JOULUKUU 2008

Luokkakuva

Vertaistalousneuvojien jatkokoulutus 10. - 11.12.2008.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Kouluttaja Anne Kallio, Keijo Takala Anjalankosken A-killasta, Aki Lottonen Etelä- Saimaan A-killasta, Jussi Lappalainen Kuopion A-killasta, Lea Lottonen Etelä- Saimaan A-killasta, Matti Mikkola Tampereen A-killasta, Arja Laurila Tampereen A-killasta, Matti Itkonen Tampereen A-killasta, Erkki Hietakari Vantaan A-killasta, Pirjo Vääränen Jyväskylän A-killasta, Riitta Lehtelä Raahen A-killasta, Marita Turtiainen Kirkkonummen A-killasta, Anneli Moberg Vantaan A-killasta ja allekirjoittanut itse.

Vertaistalousneuvojien yhteystiedot löytää mm. edellisen kirjoituksen linkistä.

Seuraava vertaistalousneuvojien koulutus toteutetaan 5. - 8.5.2009 Lammilla, Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskuksessa. Lisätietoja koulutuksesta lähetetään A-kiltoihin helmi- maaliskuussa. Laitan tietoja myös tänne päiväkirjaan.

Lähden tästä nyt joululomalle. Olen lomalla 19.12.2008 - 6.1.2009. Toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Ilmassa leijuu juhlava aika.
Nurkissa raikaa tonttujen, laulujen taika.
Pöydät täytetään maittavin herkuin,
kaikkia muistetaan jouluisin terkuin.
Iloa, lämpöä, tuikkujen tunnelmaa,
tätä kaikkea joulu aikaan saa.

Omille jaloille- tiedote joulukuussa 2008

• Tiedote A-kiltoihin joulukuussa 2008
• Vertaistalousneuvojien yhteystiedot
• Taloustietopisteet A-killoissa

Maanantaina 15.12 A-kiltoihin lähti oheinen tiedote ja liitteet. Olen hukannut näiltä uudistetuilta sivustoilta Osahanke tiedottaa- sivun, joten tälläsin tiedotteen aluksi tähän päiväkirjaan. Lue linkit!

Vertaistalousneuvojien jatkokoulutus Tampereella

Perjantaina 12.12.2008

Kuulin keskiviikkona yllättävän tiedon: Perintään mennyt lasku ei välttämättä aiheuta luottohäiriömerkintää. Yleinen käsitys on, että perintätoimiston tai ulosottomiehen yhteydenotto merkitsee aina pelin menetystä. Luulo pelin menetyksestä saa monet luovuttamaan: Luottotiedot menivät! Nyt ei millään ole enää mitään väliä. Sitten jätetään kaikki muutkin laskut maksamatta. Menköön kaikki ulosottoon.

Anne Kallio Taloudenneuvontapalvelut Kalliosta kertoi meille tämän ja paljon muuta keskiviikkona 10.12.2008 Vertaistalousneuvojien jatkokoulutuksessa. Kun perintätoimisto tai ulosottomies ottaa yhteyttä, peli ei olekaan menetetty. Elämää ei kannata laittaa ranttaliksi. Todennäköistä on, että luottotiedot ovat edelleen mitä parhaimmassa kunnossa. Sen sijaan, että jättäisi kaikki laskut maksamatta, kannattaa ottaa yhteys perijään ja sopia maksujärjestelyistä.

Vuosi 2008 toi merkittäviä uudistuksia luottotietolakiin. Vuoden alusta tuli voimaan myös uusi ulosottokaari, jonka mukaan velat alkoivat vanhentua lopullisesti. Aiemmin velat eivät vanhentuneet kuin teoriassa, sillä yleensä velkoja piti huolen siitä, että velan vanhentuminen katkaistiin hyvissä ajoin. Nyt tuomioistuimessa päätöksen saaneet velat vanhenevat 15 tai 20 vuodessa lopullisesti, eikä vanhentumista voi katkaista. Erityisen huomattavaa tässä on se, että velat, joille ei ole haettu oikeuden päätöstä, eivät vanhene. Kukahan pelastaisi vielä nämä väliinputoajat?

