpa nyt nämä perintätoimiston kirjekuoret ja laitan maksukehotukset järjestykseen. Sitten suljen ne velka-asioiden laatikkoon ja suon itselleni niistä rauhan ensi maanantaihin saakka.”

Ajatuksia voi muuttaa. Itse olen pitkän aikaa pyrkinyt sokerista eroon. Olen sokeriaddikti. Sokerista erossa pysyminen on ollut vaihtelevaa. Viime kesänä ja syksynä meni puoli vuotta hyvin, sitten tuli Joulu. Joulun jälkeen kamppailin useita kuukausia hampaat irvessä retkahdellen hillittömästi vähän väliä. Vappuna lopulta päätin muuttaa toimintatapaani. Lakkasin ajattelemasta asiaa. Kun ajatus karkeista valtaa mieleni, vaihdan ajatusta. Mitä enemmän ajattelee asiaa, sitä suuremmaksi ongelma muuttuu. Mitä vähemmän asiaa ajattelee, sitä pienemmäksi ongelma muuttuu. Se on totta. Välillä tietysti täytyy toimia asioiden muuttamiseksi, esim. tehdä valintoja ruokakaupassa.

On myös valtavaa energian tuhlausta surra asioita, joita ei voi muuttaa. Helpompi keino on hyväksyä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. Jos rahaa ei ole eikä tilannetta voi muuttaa, olo helpottuu, kun tilanteen hyväksyy. Jos koko ajan taistelee olemassa olevia olosuhteita vastaan, kasvattaa vain ongelmiaan suuremmiksi ja menettää voimansa. Hulluinta, mitä itse olen tehnyt, on erilaisten mainosten lukeminen. Lukuisia päiviä olen pilannut selaamalla mainoslehtisiä ja suremalla, mitä kaikkea minulla ei ole ja, mitä en voi saada. Sellainen itsensä kiusaaminen kannattaa lopettaa. Rahattomuudessa on monia hyviäkin puolia. Rahattomuus tukee päihteiden käytöstä toipumista! On hyväkin, että rahaa ei ole ennen kuin sitä osaa käyttää.

”Emme saa loputtomasti iloita rauhasta ja levosta, mutta onnettomuus ja tuho eivät silti merkitse loppua. Vaikka ruoho on aropalon polttama, se puhkeaa ensi kesänä jällee

TOUKOKUU 2007

Torstaina 31.5.2007 klo 9.43

Hämmästyttävät seikkailut velkajärjestelyn lisäsuoritusviidakossa jatkuvat. Kirjoittelin 12.4. nettipäiväkirjaan siitä, kuinka jouduin etsiskelemään velkojia maksaakseni heille viime vuodesta kertyneet velkajärjestelyn maksuohjelman mukaiset lisäsuoritukset. Viime viikolla jäljitin jälleen yhtä toimintansa lopettanutta perintätoimistoa, sillä heille lähettämäni kirje palasi postin merkinnällä: ”Muuttanut.” Löysin netistä vain saman vanhan osoitteen, mutta päätin kokeilla, mitä tapahtuu, kun soittaa samassa yhteydessä ilmoitettuun puhelinnumeroon. Pohjoismainen Perintä Oy:n puhelinnumeroon vastasi Svea-perintä, josta sain ystävällisen palvelun, mutta Pohjoismainen Perintä Oy:n nykytila jäi hämärän peittoon. Svea-perinnän työntekijä lupasi minulle, että hän ottaa selville, kuka Pohjoismainen Perintä Oy:n asioita hoitaa tällä hetkellä. Pohdiskelin ääneen, että lisäsuoritukseni on vaivainen kuusi euroa; kannattaako sellaisen summan takia ketään jahdata? Svea-perintä oli sitä mieltä, että kannattaa selvittää ja hoitaa, ettei sitten tule mitään harmeja. Odottelen nyt siis tietoja Pohjoismainen Perintä Oy:stä.

Voisiko uskoa, että velkojan kirje ilahduttaa? Eilen saapunut velkojan kirje oli iloinen ja odotettu. Yksi lähes hakuammunnalla lähettämäni lisäsuoritusselvitys oli löytänyt viimein oikealle työpöydälle. Sain kirjeen, jossa velkoja ilmoitti tilitystietonsa, kiitteli vuolaasti yhteydenotosta ja toivotti hyvää kesää. Siitä tuli oikein hyvä mieli. Ilollahan tuollaiselle velkojalle maksan. Kirjasin maksun heti nettipankkiin.

Kyselin myös talous- ja velkaneuvojalta, mitä minun tulee tehdä velkojien kanssa, joita en löydä. Talous- ja velkaneuvoja neuvoi maksamaan niille velkojille, jotka löytyvät. Olen lamaantunut yhden velkojan jäljittämisen kanssa, koska google löytää velkojan oikean nimen, mutta yrityksen toimiala on outo. Postimyyntiyritys on yllättäen muuttunut kiinteistönvälitysfirmaksi. En ole kyllä kuuna kullan valkeana tehnyt velkaa asuntokaupoissa. Oikea toimintatapa tässä lienee yhteydenotto outoon velkojaan. Täytynee kysyä suoraan, onko hän sama velkoja, jolle velkaannuin postimyyntiostoksissa 1990-luvulla. Suomalaiset yritykset lienevät suurimmaksi osaksi rehellisiä. Vaikka tiedän kyllä epärehellisiäkin yrityksiä, mutta heihin olen törmännyt aivan eri yhteyksissä.

Velkojen selvittely voi olla siis jännittävää salapoliisityötä. Hyvää mieltä on luvassa runsain mitoin, kun kaiken vaivannäön jälkeen saa velvollisuutensa hoidettua. Vaivan näkeminen ja kärsivällisyys palkitaan myös luonteen jalostumisena. Tämähän on kerta kaikkiaan mitä mainioin koulu!

”Elämän kalleinta aarretta ei voi ostaa eikä myydä, se on arvokkaampaa kuin puhdas hopea ja rakkaampaa kuin kulta. Sen voi löytää ystävällisistä teoista, kauniista sanoista ja ajatuksista, auttavista käsistä ja saavutetuista päämääristä. Sen voi löytää kauniista hetkistä, viisaasti käytetyistä tunneista. Elämän kallein aarre on tyytyväinen mieli.” (Tuntematon)

Maanantaina 28.5.2007 klo 10.48

Luin viikonloppuna, että elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki tuntee olevansa terminaalivaiheessa. Minä voin samastua Akiin tänään. Täytän tänään vuosia eikä täyttämäni vuosimäärä ole edes Fibonaccin luku. Kultaisesta leikkauksesta ei ole kohdallani siis tietoakaan, mutta kauneusleikkaus tulisi kyllä tarpeeseen. Syntymäpäivä on usein inventaarion päivä. Harmittelen, kun siitä on aikuisena tullut niin kovin vakavaa. Milloin syntymäpäivät muuttuivat iloisista lastenjuhlista vanhenemisen synkiksi merkkipaaluiksi? Minkä vuoden kohdalla huumorintajuni katosi?

Tänään on vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous Tampereen A-killassa. Olen tässä aamun tunteina koonnut käytettävissä olevaa talous- ja velka-asioiden materiaalia mappiin ja tehnyt ensimmäisiä hataria hahmotelmia siitä, millainen voisi olla vertaistalousneuvojan kansio. Nyt se on vain kasa esitteitä. Tamperelaisten kanssa on tarkoitus suunnitella siihen osasto: ”Yleisimmin esitetyt kysymykset ja niihin vastaukset.” Paljon muutakin kansioon voi tulla, kunhan pääsemme työn touhuun käsiksi. Tulevan kansion sisältö tulee olemaan kaikkien A-kiltojen käytettävissä. Halutessaan A-killat voivat koota myös oman näköisensä kansion.

Viikosta on tulossa rauhallinen. Ainakin nyt näyttää siltä. Pitkästä aikaa kalenteri näyttää levolliselta. Seuraava matka on vasta ensi viikolla; 6.–8.6 Helsingissä on Omille jaloille -tiimipäivät. Tällä viikolla keskityn syksyn suunnitteluun; työsuunnitelma ja matkustussuunnitelma. Lisäksi työn alla on ammattihenkilöstön koulutusrunko tammikuulle. Osahankkeen tavoitteena on myös kouluttaa työntekijöitä tunnistamaan talous- ja velkaongelmia sekä ohjaamaan tukea tarvitsevia ihmisiä auttamisjärjestelmien piiriin.

Jos olet sairas.
saatat sanoa ”En halua olla sairas”
tai jos olet köyhä,
”En halua olla köyhä”
tai jos olet vailla rakkautta,
”En halua olla yksin.”
Kuitenkin sinä omista syistäsi
aloit uskoa enemmän
sairauteen kuin terveyteen,
enemmän köyhyyteen kuin yltäkylläisyyteen,
enemmän yksinäisyyteen kuin rakkauteen.
(Jane Roberts)

Torstaina 24.5.2007 klo 8.38

Kesä lähenee, matkat vähenee. Matkakalenterissa on enää jäljellä Helsingin tiimipäivät 6.–8.6 sekä Imatran reissu 11.6. Tiistain reissu Karjaalle, Läntisen Uudenmaan A-kiltaan sujui hyvin. Alan olla jo luottavainen junamatkaaja. Kokemus on nyt osoittanut, että junat useimmiten kulkevat. Aluksi jännitin, että pitääkö aikataulut paikkansa, myöhästeleekö junat paljon ja ehdinkö todellakin matkata satoja kilometrejä yhden päivän aikana. Nyt näyttää siltä, että matkustusmukavuus on huippuluokkaa ja, että yhden päivän aikana voi ehtiä uskomattoman paljon eikä edes tarvitse hötkyillä.

Karjaalla minua odotti hienoinen yllätys. Siellä nimittäin puhuttiin ruotsia. Oikeasti minun olisi pitänyt tietää tämä, mutta en vain tullut ajatelleeksi asiaa syvällisemmin. Häkkisen Ilmo minulle sitten junassa mainitsi, että Karjaa on ruotsinkielistä aluetta. Hetken aikaa päässäni raksutti, ja mietin kuumeisesti ruotsinkielen taitojani. Niitä ei ollut enää olemassa, sillä ainoa, mikä minulle tuli mieleen oli ”Guten Tag” ja sekin oli saksaa. Ilmo onneksi lohdutteli minua, että Karjaalla ymmärretään ja puhutaan Suomea ihan yhtä hyvin. Ihaillen sitten kuuntelinkin A-killan Ratatuvalla, kun ihmiset puhuivat samanaikaisesti kahdella eri kielellä. Voi, kun minäkin osaisin! Karjaalla nousikin esille, että Omille jaloille -materiaalia tulisi saada myös ruotsinkielisenä.

Omille jaloille- syksyn toimintamahdollisuuksia on nyt mietitty A-killoissa. Vertaistalousneuvojien ensimmäinen koulutus on siis 29.11.–2.12, mutta sitä ennen voidaan perustaa A-kiltoihin Talousneuvontapisteitä. Alustavasti on suunniteltu, että Tampereella perustettaisiin kaksi Talousneuvontapistettä. Jyväskyläläisten kanssa keskustellaan Talousneuvontapisteen perustamisesta. Talousneuvontapisteessä tulee olemaan talous- ja velka-asioiden materiaalia sekä informaatiota saatavilla. Kukin A-kilta voi rakentaa juuri sellaisen Talousneuvontapisteen kuin omaan toimintaan parhaiten sopii tai olla vallan rakentamatta, jos juttu tuntuu omaan A-kiltaan toimimattomalta. Talousneuvontapisteessä voi olla myös vertaistalousneuvoja tavattavissa tiettyinä aikoina. Talousneuvonpisteessä voisi kokoontua talous- ja velkaongelmaisten vertaisryhmäkin. Mutta toisaalta Talousneuvonpisteeksi riittää jossain ehkä Talousneuvontakansio. Mahdollisuuksia on paljon.

Olen myös ajatellut tarjota syksyn toiminnaksi Talousiltoja A-kiltoihin. Talousilloissa voisi käsitellä raha-asioita kurssimaisesti. Talousillat voisivat olla parhaimmillaan tärkeää asiaa sisältäviä, mutta huumorilla höystettyjä ja viihtyisiä keskusteluareenoita. Pohdin tätä Talousilta-asiaa hieman eteenpäin ja laittelen siitä kirjeitä A-kiltoihin.

Eilen kokoontui osahankkeen ohjausryhmä ensimmäistä kertaa. Ohjausryhmässä nousi keskustelun aiheeksi se, että tuleeko A-kiltojen sitoutua vertaistalousneuvontaan jollakin tavalla. Mikäli A-kilta kouluttaa vertaistalousneuvojia, tulee A-killan olla toiminnan taustatukena. Nyt ajateltiin, että toimintaan mukaan lähtevät A-killat voisivat käsitellä asian hallituksessa ja tehdä näin virallisen sitoutumispäätöksen asiaan. Toimintaan mukaan lähtevien A-kiltojen tulisi valita vertaistalousneuvonnan vastuuhenkilö. Kun toimintaan haluavat A-killat tekevät sitoutumispäätöksen hallituksessa, A-killan ja Omille jaloille -osahankkeen välille laaditaan kirjallinen yhteistyösopimus. Tätä asiaa tutkin ja pohdiskelen yhdessä Liiton suunnittelijan, Marianna Kultalahden kanssa, ja viestittelen asiaa sitten A-kiltoihin. Viimeistään nämä asiat selviävät syyskuun tiedotteessa.