Vertaistalousneuvojien jatkokoulutuksessa oli 12 vertaistalousneuvojaa. Keskiviikkona kävimme läpi siis talous- ja velka- asioita Anne kallion opastuksella. Torstaina sosiaaliterapeutti Päivi Rantanen veti meille työnohjausta aamupäivällä. Iltapäivällä söimme luumukermakakkua ja kehittelimme erilaisia kursseja sekä tuen tarvitsijoille että sidosryhmille. Alkuvuodesta 2009 laadimme ohjelman ja materiaalin talous- ja velka- asioiden pikakurssille. Sen jälkeen vertaistalousneuvojat voivat vetää muutaman tunnin mittaisia iltakursseja A-killoissa henkilöille, jotka haluavat laittaa raha- asiansa kuntoon.

Koulutuspäivät menivät nopeasti. Päivistä jäi hyvä fiilis; tuntui, että itsekin sai uutta puhtia! Kaamosväsymyksen keskelläkin tajuan taas, miksi teen tätä työtä. Uusia koulutuksia on tulossa:

- Vertaistalousneuvojien peruskoulutus Lammilla, Kaunisniemessä 5.-8.5.2009

- Vertaistalousneuvojien jatkokoulutus Tampereella 2.-3.12.2009

Viime viikolla valittelin poikani tilannetta täällä blogissa. Nyt haluan kertoa, että korjausta tilanteeseen on tullut. Pojalleni on nyt koulun puolesta nimetty joka välitunnille oma valvoja. Hän on myös alkanut saada tukiopetusta englannin kielessä. Kulunut viikko sujui koulussa hyvin. Haluan tässä välittää lämpimät kiitokset koulun rehtorille ja opettajalle sekä myös muille kaupungin virkamiehille ja tukena olleille henkilöille! Tällä hetkellä pojan tilanne on hyvä. Levollisin mielin odottelemme nyt joululomaa.

Pyydä apua!

Maanantaina 8.12.2008

Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun törmäsin lehtijuttuun, jossa haastateltiin erästä yliopiston opettajaa. Tämä miesopettaja oli erikoislaatuinen. Hän mm. kertoi poistuvansa aina paikalta, kun opiskelijat ryhtyvät suorittamaan tenttiä. Sen lisäksi hän kehottaa opiskelijoita kysymään kaverilta, jos tentti on liian vaikea tehdä yksin. Sen jälkeen olen miettinyt, miksi meidän tosiaan tarvitsisi osata kaikki yksin. Sehän olisi toimiva keino oppia asioita, kun voisi pohtia asiaa kaverin kanssa tai etsiä vastaus kirjasta. Minä olen omassa työssäni joutunut hyväksymään sen, ettei minulla ole valmiita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Nykyään minulle riittääkin se, että tiedän suurin piirtein, mistä voin vastausta etsiä. Mielelläni olisin kyllä kaikkitietävä ja kaikkivoipa.

Minulta meni vuosia omavoimaisuudesta poisoppimiseen. Meille opetetaan jatkuvasti, kuinka pitää pärjätä yksin. Koulussa meidät testataan kokeilla ja tarkkaan valvotaan, ettemme saa toisilta apua. Yksin tulee koepaperi täyttää. Sitten meidät muutetaan numeroiksi. Meidät opetetaan yksinäisiksi kilpailijoiksi. Minä pidän yksinäisyydestä, mutta kilpailua minä vihaan. Olen lukenut tutkimuksesta, jossa opiskelijoita lakattiin arvioimasta numeroilla. Tämä johti siihen, että paremmat oppilaat ryhtyivät auttamaan oma- aloitteisesti huonompia oppilaita. Oppilaat ryhtyivät tekemään yhteistyötä muutenkin. Kilpailu loppui.

Minun on vieläkin vaikea pyytää apua, vaikka olen opetellut sitä vuosia. Täällä töissä esimerkiksi monesti tuskailen, kuinka minun pitää selvitä yksin. Tuskailen ääneen ja odotan, että joku ymmärtäisi vihjailuni ja tarjoaisi apua. Jos kukaan ei hoksaa, kiukustun ja heittäydyn marttyyriksi. Kunpa meille opetettaisiin pienestä pitäen, että olemme siskoja ja veljiä, jotka täydennämme toisiamme. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea yksin. Kaikkein vähiten meidän tulisi kilpailla toistemme kanssa, sillä olemme kaikki yhtä arvokkaita.