Maailmassa ei ole mitään pehmeämpää ja ohuempaa kuin vesi. Kovan ja jäykän murtamisessa ei kuitenkaan mikään ole sen veroinen. Ja jokainen tietää, että heikko voittaa vahvan, pehmeä kovan, mutta kukaan ei toimi tietonsa mukaan. (Laotse)

Maanantaina 21.5.2007 klo 8.27

Terveisiä Jyväskylästä ja Vääksystä! Takana on kaksi mielenkiintoista matkustuspäivää. Keskiviikkona 16.5. kävin Jyväskylässä, Kortesuon kartanossa juttelemassa Jyväskylän ja Laukaan A-kiltalaisten kanssa. Perjantaina 18.5. vietettiin Päijät- Hämeen A-kiltojen avointa aluepäivää Vääksyssä.

Jyväskylässä oli hieno ja aurinkoinen päivä, mutta tuuli puhalsi kylmästi. Jyväskylän Sepi haki minut rautatieasemalta ja siinä ohessa pääsin näkemään silmäyksen Jyväskylän keskustaa. Tietyöt näyttivät olevan vallalla Jyväskylässä, kuten myös täällä Tampereella näin kesäaikaan. Kortesuon kartanoon oli kokoontunut väkeä toistakymmentä henkeä. Vein tuliaisiksi ison paalin materiaalia. Siitä saatiinkin pienimuotoinen Talousneuvontapiste pystyyn. Laukaalaiset saivat materiaalia kotiinviemisiksi ja kertoivat kokoavansa materiaalista talousneuvontakansiota. Yhteisesti esittelin materiaalin sisältöä, mutta sen jälkeen keskustelut käytiin henkilökohtaisesti. Tarvetta tällaisille keskusteluille näytti olevan. Viivyin Jyväskylässä nelisen tuntia, ja lopuksi pojat järjestivät minulle shokkihoitoa: Pääsin tutustumaan paikalliseen ensisuojaan, kaupungin karmivimpaan alkoholistien säilytyspaikkaan tai alkoholistiasuntolaan, jossa on ns. märkäpuoli ja kuivapuoli. Mitään veret seisauttavaa emme onneksi nähneet, mutta taisimme kyllä yhteisesti huokaista, että luojan kiitos olemme raittiina eikä tarvitse tuolla olla.

Helatorstain vietosta lähdin Vääksyn reissuun perjantaiaamuna varhain. Ensimmäistä kertaa tein työmatkan linja-autolla. Lähtö oli aamulla klo 6.45 Tampereen linja-autoasemalta. Kaksi tuntia köröteltiin läpi idyllisten maaseutumaisemien Lahteen. Bussissa oli vain muutama matkustaja minun lisäkseni, ja penkit olivat mukavan upottavat. Lahdessa vaihdoin bussia ja tapasin toiminnanohjaaja Ilmo Häkkisen. Sen jälkeen ajelimme postikorttimaisten maalaismaisemien halki kuvankauniiseen Vääksyyn. Vääksy kanavineen sai minut taas kerran suunnittelemaan muuttoa. Asikkalan A-killan toimipiste sijaitsi aivan Vääksyn kanavan kupeessa. Siellä vietin työpäiväni vihreässä puutarhassa lintujen laulussa. Jos matkaatte Päijät-Hämeessä, poiketkaa ihmeessä Vääksyyn ja Asikkalan A-kiltaan!

Aluepäivän ohjelmassa oli mölkkyä ja tietokilpailua. Minä ja Liiton tiedottaja Johanna Häme- Sahinoja saimme tietokilpailla Liiton joukkueena. Tietokilpailu oli kyllä vaikea: Ilmo peräsi meiltä sorsalintuja, kesäolympialaisia ja suomalaisia kirjailijoita. Mitkään selitykset eivät auttaneet, vaan jouduin toteamaan olevani autuaan tietämätön. Paikallinen matkaopas Sisko Ojanperä kävi kertomassa meille Vääksyn historiaa ja lausumassa runoja. Makkaraa paistettiin ja kahvia juotiin. Paikalla oli väkeä Asikkalan A-killasta, Hollolan A-killasta ja Vantaan A-killasta. Vantaalaisten kanssa pohdittiin vertaistalousneuvonnan verkostoa pääkaupunkiseudulle. Voisiko siinä pääkaupunkiseudun A-killat yhdistää voimansa, jotta seudulle saataisiin muutama tukihenkilö? Viime viikolla tuli Helsingistä kyselyjä avuntarvitsijoilta.

Vääksyn päivästä jäi hyvät tunnelmat, ja mukavaa oli tehdä kotimatkaa Expressbussilla. Matkustajia alkuillan bussissa oli hieman enemmän, ja kuski oli oikein hyväntuulinen ja puhelias.

Viikonlopun Iltalehdessä oli varoitus vääristä velkakirjeistä! Kuluttajavirasto varoittaa Sergel-nimisestä perintätoimistosta. Sergelin lähettämissä kirjeissä voi olla kyse vanhentuneista, 2000-luvun alkupuolelta peräisin olevista Soneran veloista. Kuluttajan velka vanhenee kolmessa vuodessa laskun eräpäivästä lukien. Jos saatavalle on haettu tuomio, vanhentumisaika on viisi vuotta tuomiosta. Jos velkaa on karhuttu eräpäivän tai tuomion jälkeen, vanhentumisaika lasketaan karhuamispäivästä lukien. Jos kuluttaja epäilee, että saatava on vanhentunut, hän voi pyytää Sergeliltä kirjallista selvitystä. Sergelin on vastattava tiedusteluun.

Tiistaina 15.5.2007 klo 10.21

Jännittävä Äitienpäivä- viikonloppu on ohi. Euroviisuissa ja jääkiekossa pärjättiin taas vanhaan tapaan. Ilo oli katsoa Suomen viisujärjestelyitä. Hyvää työtä oli tehty, ja monelta taholta saatiin kiitosta. Hunajaisia ja suomalaista itsetuntoa hiveleviä voittoja ei tullut. Ruotsi sentään voitettiin, ja molemmissa kisoissa. Eikö se vaan ollutkin upeaa?
    Äitienpäivää vietettiin sunnuntaina. Sekin oli jännittävää. Minä jännitin etukäteen kovasti, mitä saan lahjaksi. 9- vuotias poikani oli koulussa tehnyt minulle kirkkaansinisen pienen käsilaukun. Sellaisen pienen, johon mahtuu puhelin ja huulipuna. Laukku oli pieni ja sievä, mutta oli vaatinut suuren ompelutyön. Sykähdyttäviä omatekemiä onnittelukortteja sain myös. Äitienpäivää vietettiin yhdessä isoäidin kanssa. Isoisä osallistui päivän tapahtumiin jääkiekkolähetysten äärestä.
    Kolmen vapaapäivän jälkeen oli siunattua tulla takaisin töihin. Täällä on oma maailmansa, ja se on huomattavasti rauhallisempi maailma kuin tällä hetkellä kotona. Olen todella onnekas, kun minulla on kolme ihanaa lasta. Joskus yksinhuoltajan arki vain ottaa voimille. Ainaista pulaa on huomiosta ja rahasta. Työpäivän ja kotityöillan jälkeen on usein niin väsynyt, ettei huomiota enää jaksaisi jakaa. Haluaisi vain töllöttää telkkaria mitään ajattelematta. Viime päivinä on kuitenkin ollut niin, että herhiläisparvi alkaa pörrätä ympärillä heti, kun ilta hiljenee ja rauhoittuu sohvalle.
    Rahajututkin ovat yksinhuoltajaperheessä tosi rankkoja. Viikonloppuna kävimme lasten kanssa shoppaamassa kevätvaatteita. Sellaisia pakollisia juttuja, kun viime kevään vaatteet ovat jääneet pieneksi. Kolme lasta sai tarvitsemansa pyöräilykypärät, verkkarit ja t-paidat. Minä en saanut mitään. Rahaa kului sen verran, että osa kuukaudesta menee taas senttiä venyttäen, kaurapuurokuurillakin.
    Hyvä mieli kuitenkin tuli, kun laskut ja lisätilitykset velkojille tuli tämän kuun osalta hoidettua. Velkajärjestelyn lisäsuorituksissa on se ilo, että saa tosi hyvän mielen, kun hoitaa niitä laskuja pois. Muistan viime kesänä, kun jouduin maksamaan ensimmäistä kertaa lisäsuorituksia. Suoritettava summa oli niin suuri, että jouduin jakamaan sen useammalle kuukaudelle. Se tiesi tosi tiukkaa rahapolitiikkaa koko maksuajalle. Viimeisen lisäsuorituserän maksoin kesälomani aluksi. Se oli 250 euroa. Se oli valtava siivu pois perheen kesänviettomahdollisuuksista, ja se harmitti etukäteen. Mutta maksupäivänä tiliotetta katsoessani tuli aivan mielettömän hyvä fiilis: Yes, toinen velkajärjestelyn maksuohjelmavuosi oli selvitetty!!!! Samaa outoa iloa koen nyt, kun maksan vuoden 2006 lisäsuorituksia. Joka kerta maksaessa yksi kivi tipahtaa pois taakasta.
    Viime syksynä tosin yksi velkojista ilmoitti, ettei hyväksy lisäsuorituslaskelmaani, vaan haluaa laskea sen itse ja aivan omalla tyylillään. Sitä vastausta odottelen edelleen, että millaisia summia hän saa aikaiseksi. Aavistan, että lisälaskua on tulossa, mutta surraan sitä sitten, kun se on ajankohtaista.
    Olen tänään valmistellut Jyväskylän ja Vääksyn matkoja. Kokeilin, miten pelittää juuri tänään voimaan astunut palvelu, jossa bussiliput voi tilata Matkahuollon puhelinnumerosta ja sen jälkeen liput voi lunastaa varausnumerolla R-kioskilta. Palvelu pelasi kuin enkeli! Suosittelen.
    Matkustan huomiseksi päiväksi Jyväskylään. Olen Kortesuon kartanossa tavattavissa klo 10.00–14.00. Perjantaina reissaan dösällä Lahteen ja siitä edelleen Vääksyyn, missä sijaitsee A-kiltaperheen tulokas, Asikkalan A-kilta. Siellä Asikkalan A-killassa vietetään Päijät-Hämeen A-kiltojen avointa aluepäivää. Kirjoittelen reissuista kuulumisia ensi viikon maanantaina. Toivottelen kaikille heleää Helatorstaita!

”Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea: Miksi on toinen tassu vasen ja toinen oikea? Sitten se ratkaisun keksi ja tuli iloiseksi. Epäilystä ei asiasta enää kellään, oikealla tassulla tervehditään ja vasemmalla hyvästellään.”
(Elina Karjalainen)

Perjantaina 11.5.2007 klo 9.36

Heh, heh, heh! Hah, hah, hah! Terveisiä Hyvinkäältä! Olimme siellä eilen viettämässä A-Kiltojen Liiton TYKY- päivää. Ohjelmassa oli naurujoogaa. Se oli tosi hauskaa! Opin mm, että nauramiseen liittyy kolme väärinkäsitystä. Luullaan, että nauramiselle täytyy olla joku syy. Tai, että nauramiseen tarvitaan hyvä huumorintaju tai, että nauraakseen täytyy tuntea itsensä onnelliseksi. Kaikki tämä on pötyä! Naurujooga on nimenomaan nauramista ilman syytä, tyhjän nauramista. Nauraa kannattaa, koska se tekee hyvää, ja on terveellistä. Jos aitoa naurua ei tule, voi hihitellä ja hohotella tekonaurua. (Elimistö ei erota aitoa ja tekonaurua!) Riemu repeää ihan varmasti, kun keksii kaverin kanssa erilaisia teemanauruja: Selluliittinauru, mokanauru, itkunauru tai vaikkapa ”kaikki rahat meni velkojen maksuun” – nauru. Parasta oli, kun illalla menin kotiin päivän nauruharjoitusten jälkeen ja 12-vuotias tyttäreni totesi minulle: ”Äiti, sä näytät tänään tosi nuorelta. Sulla ei ole yhtään ryppyäkään.”

Nauru vapauttaa elimistössämme endorfiinia, joka tuottaa mielihyvää ja helpottaa kokonaisvaltaisesti oloamme. Naurulla on runsaasti positiivisia vaikutuksia:

• puhdistaa ja vahvistaa keuhkoja
• vilkastuttaa aineenvaihduntaa, ruuansulatusta, syljen eritystä sekä vatsahappojen, vatsalihasten ja suolen toimintoja
• antaa kyytiä elimistön kuona-aineille ja toimii myös luonnollisena laihdutuslääkkeenä
• laskee kolesteroliarvoja
• vahvistaa sydänlihasta
• on tehokas kivun lievittäjä
• rentouttaa tehokkaasti
• vapauttaa
• lievittää jännitystä, vihaa, pelkoa ja epävarmuutta

Jo 2 minuutin nauru vastaa 45 minuutin täydellistä rentoutumista. Nauru ja huumori helpottavat kanssakäymistä ja avaavat hankalia lukkiutuneita tilanteita. Usein huumorin varjolla voidaan käsitellä myös salattuja ja kiellettyjä asioita, joita muutoin ehkä ei nostettaisi esiin. Naurun avulla löytyy vaikeissa, ahdistavissakin tilanteissa uusia polun päitä. Naurun tehokkuuden huomaa luovuuden ja oivalluskyvyn kasvamisena.

Ennen kuin ryhdytään nauramaan oikein remakasti, on vielä syytä huomauttaa, että naurun tulee olla aina lempeää ja hyväntahtoista. En usko ollenkaan, että vahingonilo on paras ilo, kuten sanotaan. Suosittelen kaikille naurua ja pilkettä silmäkulmaan. Se toimii jopa surun ja ahdistuksen keskellä. Toivotan kaikille iloista ja nauravaa viikonloppua! Ja tietysti myös jännittävää Euroviisu- ja jääkiekkoviikonloppua!

”Emme me naura siksi että olemme onnellisia. Me olemme onnellisia siksi että nauramme.”

Keskiviikkona 9.5.2007 klo 10.56

Tänään on pää kyllä erityisen tyhjä. Olenkin tässä sairastellut viime päivinä tappavaa dementiaa. Välillä täällä työpaikalla suorastaan hämmästyn, että hupsis, missäs vaiheessa olen tuonkin työn oikein tehnyt. Olen myös siinä vaiheessa, kun käsilaukku löytyy jääkaapista ja margariinirasia lehtikorista. Työasioita, kotiasioita, lasten asioita risteilee päässä niin vimmatusti, etten aina ehdi keskittyä käsillä olevaan tekemiseen, ja sitten löytyy taas silmälasit roskiksesta ja puhelin jääkaapista. Tai sitten tämä on sitä tappavaa dementiaa, jonka diagnoosin itse tein jo aikoja sitten.

Miten paljon mukavampaa elämä olisikaan, kun osaisi elää nyt – hetkessä? Tässä nimenomaan tällä hetkellä käsillä olevassa hetkessä? Ei eilisillan Salatut elämät -tapahtumissa tai kohta alkavassa ruokatunnissa tai kesäsuunnitelmissa. Miten osaisi ottaa ilon irti juuri tällä hetkellä kohisevasta ilmastoinnista, välkkyvästä tietokoneen näytöstä ja keskustan kerrostalojen ankeasta takapihasta? Miksi juuri nyt sen sijaan pitää ajatusten askarrella lounasvalinnoissa, Laitelan Ismon edesottamuksissa tai kesän sääennusteissa? Ihmismieli on perin kummallinen, ja nykyinen suorituskeskeinen yhteiskunta aiheuttaa arvomaailman vääristymää.

Viime päivinä olen joutunut venyttämään senttiä, elämään niin sanotusti pienellä budjetilla. Se on yllättävän helppoa, jos suostuu ajattelemaan. Rahaa säästyy, jos hieman miettii, mitä ostaa. Rahaa säästyy, kun vaivautuu tekemään jotain itse. Mutta välillä minulla tulee esteeksi laiskuus. En jaksaisi ajatella, en jaksaisi tehdä itse. Menen vain siitä, missä aita on matalin. Ostan valmisruokia tai sitten jotakin, mikä tulee valmiiksi hetkessä. Mihin minulla on kiire? Sohvalle katsomaan Laitelan Ismon edesottamuksia? Tai Iltalehden juoruihin pakoon omasta elämästä? Nyt kannattaisi tehdä paluu nykyhetkeen. Nyt kannattaisi lakata muistelemasta menneitä ja suunnittelemasta tulevaa. Kysymyshän on siitä, että me jatkuvasti luomme tulevaisuutta menneisyytemme kokemuksien perusteella. Näin vältämme hienosti nykyhetken. Sen ainoan hetken, jossa on elämää.

Anthony de Mello sanoo kirjassaan Havahtumisia: ”Älkää kuljettako mukananne menneisyyden kokemuksia. Älkää kuljettako mukananne menneisyyden hyviäkään kokemuksia. Oppikaa, mitä tarkoittaa jonkin kokeminen täydesti, antakaa sen sitten mennä ja siirtykää seuraavaan hetkeen ilman, että edellinen kokemus vaikuttaa uuteen. Silloin kulkisitte niin vähin matkatavaroin, että mahtuisitte neulansilmän läpi. Tietäisitte, mitä ikuinen elämä on, sillä ikuinen elämä on nyt, ajattomassa nykyhetkessä.”

Jospa minä siis keskittyisinkin kokemaan ilmastoinnin kohinaa ja kirjoittamisen riemua sen sijaan, että näin sentin venyttämisen päivänä keskittyisin unelmoimaan päivästä, jolloin senttiä ei tarvitse venyttää. En miettisi mennyttä enkä miettisi tulevaa. Joko silloin alkaisi löytyä keskittymiskykyä huomioida, mihin tavarat tulee laittaneeksi? Joko silloin jaksaisi ajatella järkeviä valintoja ruokakaupassa ja joko silloin viitsisi leipoa sämpylöitä? Kun ei koko ajan tarvitsisi ruotia menneisyyttä, vouhottaa tulevaa tai vaan paeta omaa elämää Ismon edesottamuksiin.

Maanantaina 7.5.2007 klo 8.03

Tampereella on tänään lempeän lämpöinen kesäaamu. Koleus on lopultakin väistynyt. Tänään rikotaan varmaankin kevään lämpöennätyksiä. Euroviisuviikko on alkanut. Jääkiekossa pelataan MM- mitaleista. Äitienpäivä lähestyy. Kaikki kuuluu toukokuuhun. 

Nyt herättelen ihmisiä miettimään vertaistalousneuvojalle uutta nimeä! Nimikilpailu on ollut käynnissä ties miten pitkään ja päättymässä toukokuun lopussa. Nimiehdotuksia on tullut kolme kappaletta! Lisää ehdotuksia kaivataan. Viime viikolla Takuu- Säätiöllä pidettiin kokous, Omille jaloille -projektin laajennettu johtoryhmä. Paikalla oli johtoryhmän jäseniä ja projektityöntekijöitä. Kokousväki kyseenalaisti vertaistalousneuvojan tämän hetkisen nimityksen. Sana ”vertais” ei sovi kaikille, sillä muutamissa osahankkeissa tulee toimimaan tukihenkilöitä, joilla ei ole vertaisen omaa kokemusta. Myöskin sana ”talous” oli kokousväen mielestä huono, ”neuvojasta” nyt puhumattakaan. Sana ”neuvoja” johtaa harhaan, ohjaaja olisi kuulemma parempi. Vertaistalousneuvoja, taloustukiohjaaja. Vertainen tai tukihenkilö (osahankkeesta riippuen), joka antaa talouden hallinnan ohjausta. Vai antaako enemmän arjen hallinnan ohjausta, sillä sana ”talouskin” oli kelvoton. 

Päihdetyössä sana ohjaaja on ammattinimike, joten se on mielestäni harhaanjohtavampi kuin neuvoja. Minun mielestäni vertaistalousneuvoja kertoo ainakin A-kiltalaisille ihan selvästi mistä on kysymys. Vertainen, joka neuvoo talousasioissa. Vertainen-sana mielestäni kumoaa kaiken ammatillisuuteen viittaavan. A-kiltalaiset ovat ehdottaneet hyviä uusia nimilyhenteitä, joista voi jo löytyäkin se oikea! Mielelläni ottaisin kuitenkin ehdotuksia vastaan lisää. Olen viemässä kaikki nimiehdotukset seuraaville Omille jaloille -tiimipäiville 7.–8.6. Eli kuulutan tässä nyt nimikilpailua edelleen:

KEKSI VERTAISTALOUSNEUVOJALLE HYVÄ NIMITYS!

Palkinto on luvassa hänelle, joka keksii vertaistalousneuvojalle niin hyvän nimityksen, että se otetaan valtakunnallisesti käyttöön. Kilpailuaika päättyy 31.5.2007. Palkinto on loistava yllätys!
Tällä hetkellä nimityksenä käytetään vertaistalousneuvojaa, vertaisneuvojaa ja vertaishenkilöä. Myös tukihenkilöstä on puhuttu, vertaistukihenkilöstä… Varsinaisia sanahirviöitä! Nimityksen tulisi kertoa, että kyseessä on talous- ja velka-asioissa tukeminen. Vertaistalousneuvoja ei ole ammattilainen, vaan lähinnä rinnalla kulkija.

Ehdotuksia vertaistalousneuvojan nimitykselle voi lähettää minulle sähköpostiin tai perinteisenä postina. Muista liittää mukaan oma nimi ja osoite, jotta mahdollinen palkinto löytää perille!
Sari Lehtonen
A-Kiltojen Liitto
Itsenäisyydenkatu 17 B, 3. krs
33500 Tampere
sari.lehtonen@a-kiltojenliitto.fi

Keskiviikkona 2.5.2007

Toukokuu on tullut, melkein kesä. Toukokuu on suuri koulun päättymis- ja suven alkamiskuu, vaikka nykyään koulut päättyvät vasta kesäkuun puolella. Toukokuu ei ole enää niin vakava ja arkinen kuin talvikuukaudet. Toukokuussa kesäloma jo häämöttää. Toukokuussa asiat eivät tunnu niin hankalilta kuin ne muuten tuntuvat. Toukokuussa on jotain helpompaa ja kepeämpää.

Viime viikonloppuna, vielä huhtikuun puolella, matkailin Varkaudessa. Lauantaina 28.4. pidettiin Varkauden A-killassa, päiväkeskus Kalevassa, Itä- Suomen aluetyöryhmäkokous. Paikalla oli 20 henkilöä ja seitsemän eri A-kiltaa. Jo tutuksi tulleeseen aluetyöryhmätapaan kerroin Omille jaloille- projektista ja ennen kaikkea A-Kiltojen Liiton osahankkeesta. Kysymyksiä asiasta nousi jonkin verran, ja asia jäi itämään ja odottamaan syksyn koulutuksia.

Ensimmäinen vertaistalousneuvojien koulutus järjestetään 29.11.–2.12.2007. Koulutuspaikka on vielä avoin. Tästä asiasta on lähdössä A-kiltatiedote kaikkiin Suomen A-kiltoihin toukokuun aikana. Nyt kesän alussa on A-kiltojen hyvä laittaa vertaistalousneuvonta toden teolla mietintämyssyyn:

Mitä tarvitaan A-killalta, joka haluaa lähteä mukaan tukihenkilötoimintaan talous- ja velka- asioissa?

1. Tukihenkilöksi haluavia tarvitaan! Vertaistalousneuvojia! Vertaistalousneuvojaksi voi ryhtyä, mikäli haluaa toimia tukihenkilönä. Vertaistalousneuvojat valitaan haastattelemalla. Omaa velkakokemusta ei välttämättä tarvita. Jokaisesta vertaistalousneuvontaan osallistuvasta A-killasta voisi lähteä 1–2 henkilöä vertaistalousneuvonnan koulutukseen marras- joulukuussa. Koulutuksen jälkeen vertaistalousneuvonnan toiminta käynnistyy.

2. Tässä vaiheessa vertaistalousneuvojille järjestetään työnohjaus. A-killat saavat tästä vastuun kannettavakseen. Jokaiseen vertaistalousneuvonnassa mukana olevaan A-kiltaan pitää nimetä tukihenkilötoiminnasta vastaava henkilö, joka huolehtii siitä, että työnohjaus toimii. Olen kyllä näin aluksi mukana järjestämässä työnohjausta.

3. A-killan vastuuhenkilön tai vastuuhenkilöiden tehtäväksi jää jatkossa uusien vertaistalousneuvojien valinta haastattelemalla. Haastattelua varten laaditaan valmiit haastattelumateriaalit. Vertaistalousneuvojien valinta ei ole kovin yksinkertaista, sillä vertaistalousneuvoja tulee tietämään tuettavan velka- asiat aika tarkkaan. Vaitiolovelvollisuudesta ei saa tukihenkilöllä olla mitään epäselvyyksiä.

4. Muitakin asioita varmasti vielä ilmenee, mitä A-killoilta tarvitaan vertaistalousneuvonnassa. Niitä pyritään pohtimaan vertaistalousneuvonnan suunnittelukokouksissa yhdessä A-kiltojen kanssa.

Projektin aikana minäkin autan niin paljon kuin se suinkin on mahdollista, mutta työkentän laajuuden (koko Suomi) vuoksi joudun siirtämään paljon vastuuta A-kiltoihin.