Raitistuminen oli minun elämäni käännekohta. Jouduin vähitellen luopumaan omavoimaisuudesta. Yksin olin päätynyt vain alkoholistiksi, narkomaaniksi, ylivelkaantuneeksi. Kun ryhdyin lopulta pyytämään apua, ongelmat alkoivat yksi kerrallaan korjaantua. Reilun kahdeksan vuoden aikana olen joutunut opettelemaan monista asioista pois. Henkinen kasvu on siis poisoppimista. Kun me synnymme tänne, olemme täydellisiä. Sen jälkeen opimme kaikkea, mitä ei ehkä kannattaisi oppia, jonka jälkeen lopun elämäämme käytämme näistä opeista luovuttamiseen. Näin me palaamme alkuun, eli täydellisyyteen. Olipa hieno reissu!

Älä kutsu ketään teidän joukossanne tyhmäksi, sillä me totisesti emme ole viisaita emmekä tyhmiä. Olemme vihreitä lehtiä elämän puussa ja elämä itse on suurempi kaikkea viisautta ja varmasti kaiken tyhmyyden yläpuolella. Kahlil Gibran

Mihin verorahat menevät?

Keskiviikkona 3.12.2008

Nyt on kyllä pakko kirjoittaa koulumaailman kummallisuuksista. Minulla on 11- vuotias poika, joka käy peruskoulun 4. luokkaa. Koulunkäynti on pojalle ollut aina hieman ongelmallista. Hänellä on perheneuvolan tutkimuksissa todettu varhainen vuorovaikutushäiriö (toiselta nimeltä kiintymyssuhdehäiriö), joka oireiltaan muistuttaa kovasti ADHD:tä. Erona on ainakin se, että varhainen vuorovaikutushäiriö on mahdollista korjata. ADHD:n kanssa oppii elämään, mutta se ei milloinkaan parane. Poikani on siis villi. Hän on jatkuvasti liikkeessä, levoton, usein keskittymiskyvytön (paitsi tietokoneella). Hänellä on myös hyvin alhainen turhautumien sietokyky eikä hän osaa hahmottaa kokonaisuuksia. Esimerkiksi pelitilanteissa hän usein menettää malttinsa, kun ottaa kaikki töytäisyt ja pallon osumiset henkilökohtaisesti. Kun hän menettää malttinsa, hän käy käsiksi kaveriin. Hän ei itse mahda itselleen mitään ja on todella järkyttynyt omasta käytöksestään. Näitä tilanteita on sattunut koulussa tänä syksynä erittäin paljon.

Syyskuussa opettajat hälyttivät minut apuun. Välituntitappeluita oli silloin sattunut useana päivänä. Tilanteet olivat olleet vaarallisia, mutta loukkaantumisilta oli vältytty. Opettajat kutsuivat minut kouluun valvomaan poikani välitunteja. No, minähän pyysin töistä vapaata ja kävin koulua poikani kanssa yhden viikon. Kirjoitin siitä tänne päiväkirjaanikin, kun pääsin metsään suunnistamaan ja sain syödä kouluruokaa. Minun piti valvoa pojan koulunkäyntiä vielä toinen viikko, mutta sitten tapahtui nilkkaonnettomuuteni, ja jouduin jäämään seitsemäksi viikoksi kotiin nojatuoliin. Nojatuolista käsin sain hankittua pojalleni henkilökohtaisen avustajan. Sain avustajan kahdeksi päiväksi viikossa kahden kuukauden ajaksi. Pojalle aloitettiin myös ADHD- lääkitys, amfetamiinijohdannainen Concerta.