Matkailut jatkuvat huomenna Helsinkiin ja Takuu- Säätiölle, missä pidetään Omille jaloille- projektin laajennettu johtoryhmän kokous. Kokoukseen osallistuvat johtoryhmän jäsenet ja työntekijät. Kokous on ns. tutustumiskokous. Toivon mukaan kokouksessa päästään asian ytimeen eli A-kiltalaisten vertaistalousneuvojien koulutukseen liittyvien matkakulujen korvaamiseen.

Älä murehdi turhia,
syö kolme tukevaa ateriaa päivässä,
rukoile rukouksesi,
ole kohtelias velkojillesi,
pidä vatsasi kunnossa,
harjoita ruumiinliikuntaa,
kulje hitaasti
äläkä hätiköi.
(Abraham Lincoln)

HUHTIKUU 2007

Torstaina 26.4.2007 klo 15.54

Kaksi reissupäivää on taas takana. Tiistaiaamuna matkustin Helsinkiin, missä osallistuin Omille jaloille -projektin tiimi- ja arviointipäivään. Tiistai oli tiimipäivä, ja silloin pohdiskelimme tukihenkilötoimintaa yhdessä muiden osahankkeiden kanssa. A-Kiltojen liiton lisäksi paikalla olivat Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Sininauhaliitto, Mielenterveyden Keskusliitto, Suomen Mielenterveysseura sekä projektin johto Takuu-Säätiöstä. Osahankkeen kertoivat omien järjestöjensä tukihenkilötoiminnasta. Tiimipäivän lopuksi aloimme suunnitella selkokielistä materiaalia talous- ja velka-asioiden hoitamiseen.

Keskiviikkona oli arviointipäivä, ja mukana oli projektin arvioija Paavo Viirkorpi. Päivä oli hyvätunnelmainen ja antoisa. Pohdittiin osahankkeiden ohjausryhmiä ja niiden tarkoitusta, nostettiin mieltä vaivaavia asioita esille, niistä keskusteltiin ja yhdessä päätettiin viedä asioita johtoryhmälle. Käytiin läpi loppuvuoden työsuunnitelmaa, hahmoteltiin vertaistalousneuvojien koulutusta ja keskusteltiin tukihenkilön roolista. Jokainen taisi saada jotain vastauksia omaa työtänsä selventämään.

Arviointipäivän jälkeen hyppäsin IC-junaan ja puksuttelin Riihimäelle. Klo 18.00 Riihimäellä alkoi Etelä- Suomen A-kiltojen aluetyöryhmäkokous. Omien laskujeni mukaan kokoukseen osallistui 24 henkilöä ja seitsemän eri A-kiltaa. Minä sain kokouksesta ensimmäisen tunnin Omille jaloille -projektista kertomiseen.

Talous- ja velka-asioista heräsi keskustelua paljon. Keskustelu olisi jatkunut pitempäänkin, mutta kokousaika oli rajallinen, ja myös muita asioita oli käsiteltävänä. Tunnelma kokouksessa oli kiinnostunut. Sain myös kokouksesta hyviä vinkkejä. Talous- ja velka-asioiden materiaaliin kuin myös tänne nettipäiväkirjaan toivottiin esimerkkejä. Asioita ei niinkään tarvitse vääntää rautalangasta, vaan esimerkkien kautta hankalatkin asiat ymmärtää. Nyt ryhdyn miettimään näitä esimerkkejä. Ehdotus oli tosi hyvä.

Kotiin kerkisin lopulta keskiviikkoiltana kymmenen aikoihin. Työpäivä oli pitkä, mutta ehdottomasti se kannatti. Sekä tiimipäivistä että aluetyöryhmäkokouksesta jäi hyvä mieli. Tästä on taas helppo jatkaa eteenpäin. Edessäpäin onkin uusi kokous. Lauantaina matkustan Varkauteen tapaamaan Itä- Suomen A-kiltoja idän aluetyöryhmäkokoukseen. Sen jälkeen olen käynyt kolmella alueella esittelemässä vertaistalousneuvontaa. Kolme aluetta on vielä jäljellä. Toivon mukaan uusia A-kiltoja innostuu lähtemään mukaan toimintaan. Mukaan pääsee ottamalla minuun yhteyttä!

Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään
itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki, mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen,
koska se loistaa korkealta.
(Ricardo Reis)

Maanantaina 23.4.2007 klo 8.34

Tulipa sitten maanantai taas. Voisiko ankeuden huippu olla mitäänsanomaton maanantaiaamu, kun sää on harmaa ja viluinen? Ei ole aurinkoa eikä ole kesää. Ei ole edes kevätmyrskyä, jota voisi taivastella. Vain maanantaiaamu, ja kello on hieman yli 8.00, joka on muuten ankea ja mitäänsanomaton kellonaika. Kello 8.00 mennään yleensä hammaslääkäriin.

Tuleva viikko on työntäyteinen. Siksi tänään on hieman ankea olla. Kaikki on vielä edessä. Huomenna matkustan Helsinkiin kahdeksi päiväksi. Siellä on Omille jaloille -tiimipäivät. Huomenna osahankkeiden työntekijät kokoontuvat pohtimaan tukihenkilötoimintaa ja suunnittelemaan selkokielistä materiaalia. Keskiviikkona mukana on projektin arvioija Paavo Viirkorpi. Myös keskiviikon ohjelmassa on tukihenkilötoiminnan kehittelyä.

Luin perjantaina mielenkiintoisen aiheeseen liittyvän raportin: Tuetaan tositarkoituksella -raportti A-Kiltojen Liitto ry:n tukihenkilöprojektista ja -toiminnasta. Raportti on julkaistu 1998. Siinä on menneisyyden siipien havinaa. Päihdeongelmaisten tukihenkilöprojekti käynnistyi aloituskokouksella 26.5.1994. Kuusi A-kiltaa lähti mukaan pioneereina: Vantaa, Pohjois-Kymi, Kuusankoski, Turku, Tampere, Rautavaara ja Tornio.

Projektissa tukihenkilöille järjestettiin peruskoulutus, jatkokoulutus ja tukihenkilöseminaareja. Toiminnassa oli käytössä ns. kolmikanta, jossa yhteistyötä tekivät tukihenkilö, tuettava ja työntekijä. Tukihenkilöille järjestettiin työnohjausta. Toiminta lähti hyvin käyntiin, ja raportin julkaisun aikoina 1998 toiminta oli täydessä kukoistuksessaan. Mutta sitten tapahtui jotakin? Tukihenkilökoulutukset ainakin lakkasivat. Tänä päivänä A-killoissa puhutaan ”huonoista kokemuksista tukihenkilötoiminnassa.” Oliko niin, että kun projekti loppui, toiminta jäi ikään kuin ajelehtimaan? Kukaan ei sitä enää koordinoinut? Kukaan ei tiennyt kenelle koordinointi olisi kuulunut? Kun kukaan ei ohjannut toimintaa, homma jäi kiltojen hartioille, joilta se pikku hiljaa luisui pois.

Kun lähdetään miettimään tätä vertaistalousneuvonnan valossa, selvää on, että jotain täytyy tehdä toisin. Tukihenkilöprojekti onnistui, mutta toiminta hiipui projektin päätyttyä. Tamperelaiset kuvailivat tukihenkilötoimintaa siten, että kukaan ei tiennyt kuka tukee ja ketä tukee ja missä asiassa. Tukihenkilöillä saattoi olla seitsemänkin tuettavaa, ja sillä määrällä kehuskeltiin kavereille. Hyvää tarkoittavat tukihenkilöt eksyivät tieltään ilman ohjausta, väsyivät ja uupuivat.

Tukihenkilötoimintaa ei voi harjoittaa yksin. Tukihenkilö antaa itsestään jatkuvasti tuettavalle. Tukisuhteen alkuvaiheessa, tuettava ei välttämättä kykene antamaan itsestään vielä mitään tukihenkilölle. Kaikki ihmissuhteet perustuvat antamiseen ja saamiseen. Yksipuoliset, vain toiseen suuntaan toimivat suhteet yleensä kuolevat pois. Tukisuhteen alkuvaiheessa tukihenkilön on ammennettava voimia itselleen jostain muualta. Kolmikanta oli toimiva ajatus, samoin hyvältä kuulosti tukihenkilöiden työnohjaus. Näitä kaikkia kannattaa pohtia myös vertaistalousneuvonnassa. Mutta meidän on ratkaistava myös se, miten vertaistalousneuvonta jatkuu, kun Omille jaloille- projekti päättyy. Ei vertaistalousneuvojia voi näiden kokemusten valossa jättää selviytymään yksin.

Jos haluat kuljettaa heidät
syvyyden yli,
sillan täytyy olla tuttua,
lämmintä puuta.
Vain sitä pitkin he lähtevät
yksinkertaista puusiltaa pitkin
yksinkertaisia sanoja pitkin.
(Rakel Liehu)

Torstaina 19.4.2007

Arkinen toimistoviikko on meneillään. Olen suunnitellut ja laatinut seuraavaa A-kiltatiedotetta, jonka olen aikeissa postittaa kaikkiin kiltoihin toukokuun aikana. Toivon saavani tiedotteeseen jo jotain tarkempaa tietoa tulevasta syksyn vertaistalousneuvojien koulutuksesta. Koulutuksesta on nyt selvillä se, että ns. tukihenkilöosuuden kouluttaa A-Kiltojen Liiton suunnittelija Marianna Kultalahti. Takuu-Säätiö huolehtii talous- ja velka-asioiden koulutusosion. Minulle jää sitten vertaistalousneuvonnan erityispiirteet tukihenkilötoiminnassa. Eli näillä näkymin A-Kiltojen Liiton vertaistalousneuvojien koulutus koostuisi kolmesta eri moduulista. Kouluttajia olisi kolme. Nyt ryhdynkin etsiskelemään mainiota koulutuspaikkaa!

Toinen työn alla oleva asia on vertaistalousneuvojien kansio. Tamperelaiset toivovat saavansa omalta yhdistykseltään puhelimen vertaistalousneuvojien käyttöön. Puhelinta päivystettäisiin vuoropäivinä ja tiettyinä kellonaikoina. Päivystyspuhelimen mukana olisi hyvä kulkea kansio, jossa on esimerkiksi vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin. Nyt pyytäisinkin kaikkia päiväkirjani lukijoita lähettämään minulle kysymyksiä, joihin olisi hyvä löytää vastaukset vertaistalousneuvojien kansiosta! Kysymyksiä voi lähettää sähköpostilla, tekstiviestinä ja perinteisenä postina. Kokoan kysymyksiä ja vastauksia toukokuun ajan. Yhteystiedot ovat siis: Sari Lehtonen, A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B 3. krs, 33500 Tampere. Puhelin: 0400-194427 tai Skype: lehtonen.sari. Sähköposti: sari.lehtonen@a-kiltojenliitto.fi

Päivitän tähän myös tulevaa aikatauluani:

● Riihimäellä 25.4.2007 Etelä- Suomen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Varkaudessa 28.4.2007 Itä- Suomen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Jyväskylässä, Kortesuon kartanossa 16.5.2007 koko päivän tavattavissa (klo 10.00 alk.)
● Vääksyssä Päijät- Hämeen aluetapahtumassa mukana 18.5.2007
● Läntisen Uudenmaan A-kilta 22.5.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous Karjaalla
● Tampereen A-kilta 28.5.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous Tahmelassa
● Imatran A-kilta 11.6.2007 vertaistalousneuvonnan virittelyä Imatran ja Anjalankosken A-kiltojen kanssa
● A-Kiltojen Liiton kesäpäivät Oulussa 11.–12.8.2007
● A-Kiltojen Liiton syyspäivät Siilinjärvellä 27.–28.10.2007

Nämä kokoukset ja tapahtumat ovat tällä hetkellä sovittuina. Elokuusta alkaen kalenterissa on tilaa, joten ottakaa siis yhteys, jos vertaistalousneuvonta kiinnostaa. Tulen mielelläni kiltoihin kertomaan asiasta lisää. Vertaistalousneuvontaa on nimenomaan tarkoitus suunnitella yhdessä kiltalaisten kanssa. Vertaistalousneuvojien koulutus asettuu tuohon aikatauluun loka- marraskuulle.

Jos haluat maistaa kaikkea,
älä yritä maistaa mitään.
Jos haluat omistaa kaiken,
älä yritä omistaa mitään.
Jos haluat olla kaikkea,
älä yritä olla mitään.
Saavuttaaksesi sen, mitä et tiedä,
kulje tietä, jolla et tiedä mitään.
Omistaaksesi sen, mitä et omista,
kulje tietä, jolla et omista mitään.
Saavuttaaksesi se, mitä et ole,
kulje tietä, jolla et ole mitään.
(Pyhä Johannes)

Tiistaina 17.4.2007 klo 8.22

Matkakertomuksia Sotkamosta:
Matkustuspäivä lauantai koitti aurinkoisena ja jännittävänä. Säätiedotus oli luvannut viikonlopuksi kesäkelejä; Tampereen seudulle povattiin yli + 20 asteen lämpötiloja. Ajellessani aamuseitsemän bussilla kohti rautatieasemaa, katselin, että Näsijärvi lainehti jäistä vapaana. Mietinkin, miten ihmeessä Sotkamossa voidaan tänään mennä jäälle? Vai muuttuuko keli oleellisesti jossain kohden matkalla pohjoiseen?