Olemme myös poikani kanssa käyneet säännöllisesti perheneuvolassa. Keväällä kävimme Theraplay- terapiajakson. Nyt syksyllä poikani kävi viikoittain neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Hänellä on nimittäin myös oppimisvaikeuksia, esim. kielellinen kehitys tulee muutamia vuosia jälkijunassa. Hän ei esimerkiksi koulussa ymmärrä aina tehtävien antoa eikä löydä sanoja silloin, kun kaverit tulevat härnäämään. Jostain syystä nämä lapseni ongelmat on koulussa johtaneet siihen, että hänet on leimattu ainaiseksi syypääksi. Olen väsynyt saamaan opettajalta puheluja, joissa hän yksinomaan kertoo, mitä poikani on taas tehnyt. Minulle on kuitenkin kautta aikain opetettu, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Nyt olen oppinut, että poikani on erityistapaus tässä asiassa.

Eilen sain jälleen puhelun koulusta. Poikani oli kiusannut kaverinsa kanssa jotakin kolmatta kaveria koulumatkalla. Menetin hermoni heti, sillä poikani kiusatuksi tuleminen koulumatkalla oli kuitattu vain sanomalla, että koulumatkat eivät kuulu koululle. Viesti oli selvä: Minun poikaani saa kiusata koulumatkalla, muita ei. Mutta minun poikanihan onkin pahoinpitelijä, häirikkö. Seuraavaksi puhelimesta kerrottiin, että poikani oli kuristanut kaveriaan välitunnilla. Se oli kauheaa. Ymmärsin opettajan järkytyksen täysin. Samalla kuitenkin mietin, miksi koulu antaa tuollaista tapahtua??? Miksi minulle aina soitetaan? Mitä minä voin tehdä tilanteelle 10 kilometrin päästä työpaikalta? Miksi minusta on yhtäkkiä tehty henkilö, joka vastaa koulunpihan tapahtumista? Miksi koulu ei valvo oppilaitaan välitunnilla?

Olen kuullut tänä syksynä lukuisia kertoja, ettei koulu pysty vahtimaan kaikkia lapsia välitunnilla. Minulle on ehdotettu, että pitäisin lapseni kotona, jos en kykene valvomaan hänen välituntejaan. Kuulostaako tämä järkevältä? Kuka tässä on sekaisin? Minä käsittääkseni maksan veroja, jotta lapseni voisi käydä koulua. Lapseni pitäisi voida käydä koulua turvallisesti. Turvaa on sekin, että aikuinen on estämässä lapsen hölmöt teot. Ei minun poikani kerää päänahkoja, vaan hän on erittäin hämmentynyt eikä ymmärrä omaa käytöstään. Kyseessä on sairaus. Olemme puhuneet poikani kanssa näistä tilanteista loputtomasti, mutta vaikka hän kuinka lupaisi käyttäytyä hyvin, jokin musta aukko nielaisee hänet suuttumuksen leiskahtaessa. Toisenlaisia toimintatapoja on harjoiteltu, mutta ne eivät aina muistu mieleen juuri sillä hetkellä, kun tarvittaisiin. Sovimme poikani kanssa, että hän lähtisi tilanteista pois. Ei ryhtyisi tappelemaan, vaan hakeutuisi välituntivalvojan luokse. Näin hän sitten kerran teki; meni itkien kertomaan, että joku oli potkaissut jalkapallon suoraan hänen päähänsä. Siitä tuli lappu kotiin, että poika oli kuulemma saanut raivarin. Opettaja oli tulkinnut itkun raivokohtaukseksi.

Koulu ei siis jousta yhtään. Valvontaa sinne ei kuulemma saada. Jos minä en pysty kantamaan vastuuta pojan käytöksestä välitunneilla, pojan ei tarvitse tulla kouluun. Soitin asiasta apulaispormestarille, joka lupasi ottaa asian hoitaakseen. Nyt odottelen ja mietin, miten lapseni tulevaisuuden käy. Miten tämä kaikki häntä satuttaa ja vahingoittaa? Ja kaikki vain rahan tähden!