Juna Ouluun lähti ajallaan. Matkan varrella tähystelin jännittyneenä maisemia. Mietin, että jossain täytyy kulkea talven raja. Kokkolassa junaan tuli karvahattupäisiä rouvia, mutta lunta ei pahemmin sielläkään näkynyt. Itse asiassa enemmän lunta oli vasta Sotkamossa. Lunta oli saman verran kuin tähän aikaan vuodesta yleensä täällä Tampereen seudulla; metsiköissä ja pihojen varjoisissa paikoissa. Jäätä Sotkamossa oli kuulemma puoli metriä. Pilkkimiehet ja -naiset olivat toden totta istuneet aamupäivän jäällä, ja kalansaalis oli runsas. Pohjoisen aluetyöryhmäkokous alkoi pilkkimitalien jakamisella.

Kokouksen avasi Sotkamon A-killan edustaja. Paikalla oli noin 20 henkilöä Pohjois-Suomen A-killoista. Aluksi kuultiin hallituksen edustajan ja naisjaoston edustajan puheenvuorot. Lyhyen tauon jälkeen minä pääsin kertomaan vertaistalousneuvonnasta. Kerroin Omille jaloille -projektista, A-Kiltojen Liiton osahankkeesta sekä omasta velkajärjestelykokemuksesta. Kokouksen aikana mielessäni vahvistui ajatus yhteisestä vertaistalousneuvojien koulutuksesta Vierelän Annen kanssa.

Keskustelin A-kiltalaisten kanssa sekä pohjoisen alueen toiminnanohjaaja Noora Niemisen kanssa siitä, kuinka pohjoisen A-killat ovat huonommassa asemassa koulutuksien suhteen kuin etelän A-killat. Vertaistalousneuvojien koulutus on tarkoitus järjestää syksyllä Keski-Suomessa paikassa, jonne kaikilla olisi suurin piirtein yhtä pitkä matka. Paitsi pohjoissuomalaisilla olisi tosi paljon pitempi matka. Pohjoissuomalaisten matkat tulisivat maksamaan ainakin 100 euroa edestakaisin. Kenellä on varaa tulla koulutukseen?

Ratkaisuna tähän matkapulmaan löysin kaksi vaihtoehtoa: Matkojen taloudellinen tukeminen tai oman koulutuksen järjestäminen Pohjois-Suomen A-killoille. Pohjoisen koulutuksessa yhteistyötä voisi tehdä Anne Vierelän ja Mielenterveyden Keskusliiton kanssa. Pohjois-Suomen pitkät välimatkat on kuitenkin hyvä muistaa. Pohjoisin A-kilta on Utsjoella. Mitä maksaa matkat Utsjoelta Rovaniemelle? Vaikka Pohjois-Suomeen saataisiin oma vertaistalousneuvojien koulutus, koulutusmatkojen taloudellista tukemista ei tule sivuuttaa. Asia täytyy ottaa esille mahdollisimman pian. Tässä asiassa aion hätyytellä Omille jaloille -johtoryhmää!

Sotkamo on kaunis paikka. Sunnuntaina kotimatkalla sain ihastella Vuokatin upeita maisemia. Lauantaina kävelin auringonpaisteisessa Sotkamon keskustassa. Sinne mahtui monen monta kauppaa ja yritystä. Vilkasta seutua tuntui olevan, myös itänaapurin taholta. Matkakoti Tikkanen on viehättävä paikka. Huoneet on sisustettu ihanan vanhanaikaisen romanttisesti. Yön nukuin kuin tukki. Se on erittäin harvinaista, että nukun matkalla hyvin. Yleensä nukun matkalla hyvin huonosti.

Sotkamon A-killan esitteestä:

Tämä on se kohta.
Salama on hetkeksi seisahtanut taivaalle
ja kurjet löytävät etelän sulistaan.
Tämä on se kohta yötä,
kukkuroillaan meistä.
Tämä on se kohta.
Edemmäksi emme pääse,
takaisin emme tahdo,
tähän emme voi kauaksi jäädä.
Tähän kohtaan haluaisin painaa pääni.
(Tommy Tabermann)

Perjantaina 13.4.2007 klo 12.09

Valmistelen tässä viikonlopun matkaa Sotkamoon. Paperit, kimpsut ja kampsut on pakattu. Junaliput on haettu. Matka alkaa huomenna, lauantaina 14.4. klo 8.00, jolloin juna lähtee puksuttamaan kohti Oulua. Ouluun saavutaan hieman ennen puolta yhtä alkuiltapäivästä. Niemisen Noora on minua rautatieasemalla vastassa autollaan. Siitä sitten auton nokka käännetään kohti Sotkamoa. Sotkamoon saavutaan joskus iltapäivän tunteina. Tiehallinnon välimatkataulukko ilmoittaa, että Oulusta Sotkamoon on 195 kilometriä. Jos matka ajetaan 80 km/ h, aikaa matkantekoon menee 2 tuntia 26 minuuttia. Eli lienemme Sotkamossa noin klo 15.00 lauantai-iltapäivänä.

Sotkamossa pidetään huomenna pohjoisen alueen pilkkikilpailut ja aluetyöryhmäkokous. Minun päälläni on nyt hyvin vaikea käsittää pohjoisen sääolosuhteita. Tänään Tampereella paistaa aurinko, Näsijärvestä on lähtenyt jäät, viikonlopuksi on luvattu liki 20 lämpöastetta. Näistä lähtökohdista tuntuu hurjalta ajatella, että huomenna Sotkamossa pilkitään. Tosin Anne Vierelä Mielenterveyden Keskusliiton osahankkeesta Rovaniemeltä viestitteli toissapäivänä, että lunta on satanut, ja sää on todella talvinen. No, silloin täällä jyrisi ukkonen ja salamoi, ja lopuksi satoi jalkarätin kokoisia lumihiutaleita. Siitä ei oikein osannut sanoa, että onko talvi vai kesä.

Huomenna Pohjois-Suomen aluetyöryhmäkokouksen aiheena on vertaistalousneuvonta. Olen tänään valmistellut kokousta ja miettinyt, mitä asioita tulisi ottaa esille. Vierelän Annen kanssa on keskusteltu pohjoisen yhteistyön mahdollisuuksista. Annen alueena on koko Pohjois-Suomi, minun alueena koko Suomi. Yhteistä vertaistalousneuvojien koulutusta Pohjois-Suomessa on nyt tarkoitus pohtia. Huomisessa kokouksessa varmasti selviää Pohjois-Suomen A-kiltojen kiinnostus vertaistalousneuvontaan.

Kokouksen jälkeen jään yöpymään Sotkamoon, Matkakoti Tikkaselle, jota Sotkamon A-kilta ry ylläpitää. Mukavaa olisi, jos muitakin A-kiltalaisia Tikkasella viipyisi ja yöpyisi. Sen näkee sitten. Paluumatkalle lähden sunnuntaina 15.4, jolloin aamupäivällä lähtee bussi Sotkamosta Kajaaniin. Kajaanista puksuttelee juna Pieksämäen kautta Tampereelle siten, että olen kotosalla alkuillasta.

Maanantain olen vapaapäivällä, mutta heti tiistaina 17.4. kirjoittelen matka- ja kokouskuulumisia nettipäiväkirjaan. Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!

"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin, "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?"
"Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot, Nasu?"
"Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?" sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi mietteliäänä. "Se on sama asia", hän sanoi.
(A.A.Milne)

Torstaina 12.4.2007 klo 8.00

Mielenkiintoisia seikkailuja olen saanut seikkailla velkajärjestelyn lisäsuoritusviidakossa. Ongelma ei ole lisäsuoritukset itsessään, vaan katoavat velkojat.

Kävin jo tammikuussa vuosittaisella käynnilläni talous- ja velkaneuvonnassa. Käyntini aiheena olivat vuoden 2006 tulot ja menot. Vuosi 2006 oli kolmas velkajärjestelyni maksuohjelmavuosi. Joka vuosi käyn tapaamassa talous- ja velkaneuvojaani, jolloin yhdessä käymme läpi minun edellisen vuoden tulot ja menot. Itse en osaisi niitä kyllä laskea, sillä minulla on useita velkojia, joille mahdolliset lisäsuoritukset tulee sitten jakaa.

Velkajärjestelyni maksuohjelma alkoi 1.3.2004. Kyseessä on ns. nollaohjelma. Eli jos tuloni olisivat säilyneet ennallaan, en maksaisi velkojille mitään. Velallisella on kuitenkin velvollisuus ottaa työtä vastaan ja tehdä parhaansa velkojen maksamiseksi, vaikka kyseessä olisi nollaohjelma. Minulla on velkaa niin paljon, etten kykenisi maksamaan niitä pienellä lottovoitollakaan, joten velkajärjestely oli minun lottovoittoni! Ajattelin myös joutavani hyvin maksamaan velkoja, jotka olin itse tehnytkin. Kun menee töihin, nollaohjelma muuttaa hieman luonnettaan.

Joka vuosi minulle kertyy lisätilitettävää velkojille. Viime vuodelta sitä kertyi 1700 euroa. Summa jakautuu 11 velkojalle, joista suurin velkoja saa useita satoja euroja ja pienin velkoja joutuu tyytymään 5 euroon. Isoille velkojille olen jo aika päivää sitten lähettänyt postia ja pyytänyt heiltä tilitystietoja. On nimittäin täysin velallisen vastuulla selvittää omat tulot ja menot ja tilittää velkojille mahdolliset lisäsuoritukset. Ei velkojat niitä selvitä eikä valmiita pankkisiirtoja postita. Niinpä minä tulostin jokaiselle velkojalle lisäsuorituslaskelman sekä kirjoitin kirjeen saatteeksi, jossa myös pyysin ottamaan kantaa laskelmaan sekä ystävällisesti lähettämään tilitystiedot lisäsuoritusten maksamista varten. Sitten seurasi ohjelmanumero ”Kadonneiden velkojien metsästys.”

Velkajärjestelyn maksuohjelmassa minulla lukee velkojien kohdalla vain nimet. Mitään yhteystietoja ei ole. Niinpä ajattelin googlettaa jokaisen velkojan. Aluksi se sujui hyvin. Postiosoitteita löytyi. Kahdelle velkojalle jouduin soittamaan, että minne päin tällainen velkajärjestelyyn liittyvä lisäsuoritusilmoitus tulisi postittaa. Velkojat eivät tienneet sitä itsekään, vaan sain iloisesti superpallona pompotella virkailijalta toiselle, Helsingin konttorista Tampereelle. Eräässä toisessa puhelussa sain itse neuvoa velkovan firman työntekijää. Ilokseni eräässä perintätoimistossa oli hyväntuulinen ja auttavainen ihminen langanpäässä.

Loppupeleissä seitsemän velkojan osoite selvisi, mutta kaksi velkojaa on hukan teillä. Toinen on lakannut olemasta ja toinen on muuttanut toimialaa. Mitäs nyt tehdään? Kokemukseni on, että vaikka velkoja lakkaisi olemasta (Tampereen Aluesäästöpankki), ei velka koskaan katoa. Se siirtyy perintätoimistoon, roskapankkiin, toiseen perintätoimistoon, ensimmäisen ja toisen perintätoimiston fuusioon ja siitä sitten ulkomaisen perintätoimiston kautta johonkin kymmenenteen perintätoimistoon, joka olettaa ilman muuta, että velallinen ymmärtää ja pysyy ajan tasalla. Ei muuten pysy! Tähän työhön tarvitsisi perintätoimisto- ja roskapankkijäljestäjän. Siinä olisi jollekin reippaalle ja kekseliäälle henkilölle ihan uusi toimiala vallan.

Kysyn nyt talous- ja velkaneuvojalta ohjetta, mitä teen kadonneiden velkojien kanssa. Mitä ylipäätään tapahtuu silloin, jos velkajärjestelyn lisäsuoritusta ei saa tyrkättyä kenellekään? Palaan asiaan.

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. "Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä." "Älä pane", sanoi Muumipeikko, "se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"
(Tove Jansson: Taikatalvi)

Tiistaina 10.4.2007 klo 8.15

Pääsiäisenä opin taas uusia asioita. Opin, että maailmankaikkeus näyttää kaukaa katsottuna vaahdolta. Eli olemmeko me ja meidän murheet sittenkin vain tiskialtaan vaahtoa? Näin se näyttäisi olevan.

Ensimmäisenä Pääsiäispäivänä meiltä rikkoontui pölynimuri… lopullisesti. Se on suuri asia nelihenkisessä lapsiperheessä, jossa pölyä syntyy ja hiekkaa kulkeutuu. Ihan pakko ostaa uusi imuri ja nopeasti. Selailin netistä imureiden hintoja. Niitä löytyi kahta eri luokkaa: Oli halpoja, muutaman kympin imureita, joista mieleen tuli vain metelöivä lelu, hyödytön ostos. Toiseen sarjaan kuului tyylikkään ja tehokkaan näköiset liki avaruusalusta muistuttavat laitteet, jotka sitten maksoivat satoja euroja. Välimuotoa oli vaikea löytää. Rikkoontunut imuri alkoi muodostua valtavaksi taloudelliseksi ongelmaksi. Tulisinko sittenkin toimeen vain rikkasihvelillä ja -harjalla?

Kun tätä ongelmaa tai mitä tahansa ongelmaa siirtyy tarkastelemaan hieman kauempaa, onko se enää mikään ongelma? Ajatellaanpa, että elän 80-vuotiaaksi. Sitten mietitään koko elämääni 80 vuotta pitkänä aikajanana. Siihen mahtui monenmoisia juttuja, mutta kauheinta oli eittämättä, kun 42-vuotiaana jouduin elämään ilman pölynimuria! Vai oliko? Miltä pölynimurin rikkoontuminen näyttää 80 vuoden aikajanalla? Tai se, että jouduin syömään pari viikkoa kaurapuuroa maksaakseni uuden imurin? Miltä asia näyttää, jos sitä katsotaan Kuiperin vyöhykkeeltä?

Kuiperin vyöhykkeellä on kiviä, paljon kiviä. Se on kaukana Maasta, Pluto-kivenmurikan takana. Sieltä näkyy Aurinko ja kahdeksan planeettaa. Kolmannella kivellä Auringosta on elämää. Siellä asuu joku Sari, jonka pölynimuri hajosi, ja nyt se joutuu maksamaan uuden ja syömään kaurapuuroa. Ketä kiinnostaa Kuiperin vyöhykkeellä? Edes koko Maa ei kiinnostaisi. Aurinkokuntaan kuuluu paljon mielenkiintoisempiakin planeettoja kuin itsekeskeisten ihmisten kansoittama Maa.

Miltäpä velkaongelma näyttää, jos katsotaan sitä Linnunradan ulkopuolelta? Linnunrata on tavallinen kierregalaksi. Aurinkokunta sijaitsee Linnunradan Orionin haarassa. Tiesittekö, että 300 valovuotta Linnunradan keskuksesta sijaitsee gammasäteilyä lähettävä kohde, jota kutsutaan Suureksi Annihillaattoriksi? Siitä purkautuu antimateriasuihkuja, ja se on luultavasti musta aukko, jonka massa on yli miljoona kertaa Auringon massa. Se on suuri imuri se. Jonakin päivänä tuo nukkuva imuri herää ja imaisee koko Linnunradan sisuksiinsa. Siinä on perintätoimistojen väki tosi ihmeissään! Ja meikäläisen imuriongelma ratkeaa siihen.

Kun maailmankaikkeutta katsoo kaukaa, galaksit muodostavat vaahtomaisen kuvion. Kun seuraavan kerran tiskaat, katso tiskivaahtoa ja totea, että tuossapa on monta maailmankaikkeutta. Ajattelepa sitten itsesi tuohon tiskivaahtoon, Linnunradan galaksin Orionin haaraan ja mieti, miten suuria ongelmasi olivatkaan. Maailmankaikkeus on metka juttu. Jostain kumman syystä me olemme täällä tiskivaahdossa. Ehkä oppiaksemme jotain.

Ei ole mitään yhtä julmaa kuin luonto. Koko maailmankaikkeudessa ei ole paikkaa, mihin sitä voisi paeta, mutta silti luonto ei haavoita, vaan ihmisen oma sydän.
(Anthony de Mello)

Tikkutiistaina 3.4.2007

Pääsiäisviikko on meneillään ja tikkutiistai, vai menikö se niin? Huomenna on kellokeskiviikko, sitten kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai. Maanantaita en muista. Sekoitan sen vain päiväkodin lapsekkaisiin viikonpäiviin: Matomaanantai. Pääsiäisen vietto on siis vain muutaman päivän päässä. Meilläkin rairuoho kasvaa kohisemalla ikkunalaudalla. Palmusunnuntaina virpojat toivat kauniita koristeltuja pajunoksia. Lapset ja minä uskomme edelleen Pääsiäispupuun, joka ensimmäisenä Pääsiäispäivänä munii suklaamunia kaikenlaisiin piiloihin, josta sitten kartan meille piirtää.

Omille jaloille -skype toimii nyt: lehtonen.sari
Skype-puhelimella minuun voi ottaa yhteyttä milloin vain toimistoaikana, arkisin klo 8.00–16.00. Tietenkään kaikkia aikoja en istu täällä kuulokkeet korvilla, vaan käyn killoissa ja liikun muutenkin työn puolesta. Mikäli minua ei Skypellä tavoita, kannattaa kokeilla kännykkää. Skypellä kannattaa soittaa, koska puhelut Skypestä Skypeen ovat maksuttomia. Voidaan myös sopia joku tietty soittoaika, että ihan varmasti olen tässä sitten paikalla. Suosittelen A-killoille Skypen hankkimista! Ainoa kustannus tulee mikrofoni-kuulokkeiden hankkimisesta. Niitä taitaa halvimmillaan saada alle 10 eurolla. Skypen voi ladata maksutta netistä osoitteesta: www.skype.com

Täällä A-Kiltojen Liiton toimistolla on nyt pieni Omille jaloille -toimistohuone. Tervetuloa tutustumaan! Tänne voi ihan oikeasti tulla käymään! Täällä on tällä hetkellä tarjolla muutamia esitteitä, kehitteillä olevaa materiaalia ja paljon hyviä neuvoja. Nyt täytyy myös muistuttaa siitä, että ammattitaitoinen talous- ja velkaneuvoja en ole enkä aio sellaiseksi tulla. Oikeasti olen ammatiltani päihdetyöntekijä, joka on oman kokemuksen ja vapaaehtoisen auttamisen ja työkokemuksen kautta erikoistunut talous- ja velka-asioihin. Mielipiteitä minulla on asioista paljon. Maalaisjärjellä osaan päätellä joitakin asioita, joistakin on kokemusta ja tietoa. Kysymyksiä minulle saa esittää, ja niihin pyrin löytämään vastauksia. Jos vastauksia ei minulla ole, ehdotan kääntymistä talous- ja velkaneuvojan puoleen. Älkää siis hämmentykö, jos en osaa vastata talous- ja velka-asioiden kysymyksiin, vaan ohjaan kääntymään ammatti-ihmisten puoleen. Vertaistalousneuvonta tulee olemaan juuri sitä: Auttamisjärjestelmien piiriin ohjaamista ja tukena olemista, ei suinkaan kaiken tietämistä ja osaamista. Vertaistuen mallia täällä kehittää siis vertainen.

Toivoa ja mahdollisuuksia on. Siitä minulla on runsaasti kokemusta ja tietoa. Talous- ja velka-asiat voi selvittää. Kuka tahansa pystyy siihen, kun vain antaa asioille hieman aikaa. Velkajärjestelyn hakemiseen kannattaa varata aikaa puolesta vuodesta vuoteen. Maksuohjelma kestää sen jälkeen viisi vuotta. Tämä kannattaa, koska sen jälkeen voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Luottotiedotkin tulevat takaisin. Velka-asioiden hoitaminen vaatii kärsivällisyyttä ja raittiutta. Kokemus on osoittanut, että raittiina pysyminen ja asioiden hoitaminen kulkevat käsi kädessä. Raittiina asiat järjestyvät ennen pitkää. Juoppokämpältä en ole nähnyt kenenkään järjestävän yhtään mitään. Päinvastoin.

Maailmankaikkeus kirjaimellisesti järjestelee itsensä uudelleen välittääkseen sinulle sen, mihin uskot.
(Diana Cooper)

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

MAALISKUU 2007

Perjantaina 30.3.2007 klo 12.12

Maaliskuu huitelee sitten viimeisiään. Ensimmäinen kokopäiväinen työkuukausi tulee täyteen täällä vertaistalousneuvonnan parissa. Työkuukausi on ollut matkustusrikas. Uusia A-kiltoja ja A-kiltalaisia on tullut tutuksi. Vertaistalousneuvontaa on suunniteltu Oulun, Anjalankosken, Imatran ja Tampereen A-killoissa. Riihimäen A-killassa pääsin käymään yllätyskylässä. Turussa Liiton kevätpäivillä kokoontui 14 A-kiltaa. Kiinnostuneita vertaistalousneuvojia on ilmoittautunut. Soittoja ja kyselyjä on tullut myös tuen tarvitsijoilta. Piakkoin ilmestyvässä Vesiposti-lehdessä on pieni juttu osahankkeesta. Huhtikuussa tulen osallistumaan aluetyöryhmäkokouksiin Pohjois-Suomessa, Itä-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Huhtikuun teemoja ovat myös materiaalin kerääminen ja vertaistalousneuvojien koulutuksen suunnitteleminen.

Materiaalista tehtiin hyviä suunnitelmia keskiviikkona ja torstaina tiimipäivillä Helsingissä. Osahankkeiden työntekijät yhdistävät tässä asiassa voimansa ja kokoavat selkokielisen talous- ja velka- asioiden hoito-oppaan. Materiaalia ryhdytään kokoamaan välittömästi.

Tiimipäivillä olivat mukana kaikki osahankkeiden työntekijät: Kalle Pyykkönen (A-klinikkasäätiö), Eliisa Iivanainen (Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Sininauhaliitto), Outi Yli-Heikkilä (Suomen Mielenterveysseura), Anne Vierelä (Mielenterveyden Keskusliitto) ja Minna Huuskonen (Setlementtiliitto) sekä allekirjoittanut. Ensimmäistä kertaa olimme kaikki yhtä aikaa paikalla. Oli tosi mukavaa tavata ja tutustua ja viritellä yhteistyötä. Materiaalin kokoamisen ja suunnittelun lisäksi tulemme pohtimaan vertaistalousneuvojien koulutusta yhdessä. Uusi ja minulle tervetullut tieto oli se, että Takuu-Säätiö tulee huolehtimaan vertaistalousneuvojien talous- ja velka- asioiden koulutusosuudesta.

Minä sain tänään oman työhuoneen. Kuukauden olen ollut A-Kiltojen Liiton toimistolla neuvotteluhuoneen nurkassa. Helsingissä ollessani täällä toimistolla oli tapahtunut ihmeitä remonttimiesten toimesta. Työhuoneita oli jaettu, ja nyt minulla on oma työhuone. Osa tästä päivästä onkin mennyt uuden huoneen kalustamiseen ja järjestelemiseen. Nyt on oikea Omille jaloille -toimisto täällä. Maanantaina pyrin saamaan Skypen pelittämään.
Ilmoittelen Skypen toiminnasta heti täällä päiväkirjassa.

Oikein hyvää viikonloppua! Palmusunnuntai ja Pääsiäisviikko sieltä pukkaa seuraavaksi. Toivotaan aurinkoisia ja keväisiä säitä.

Hiljaa soliseva vesi uurtaa kiven,
ja mahdottoman voi ratkaista,
jos antaa periksi elämälle.
Sanotaan, että tien kyllä löytää,
jos vain tahtoo.
Mutta antakaamme elämän kypsyä
ja varista ajallaan.
Tahto ei ole tie;
jos kiellät elämän tien,
olet kuoleman oma.
(Laotse)

Tiistaina 27.3.2007

Tänään on auringonpaisteinen päivä Tampereella. Lämpötilan odotetaan kipuavan kevään lämpöennätyksiin. Itse taidan yltää tänään valitus- ja tuskailuennätyksiin. Olen huomenna ja torstaina osallistumassa Omille jaloille -projektin arviointi- ja tiimipäiviin Helsingissä. Ko. päiviin osahankkeiden työntekijät valmistautuvat tehtäviä tekemällä ja kysymyksiä pohtimalla. Kurkistin äsken yhteiseen nettikalenteriimme, ja se suorastaan pursuili kysymyksiä tiimipäiviä silmällä pitäen. En tiedä uskallanko katsoa kalenteriin enää toistamiseen. Ehkäpä ne kysymykset katoavat sieltä, jos en ole huomaavinaan niitä. Näin olen ainakin joskus ajatellut omista talous- ja velkaongelmistani. Kuvittelin, että laskut katoavat, kun en avaa niitä, vaan laitan ne suoraan roskikseen. Tai haastemies katoaa, kun menen häntä vaatekaappiin piiloon. Ongelmat eivät kyllä kadonneet eivätkä lakanneet olemasta näin. Ongelmat piti oikeasti kohdata ensin ja sitten hoitaa ne pois. Sama taitaa, ikävä kyllä, päteä tuohon kysymysvyöryyn tuolla intrassa.

Viikonloppuna oli A-Kiltojen Liiton kevätpäivät Turussa, Kelan kuntoutuskeskus Petreassa. Paikalla oli parhaimmillaan noin 80 henkeä noin 14 A-killasta ympäri Suomen. Kevätpäiviä vietettiin upeassa, aurinkoisessa ja lämpimässä kevätsäässä. Samalla kertaa juhlittiin Turun A-killan 45-vuotispäivää. Parhaiten mieleen jäivät Turun A-killan järjestämät mahtavat arpajaiset. Palkintoja arpajaisissa arvottiin melkein 300 kappaletta! Eräs ystäväni osallistui arpajaisiin täysin rinnoin ostamalla 70 arpaa. Sillä sai jo monta palkintoa, joita sitten niska kipeänä kannettiin autoon.