Joulun valoja

Maanantaina 1.12.2008

Taas on aika sytyttää jouluvalot ja kiekaista joululaulut. Olin eilen ensimmäisen adventtisunnuntain Tuomas- messussa Aleksanterin kirkossa. Oikeastaan en mennyt sinne lainkaan joulu mielessäni, vaan menin palvelutehtävään ystäväni pyynnöstä. Olin keräämässä kolehtia. Siinä sitten kirkonmenojen aikana, omaa osuuttani odottaessa, huomasin miten yksinkertaisesta kolehtikorin kierrättämisestä voi tehdä mielessään uskomattoman vaikean ja haastavan tehtävän. Tyttäreni oli messussa myös mukana. Hän sai perjantaina kutsun rippikouluun. Kutsussa oli ennakkotehtävänä osallistua joulun aikana johonkin seurankunnan tapahtumaan ja tehdä siitä raportti. Tyttäreni yllätti minut kirkon penkissä kysymyksellä: ”Miksei täällä ole sellaisia syntikaappeja kuten katolisessa kirkossa?” Tarkempi tarkastelu osoitti, että syntikaappi toki löytyi Tuomas- messustakin, mutta nimellä rippihuone.

Viime viikolla lupasin kirjoittaa, miten torstaina 27.11 sujui Riihimäen seudun ammattilaisten koulutus Lopen toimintakeskus Koivumäessä. Eli tarkennuksena vielä, että toimintakeskus Koivumäki on osa Riihimäen Seudun A-killan Loppi- Hausjärvi projektia. Riihimäen Seudun A-kilta on loistavasti mukana Omille jaloille- toiminnassa. Riihimäen seudulle on pystytetty kolme taloustietopistettä: päiväkeskukseen Riihimäelle, Oitin Olkkariin Hausjärvelle ja toimintakeskus Koivumäkeen Lopelle. Riihimäen Seudun A-killassa toimii kaksi koulutettua vertaistalousneuvojaa. Lopen Koivumäessä järjestettiin kesällä voimaantumispäivä, jonka kohderyhmänä olivat mahdolliset tuen tarvitsijat. Nyt koulutusta järjestettiin seudun ammattilaisille. Koulutuksen tarkoitus oli lisätä ammattihenkilöstön tietoisuutta talous- ja velkaongelmista sekä niiden vaikutuksesta ihmisten elämään. Koivumäkeen kerääntyi torstaina 14 kuulijaa Riihimäen kaupungista ja Lopen kunnasta. Paikalla oli sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja työvoiman palvelukeskuksen työntekijöitä.

Koulutusiltapäivän aikana kartoitettiin kysymyksiä, mitä työntekijöillä oli talous- ja velkaongelmista noussut esiin omassa työssään. Sen jälkeen pyrimme vastaamaan kysymyksiin. Tällä kertaa kysyttiin mm. Takuu- Säätiön takauksesta. Mikä se on ja miten sitä haetaan? Velkojen vanhentuminen on puhuttanut koko vuoden uuden ulosottokaaren voimaantulosta lähtien. Keskustelua siitä syntyi nytkin runsaasti. Miten luottotietojen menetys vaikuttaa elämään? Milloin kyseeseen tulee edunvalvonta? Ketkä pääsevät velkajärjestelyn piiriin? Koulutukseen olin laatinut oppaan: Talous- ja velka- asioita käsittelevä palveluverkosto Riihimäellä. Oppaassa on esitelty seudulla toimiva talous- ja velkaneuvonta, Riihimäen kaupungilla käytössä oleva sosiaalinen luototus, Omille jaloille- toiminta, Takuu- Säätiö, Velkalinja sekä seurakuntien apu. Mikäli joku haluaa tämän oppaan, sen voi minulta sähköpostilla tilata. Samanlainen opas on tehty Tampereesta. Seuraavana on vuorossa Raahe (helmikuu 2009).

Kesäkuussa 2008 projektipäällikkömme sekoitti onnistuneesti paikannimiä. Hänen piti ajaa toimintakeskus Koivumäkeen Jokiniementielle, mutta hän ajoikin Koivumäentielle, ilmeisesti etsien toimintakeskus Jokiniemeä. Yllätys oli melkoinen, kun perillä oli vain jokin autiotalo. Nyt projektipäällikkömme muisti, että toimintakeskus sijaitsee kirkon vieressä. Hieman jännitimme mahtaako hän muistaa, minkä kunnan kirkon vieressä. Vaihtoehtoja oli monta: Koivumäen kunnan kirkon tai Jokiniemen kunnan kirkon vai olisiko se ollut Lopen kirkko? Kyllä! Projektipäällikkö löysi hienosti perille, ja kaikki sujui oikein hyvin.

Oppiminen on

sellaisten asioiden

tutkiskelua, jotka jo valmiiksi tietää.

Tekeminen on niiden asioiden havainnollistamista,

sinä tiedät sen.

Opettaminen on toisten muistuttamista siitä,

että he tietävät asiat täsmälleen yhtä hyvin kuin sinä.

Te kaikki olette oppijoita,

tekijöitä, opettajia.

(Richard Bach)

MARRASKUU 2008

Ikuisen Vapun aukio

Maanantaina 24.11.2008

Olin torstain ja perjantain Helsingissä tiimipäivillä. Päivien aiheena olivat uudet nettisivut ja uusi, yhteinen taloustietokansio. Uudet nettisivut julkaistaan hetkenä minä hyvänsä tämän viikon aikana. Tänne ne ilmestyvät koko komeudessaan vanhojen rupsahtaneiden tilalle osoitteeseen: www.omillejaloille.fi

Tiimipäivät järjestettiin poikkeuksellisesti Sörnäisissä, Monika- Naiset Liiton kokoustiloissa Kinaporinkadulla. Monika- Naiset Liitto ry on eri etnisiin ryhmiin kuuluvien naisten monikulttuurinen järjestö. Liiton perustaja ja nykyinen toiminnanjohtaja Reet Nurmi kävi esittelemässä meille Monika- Naiset Liitto ry:n toimintaa. Liitto mm. kehittää ja tarjoaa palveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja lapsille. Monikulttuurinen Voimavarakeskus Monika löytyy usealta paikkakunnalta, Helsingistä löytyy turvakoti Mona. Liitto järjestää koulutusta sekä palvelee 20 eri kielellä. Reet Nurmen esittely oli erittäin mieleenpainuva ja kiinnostava. Lisätietoja Monika- Naiset Liitto ry:stä löytyy www.monikanaiset.fi

Koska tiimipäivät järjestettiin Sörnäisissä, jouduin pohtimaan keinoja, miten pääsen rautatieasemalta Sörkkaan. Vempulalle nilkalle matka oli liian pitkä kävellä. Taksi oli liian kallis matkustaa, mutta hätätapauksessa oivallinen keino, jos ei millään uusi paikka muuten löytyisi. A-Kiltojen Liiton toimistolla minulle ehdotettiin metroa. Se kuulosti kivalta, mutta tarvitsin ennen käytännön toimia perusteellisen teoriatunnin aiheesta. Miten metroon mennään? Miten siellä maksetaan? Ohjeiden lisäksi sain mukaani Helsingin matkakortin. Torstaiaamuna ilmassa oli kihelmöivää jännitystä, kun juna Tampereelta puksutti Helsingin asemalle. Junasta poistuttuani otin suunnaksi Rautatientorin metroaseman. Pitkien liukuportaiden yläpäässä kököttivät maksuautomaatit, murheenkryynini. Ihan heti ensimmäisellä kerralla en osannut näyttää matkakorttia laitteen oikeassa kohdassa, vaan laite väläytti minulle vihaisen punaisen. Kääk! totesin minä ja menin pummilla metroon. Iltapäivällä palatessani Sörnäisistä sain työkaverini opastamaan minua vielä kädestä pitäen maksuautomaattien kanssa. Siitä se sitten lähti sujumaan, metrolla ajelu! Ajelin kaksi päivää Sörnäisten ja Kaisaniemen väliä. Sörnäisten metroasemalta nousin pitkiä rullaportaita torille, jota kuulemma kutsutaan nimellä: Ikuisen Vapun aukio.