Kevätpäivillä toiminnanjohtajamme Raimo Hilonen ilmoitti jäävänsä A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtajan tehtävistä pois tämän kuun lopussa. Asia on ollut työntekijöiden tiedossa jo muutaman viikon, mutta nyt Ramin poisjäännistä tuli totisinta totta. Rami on enää huomisen päivän töissä, ja sen minä olen Helsingissä. Tässä päivässä on hieman surullinen sävy.

Parasta surullisena olemisessa on se,
että oppii jotakin.
Se on ainoa asia, joka ei koskaan petä.
Ihminen saattaa tulla vanhaksi ja vapisevaksi,
hän saattaa maata yöllä valveilla
kuunnellen suoniensa säännötöntä kohinaa,
hän saattaa menettää ainoan rakkautensa,
hän saattaa nähdä paholaisten ja hullujen
tuhoavan maailman tai tietää,
että alhaiset sielut tallaavat hänen kunniansa lokaan.
Silloin on jäljellä vain yksi asia – oppiminen.
Oppia miksi maailma liikkuu ja mikä sitä liikuttaa.
Se on ainoa asia, jota mieli ei voi koskaan ammentaa tyhjiin,
ei koskaan vierastaa, ainoa asia,
josta mieli ei voi koskaan kärsiä,
jota se ei voi koskaan pelätä tai epäillä
ja jota se ei voi koskaan uneksiakaan katuvansa.
Oppiminen on ihmisen asia.
(Wayne W. Dyer)

Tulee mieleen lamauttavat suomalaiset sananlaskut ja sanonnat… ”Vanha koira ei opi uusia temppuja.” Se on muuten suuri vale. Vanha koira itse asiassa oppii paljon helpommin kuin nuori koira. Itse olen tuon kokenut. Näin vanhempana on oikein mukavaa opetella ja oppia uusia asioita. Asenne on aivan erilainen. Tällä viikolla voisi opetella jonkin uuden asian, eikö vaan? Tai kohdata ongelman, jota tähän päivään asti yritti työntää sivuun ja unohtaa?
 

Torstaina 22.3.2007 klo 8.22

Torstaiaamu Tampereella on harmaa, mutta viikonlopuksi on luvassa väriä. Suunnitelmissa on lauantaiaamuinen lähtö Turkuun. Turussa pidetään A-Kiltojen Liitto ry:n kevätpäivät lauantaina ja sunnuntaina, 24.–25.3.2007. Kevätpäivien yhteydessä pidetään Liiton sääntömääräinen kevätkokous. Kevätpäiviä vietetään kuntoutuskeskus Petreassa. Kevätpäiville on tulossa A-kiltalaisia ympäri Suomen. Minä olen mukana muiden joukossa ja pyrin tekemään vertaistalousneuvontaa tunnetuksi.

Viikko on sujunut rauhallisesti. Tiistaina kävin Tampereen A-killassa tapaamassa tamperelaisia tulevia vertaistalousneuvojia. Suunniteltiin, miten vertaistalousneuvonta tulee toimimaan Tampereella. Pohdittiin, millaista materiaalia olisi hyvä laatia. Mietittiin vertaistalousneuvojan työturvallisuuteen liittyviä asioita sekä hahmoteltiin vertaistalousneuvojan ja tuettavan välistä tukisopimusta.

Tampereen kokouksessa nousi esille vuoden alusta voimaan tullut ulosoton uudistus: Uudet säännökset tuovat jonkin verran lievennyksiä erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa oleville velallisille. Ulosoton ns. suojaosuutta on korotettu 567 eurosta 585 euroon kuukaudessa velallisella, jolla ei ole elätettäviä perheenjäseniä. Jos hänellä on kaksi huollettavaa, suojaosuus nousee 980,40 eurosta 1 005 euroon. Lisäksi pienituloinen velallinen saa automaattisesti vuosittain kaksi vapaakuukautta eli keskeytystä ulosottoon. Muutoin velallisella on oikeus nykyiseen tapaan yhdestä kolmeen vapaakuukauteen vuodessa. Oikeus vapaakuukausiin alkaa vuoden jatkuneen toistuvaistulon ulosmittauksen jälkeen. Tämä vuoden aika on voinut kulua jo ennen tämän lainmuutoksen voimaantuloa.

Eilen laadin vertaistalousneuvonnasta tiedotteen Oulun sosiaalitoimeen ja talous- ja velkaneuvontaan. Tampereella olen käynyt tapaamassa talous- ja velkaneuvojia, sosiaalitoimeen on lähetetty tiedote. Samaa toimintatapaa voisi noudattaa muissakin kunnissa ja kaupungeissa, joissa on vertaistalousneuvontaan mukaan lähteviä A-kiltoja. Syksyisen vertaistalousneuvojakoulutuksen jälkeen uudet vertaistalousneuvojat voisivat käydä tapaamassa sosiaalitoimen edustajaa ja talous- ja velkaneuvojaa. Tapaamisessa olisi helppo sopia yhteisistä toimintatavoista ja käytettävissä olevista auttamisjärjestelmistä sekä sopia yhteyshenkilöt. Sosiaalitoimi ja talous- ja velkaneuvonta olisivat vertaistalousneuvonnan ehdottoman tärkeät yhteistyötahot.

Tänään puolilta päivin alkaa Tulta, taulaa ja toimintaa – Tapio -projektin väliseminaari. Menen sinne katsomaan ja kuulostelemaan seminaarimeininkiä. Ties vaikka itsekin innostuisin seminaaria järjestämään vertaistalousneuvonnasta!

Maailmaa ei ole tarkoitus panna järjestykseen,
maailma on järjestys,
sen ruumiillistuma.
Meidän tehtävämme on saattaa itsemme
sopusointuun tämän järjestyksen kanssa.

(Henry Miller) 

Maanantaina 19.3.2007 klo 13.34

Vaalit ovat ohitse, ja uudet kansanedustajat on valittu. Toiset hävisivät ja toiset voittivat. Nähtäväksi jää, miten uusi eduskunta hoitaa talous- ja velkaongelmaisten asiaa. Suuntaus on ollut parempaan, mutta lisää keinoja tarvittaisiin. Velkavankeus ei saisi olla elinkautinen.

Uutta tietoa on tullut osahankkeen aikatauluihin. Viime viikolla sovittiin Anjalankosken ja Imatran A-kiltojen kanssa uusi tapaaminen maanantaille 11.6. Samalla reissulla soitettiin Häkkisen Ilmon kanssa Läntisen Uudenmaan A-kiltaan. Karjaalla kokoonnutaan tiistaina 22.5. virittelemään vertaistalousneuvontaa:

● Tampereen A-kilta 20.3.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous
● Turussa 24.–25.3.2007 mukana A-Kiltojen Liiton kevätpäivillä
● Sotkamossa 14.4.2007 Pohjoisen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Riihimäellä 25.4.2007 Etelä-Suomen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Varkaudessa 28.4.2007 Itä-Suomen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Jyväskylässä, Kortesuon kartanossa 16.5.2007 koko päivän tavattavissa (klo 10.00 alk.)
● Läntisen Uudenmaan A-kilta 22.5.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous
● Imatran A-kilta 11.6.2007 vertaistalousneuvonnan virittelyä Imatran ja Anjalankosken A-kiltojen kanssa

Tällaiselta näyttää aikataulu kesälomiin saakka. Kesälomien jälkeen on tarkoitus ryhtyä valmistelemaan syksyn vertaistalousneuvojien koulutusta. Ensimmäinen koulutus on suunnitelmissa toteuttaa syys- lokakuussa. Tamperelaisten kanssa on pohdittu vertaistalousneuvojien koulutuksen sisältöä. Sitä on tarkoitus jatkaa huomisessa kokouksessa. Tähän mennessä olemme keränneet seuraavia asioita vertaistalousneuvojien koulutukseen liittyen:

– Koulutuksessa tulisi herättää vakavaa keskustelua siitä kuka voi toimia vertaistalousneuvojana. Mistä tietää jaksaako? Eikä varmaankaan voida lähettää kaikkia vertaistalousneuvojiksi haluavia mielentilatutkimukseen. Koulutuksessa asioista on puhuttava niin realistisesti, että porukka pysähtyy oikeasti miettimään omaa jaksamistaan.
– Vertaistalousneuvonnassa tulee törmäämään ikäviin asioihin: hyväksikäyttöä ja vedättämistä esiintyy varmasti. Miten tähän tulisi suhtautua ja reagoida?
– Miten sanoa EI ja olla jämäkkä ja pysyä rajoissaan. Rajat on rakkautta ja luo turvallisuutta. Sekoileva vertaistalousneuvoja on pelottava.
– vertaistalousneuvojat tulisi valita haastattelemalla
– työturvallisuusasiat nousivat esille: Tapaamiset tuettavien kanssa on sovittava A-killan toimipisteisiin. Kenenkään kotiin ei saa mennä yksin. Päihtyneen henkilön kanssa ei asioida.
– Tukemisen ei pidä laajentua tekemiseksi. Painotettiin, että vastuu asioiden eteenpäin viemisestä on henkilöllä/ tuettavalla itselleen. Ei ole tarkoitus, että vertaistalousneuvoja menettää mielenterveytensä toisten velkojen vuoksi. Vertaistalousneuvoja on rinnalla kulkija, ei ammattilainen eikä vastuussa asioiden hoitumisesta.

Palaan koulutussuunnitelmiin ja tamperelaisten kuulumisiin myöhemmin viikolla. Hyvää alkuviikkoa viisauksien myötä:

Ihmisellä on kolme tietä toimia viisaasti;
Harkinnan tie – joka on jaloin.
Jäljittelyn tie – joka on helpoin.
Kokemuksen tie – joka on katkerin.

Perjantaina 16.3.2007 klo 10.31

Nyt onkin eilisestä päivästä paljon kerrottavaa: Kävin eilen Anjalankosken A-killassa Inkeroisissa tapaamassa Anjalankosken sekä Imatran A-killan väkeä. Paikalla oli pitkälti yli toistakymmentä henkeä. Se oli enemmän kuin missään muualla tähän asti.

Matka Tampereelta Inkeroisiin ja takaisin oli jännittävä ja monivaiheinen. En tiedä, mihin olisin joutunut ilman toiminnanohjaaja Ilmo Häkkistä. Ihan takuulla olisin eksynyt yksin junanvaihtojen viidakoissa.

Koko reissu alkoi aamulla klo 9.07 Tampereen asemalta. Ensimmäinen etappi oli Riihimäki. Junamatkaa Riihimäelle väritti erittäin humalainen seurue samassa junanvaunussa. Kahden mieshenkilön uho oli rankkaa kuultavaa tunnin mittaisen matkan aikana. Oikeasti alkoi jo meikäläistä potuttaa turpaan vetämisen – ja kaverin tappamisen – uho. Olisipa ollut mukava kuvata ukkojen kukkoilu videolle ja näyttää se heille selvänä päivänä. Surullista seurattavaa!

Riihimäellä tapasin sitten Ilmon. Junaa odotellessa päätimme yllättäen piipahtaa Riihimäen A-killassa, joka sijaitsee aivan rautatieaseman lähellä. Riihimäen A-kiltaan olen myös menossa huhtikuussa (25.4.) Etelä- Suomen aluetyöryhmäkokoukseen. Oli tosi mukavaa päästä käymään jo nyt Riihimäellä. A-kiltamaailma alkaa mukavasti avartua!

Seuraavaksi matkaa tehtiin taajamajunalla, jolla rauhallisesti köröteltiin Riihimäeltä Inkeroisiin. Kymijoen maisemat olivat upeat. Sää oli lähes kesäinen. Mahtavalta näyttivät viheriöivät pellot, joilla siellä täällä oli vielä vitivalkoisia lumilaikkuja. Perille saavuttaessa maisemaa hallitsivat suuret Stora Enson tehtaat.

Inkeroisten juna-asemalta päästiin A-kiltaan autokyydillä. A-killan päiväkeskus Kohtauspaikka on viihtyisä ja kodikas. Mieleen jäi lämmin vastaanotto ja upeat valokuvat. Hämmästyttämään jäi paikalla olevien ihmisten runsaslukuisuus. Paikalla oli siis Anjalankosken ja Imatran A-kiltojen väkeä.

Keskusteltiin vertaistalousneuvojan roolista, hahmoteltiin kuvaa vertaistalousneuvojasta. Pohdittiin vertaistalousneuvojien syksyksi suunniteltua koulutusta. Anjalankoski ja Imatra suunnittelivat yhteistyötä vertaistalousneuvojien kesken. Tärkeää nimittäin olisi, että tulevat vertaistalousneuvojat voisivat olla vertaisia myös toisilleen. Toisten vertaistalousneuvojien tuki ja työnohjaukselliset palaverit auttaisivat vertaistalousneuvojia jaksamaan. Ihanteellista olisi, mikäli jokaisesta A-killasta löytyisi kaksi vertaistalousneuvojaa, jotka tukisivat toisiaan. Ihan yhtä ihanteellista on, mikäli kaksi A-kiltaa ryhtyy yhteistyöhön, kuten nyt Anjalankoski ja Imatra suunnittelivat. Anjalankosken ja Imatran kanssa jatketaan asiaa kesäkuussa Imatralla.

Monivaiheiselle paluumatkalle lähdettiin ennen iltapäivän kello viittä. Ensin ajeltiin autokyydillä Inkeroisten asemalle, taajamajunalla Kouvolaan, InterCityllä Lahteen, taajamajunalla Riihimäelle, InterCityllä Tampereelle. Ilman Ilmoa olisin ainakin Lahdessa istahtanut väenvängällä junanvaunuun, joka jäi asemalle. Hyvä juttu on, että olen nyt täällä koti-Tampereella ja voin iloita onnistuneesta ja antoisasta matkasta!

”Sillä minä, Sinuhe, annan kaikkeni
ymmärtääkseni elämän salat kylläisesti ja armollisesti.
Sillä minä, Sinuhe, olen kuin lapsi, joka laulaa
laulun kauneimmasta joutsenesta, jota maa päällään kantaa
ja samalla itkee elämänsä lohduttomuutta.
Matka on aina monipolvinen, välillä raskas kulkea,
mutta ymmärrä, että se kuuluu siihen,
ja vielä ne pahimmat karikot osoittautuvat siunauksellisimmiksi.” (Mika Waltari)

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Terveisiä keväisestä Oulusta! Tiistainen matkapäivä sujui yllättävän mukavasti. Suhtauduin yhdeksäntuntiseen junassaistumisen maratoniin pelonsekaisella kunnioituksella, mutta se oli todellakin vain kurjaa ennakkoluuloa. Olin varannut matkalle erilaista luettavaa paljon, mutta itse asiassa en tarvinnut niistä mitään. Aika kului kuin siivillä maisemia katsellessa ja asioita miettiessä. Projektityö vaatii luovaa hiljaisuutta ja joutilaisuutta, jotta ajatukset saavat tilaa. Junamatkoista löytyi nyt sellainen luovan ajattelun tilaisuus.

Oulun vertaistalousneuvonnan suunnittelukokouksessa esille nousi pienet velat. Velkaa saattaa olla 1 500–10 000 euroa. Näin pienillä summilla ei välttämättä pääse velkajärjestelyyn, mutta vaikea niitä on maksaakaan, jos tuloja ei ole tai ne ovat äärimmäisen pienet. Pienetkin velat saattavat ajaa umpikujaan, mikäli velkaa on koulutusmaksuista eikä päättötodistusta saa ennen kuin velka on maksettu. Työhön taas ei pääse ilman todistusta. Keskustelussa ilmeni, että velat ylläpitävät juomista, ja juodessa tulee velkaa taas tehtyä lisää. Velat kasvavat nopeasti korkoa ja, kun ulosottomies astuu kuvioon, ei töihin meno kannata. Siitä taas seuraa epätoivo, johon lääkitystä haetaan alkoholista. Oululaisten kanssa sovittiin, että laatisin ensitilassa materiaalia, jonka avulla pienten velkojen hoitamiseen pääsisi käsiksi. Kivoja tapoja hoitaa velkoja on tuskin olemassakaan, mutta erilaisia velkojen hoitotapoja on olemassa. Niistä nyt laadin ohjeistuksen tämän kuluvan kuun aikana. Materiaalit tulevat löytymään myös nettisivuilta heti, kun saan ne käyttökelpoiseen muotoon. Alkuun materiaalia kokeillaan. Sitä voi kommentoida, ja palautteen perusteella materiaalia sitten pikku hiljaa kehitellään toimivammaksi.

Oulussa keskusteltiin myös siitä, että sosiaalitoimessa ei olla riittävän tietoisia ihmisten velkaongelmista ja niiden vaikutuksesta. Sosiaalitoimesta saa apua akuuttiin hätään, mutta pitkäaikaisten maksuvaikeuksien kanssa painivaa ei osata ohjata juuri minnekään. Pohdittiin, että sosiaalitoimen tietoisuutta velkaongelmista ja avunsaantimahdollisuuksista tulisi lisätä. Sosiaalitoimi tulisi saada mukaan vertaistalousneuvonnan verkostoon. Sosiaalitoimea ja talous- ja velkaneuvontaa tulisi tiedottaa Omille jaloille -projektista. Päätimme oululaisten kanssa, että näin Oulussa toimimme.

Ensi torstaina vertaistalousneuvonta suuntaa Anjalankoskelle. Sitä ennen tapaan Omille jaloille -projektin Setlementtiliiton projektityöntekijä Minna Huuskosen yhteistyöpalaverin merkeissä.

”Me menemme tapaamaan kaikkia koska on Torstai", sanoi Puh.
"Me menemme toivottamaan kaikille Hyvää Torstaita. Mennään, Nasu."
(A.A. Milne)

Maanantaina 5.3.2007 klo 12.11

Uusi viikko alkaa, ja uudet kujeet. Olenkin valmistellut näitä uusia kujeita koko aamupäivän. Lähden nimittäin aamulla klo 8.00 junalla Ouluun. Menen tapaamaan A-Kiltojen Liiton toiminnanohjaaja Noora Niemistä sekä Oulun A-kiltaa. Tarkoitus on järjestää vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous yhdessä Oulun A-kiltalaisten kanssa ja keskustella, mitä oululaiset tuumivat vertaistalousneuvonnasta. Millaisesta vertaistalousneuvonnan toiminnasta olisi eniten apua Oulussa?

Vertaistalousneuvonnan suunnittelukokouksia on pidetty jo muutamia. 21.2.07 vertaistalousneuvontaa pohdittiin yhdessä Jyväskylän ja Laukaan A-kiltojen kanssa: Kortesuon kartanossa keskustelua heräsi runsaasti siitä, kuinka ihmiset saataisiin puhumaan talous- ja velkaongelmistaan. Todettiin, että monet ihmiset häpeävät velkaongelmiaan. Niiden olemassaoloa ei haluta myöntää, kuten ei aina päihdeongelmaakaan. Mietittiin, millä keinoilla A-killoissa voitaisiin herätellä vapaasti puhumisen ilmapiiriä. Millä keinoilla saataisiin ihmiset avautumaan ja myöntämään ongelmansa? A-kiltafoorumi tulisi saada sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitsisi hävetä mitään.

Tampereen A-killassa puolestaan on hahmoteltu vertaistalousneuvojaa; millainen on vertaistalousneuvoja? Tamperelaiset ovat sitä mieltä, että vertaistalousneuvojalla olisi hyvä olla oma kokemus veloista selviytymisestä. Tämän lisäksi vertaistalousneuvojalta odotetaan luotettavuutta, täsmällisyyttä asioissa sekä jämäkkyyttä. Vertaistalousneuvojan tulisi osata vetää rajat toiminnalleen. Tähän tamperelaiset arvelivat avun tulevan kirjallisesta sopimuksesta. Vertaistalousneuvoja ja tuettava laatisivat tukisopimuksen, jossa rajat määriteltäisiin ja vaitiolovelvollisuudesta sovittaisiin. Tamperelaiset myös arvostavat vertaistalousneuvojassa realismia ja suoruutta. Asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä, liikoja ei saisi luvata eikä asioita kaunistella. Vertaistalousneuvojan tulisi myös tietää asioista, esim. lakiuudistuksista talous- ja velka-asioihin liittyen. Ammattilainen vertaistalousneuvoja ei kuitenkaan ole eikä voi ammattilaista korvata. Vertaistalousneuvoja ei myöskään kantaisi vastuuta tuettavan asioista. Niistä vastaisi tuettava itse. Vertaistalousneuvoja olisi vain rinnalla kulkija ja takapuolelle potkija, tarvittaessa. Omaa jaksamistaan vertaistalousneuvojien tulisi huomioida; vertaistalousneuvojan oman elämän tulisi olla riittävän tasapainossa ja raittiuden vahvalla pohjalla, jotta hän kykenisi tukemaan toisia.

Paljosta muustakin on vertaistalousneuvonnan kokouksissa keskusteltu. Kaksi tuntia kestävät kokoukset ovat tuntuneet lyhyiltä; asiaa olisi riittänyt vaikka millä mitalla. Mielenkiintoista on nyt nähdä, mitä asioita Oulussa nousee esille. Huominen junamatkailu aiheuttaa hämmennystä: Istun yhteensä yhdeksän tuntia huomenna junassa, viisi tuntia olen perillä Oulussa. Vertaistalousneuvonnan kokouksen lisäksi ohjelmassa on: Suunnittelemme Niemisen Nooran kanssa Pohjois- ja Itä-Suomen aluetyöryhmäkokouksia, sillä molemmissa olen mukana huhtikuussa. Loppuviikosta kirjoittelen Oulun matkakertomuksia!

Torstaina 1.3.2007 klo 12.16

Hyvää päivää Tampereelta! Lunta sataa ja sää on harmaa. Se ei haittaa mitään, sillä Suomen naiset voittivat tänä aamuna ylivoimaisesti kultaa 4x5 kilometrin viestissä Sapporon MM-hiihdoissa!

Minä aloitin tänä aamuna kokopäiväisen työn Omille jaloille -projektin A-Kiltojen Liiton osahankkeessa. Ensimmäistä kertaa tulin tänne A-Kiltojen Liiton keskustoimistolle koko päiväksi töihin. Osa-aikaista työtä / urakkatyötä olen osahankkeessa tehnyt jo 13.10.2006 alkaen, mutta tästä päivästä alkaen pääsen nyt keskittymään vain ja ainoastaan vertaistalousneuvontaan.

Aamu alkoi yllättävän aikaisin klo 05.00. Tarkoitus ei ollut niin aikaisin vielä herätä, mutta uusi työpaikka taisi hieman jännittää. Olinkin toimistolla sitten hyvissä ajoin klo 07.00 virittelemässä koneita ja järjestelemässä työtilaa itselleni. Jatkossa työaikani tulee olemaan pääosin klo 08.00–16.00. Poikkeuksia työaika tulee sisältämään, sillä matkustelua on tiedossa paljon. Kohti kevättä lähdetään seuraavanlaisella aikataululla:

● Oulun A-kilta 6.3.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous
● Anjalankosken ja Imatran A-killat 15.3.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous
● Tampereen A-kilta 20.3.2007 vertaistalousneuvonnan suunnittelukokous
● Turussa 24.–25.3.2007 mukana A-Kiltojen Liiton kevätpäivillä
● Sotkamossa 14.4.2007 Pohjoisen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Riihimäellä 25.4.2007 Etelä-Suomen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Varkaudessa 28.4.2007 Itä-Suomen aluetyöryhmäkokouksessa info
● Jyväskylässä, Kortesuon kartanossa 16.5.2007 koko päivän tavattavissa (klo 09.00 alk.)

Tästä tämä mielenkiintoinen ja haastava työ todenteolla käynnistyy. Tällä hetkellä tarkoitus olisi herättää A-killoissa keskustelua ja keskustelun kautta kiinnostusta talous- ja velka-asioihin. Etsinnässä ovat sellaiset ihmiset, jotka ovat tavalla tai toisella kiinnostuneet talous- ja velka-asioista. Mukaan voivat tulla niin talous- ja velka-asioissa tukihenkilönä toimimisesta kiinnostuneet kuin myös ihmiset, jotka haluavat apua omien talous- ja velkaongelmiensa selvittämiseen. Syys–lokakuussa on tarkoitus järjestää koulutusta tukihenkilöille, vertaistalousneuvojille tai mitä nimitystä heistä alkaisimmekaan käyttää. Koulutuksen jälkeen varsinainen vertaistalousneuvonnan toiminta käynnistyy. Kevättä ja kesää vietämme siis suunnitellen, keskustellen ja kiinnostusta herätellen.

Julistanpa tässä kilpailun:

KEKSI VERTAISTALOUSNEUVOJALLE HYVÄ NIMITYS!

Palkinto on luvassa hänelle, joka keksii vertaistalousneuvojalle niin hyvän nimityksen, että se otetaan valtakunnallisesti käyttöön. Kilpailuaika päättyy 31.5.2007. Palkinto on loistava yllätys!
Tällä hetkellä nimityksenä käytetään vertaistalousneuvojaa ja vertaisneuvojaa. Myös tukihenkilöstä on puhuttu, vertaistukihenkilöstä… Varsinaisia sanahirviöitä! Nimityksen tulisi kertoa, että kyseessä on talous- ja velka-asioissa tukeminen. Vertaistalousneuvoja ei ole ammattilainen, vaan lähinnä rinnalla kulkija.

Ehdotuksia vertaistalousneuvojan nimitykselle voi lähettää minulle sähköpostiin tai perinteisenä postina. Muista liittää mukaan oma nimi ja osoite, jotta mahdollinen palkinto löytää perille!

Sari Lehtonen
A-Kiltojen Liitto
Itsenäisyydenkatu 17 B, 3. krs
33500 Tampere
sari.lehtonen@a-kiltojenliitto.fi