Hotelli näytti minulle taas uuden puolen itsestään. Viimeisen kahden vuoden aikana olen nähnyt hurjan monta erilaista hotellihuonetta, mutta milloinkaan ne eivät lakkaa yllättämästä. Helsingissä käydessäni olen aina samassa hotellissa, mutta vielä koskaan en ole ollut kahta kertaa samanlaisessa huoneessa. Olenko nyt nähnyt kaiken? Olen ennenkin valittanut hotellihuoneiden ikkunaverhoista, mutta on pakko taas mainita, että nyt siellä oli paksut päiväpeitot ikkunoissa. Mietin jatkuuko päivänpeiton elinkaari verhoina vai päinvastoin… Huoneesta löytyi myös liki antiikkia; kylpyamme!

Uusi viikko on taas alkamassa. Tällä viikolla on ammattilaisten koulutus Riihimäen Seudun A-killan toimintakeskus Koivumäessä Lopella torstaina 27.11. Kirjoittelen siitä sitten seuraavaksi.

Kiitos Riitalle, onnittelut Hannulle!

Maanantaina 17.11.2008

Jännitys on päättynyt. A-Kiltojen Liiton uusi puheenjohtaja on Hannu Silvennoinen Tampereen A-killasta. Valinta tehtiin A-Kiltojen Liiton syyskokouksessa Jyväskylässä sunnuntaina 16.11.2008. Hannu on toiminut pitkään A-Kiltojen Liiton varapuheenjohtajana. Nyt uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Erkki Hietakari Vantaan A-killasta. Lämpimät onnittelut Hannulle ja Erkille!

Syyskokouksessa hyväksyttiin myös julkilausuma, jossa kaivataan koko Suomeen uudenlaista toipumiskulttuuria päihdekulttuurin vastapainoksi. Suomessa päihteiden käyttöä ihannoidaan, kunnes se alkaa aiheuttaa ongelmia. Kun päihteiden käyttö muuttuu ongelmalliseksi, siitä vaietaan. Toisin sanoen virtahepo muuttaa olohuoneeseen. Kaikkein vähiten ollaan äänessä siitä, miten päihteiden käytöstä voidaan toipua. Hannu Silvennoisen mukaan suomalaisen kulttuurin alkoholimyönteisyys vaikeuttaa päihdeongelmista toipumista.

A-Kiltojen Liiton nykyinen puheenjohtaja Riitta Keuramo jättää tehtävänsä vuoden vaihteessa. Jyväskyläläinen Riitta toimi tehtävässä kuusi vuotta. Lämpimät kiitokset Riitalle näistä vuosista!

A-Kiltojen Liiton puheenjohtajat Hannu Silvennoinen ja Riitta Keuramo. Puheenjohtajan nuija vaihtaa omistajaa. Hannu Silvennoinen johtaa A-Kiltojen Liittoa vuodet 2009 - 2010. Kiitos Riitalle upeista vuosista!

Paluu työmaalle

Keskiviikkona 12.11.2008

Olen takaisin töissä. Olen palannut toimistolle. Murtunut kinttu on korjaantunut, ja pääsen sillä jo aika mukavasti nilkuttamaan. Kurjia tuntemuksia aiheuttaa enää portaiden laskeutuminen; se on huvittavan näköistä koikkelehtimista. Jos yrittää astua portaita alas kipeä jalka edellä, jalka usein tärähtää rappuseen, ja se tuntuu tosi ikävältä. Jos taas yrittää astua terve jalka edellä, kipeän jalan taittuminen aiheuttaa vihlaisun, ja vihlaisu aiheuttaa sellaisen hevosen hyppäisyn. Se on noloa. Pyrin käyttämään hissiä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Bussista laskeutuminen täytyy tehdä norsunnotkealla pompahduksella. Koko päivän jalkeilla olo aiheuttaa iltaisin sen, että nilkka paisuu pulleaksi, mutta päivä päivältä kinttu toimii paremmin ja paremmin.

Toimistolle oli toisaalta järkyttävä tulla. Pöydälläni oli muistiinpanoja, jotka olin tehnyt syyskuun puolivälissä. Silloin en töistä lähtiessäni osannut arvata, että palaan paikalle vasta kahdeksan viikon jälkeen. Ensimmäiset työpäivät puhelin on ollut ahkerassa käytössä, samoin sähköposti. Huippuluokan kokous pidettiin eilen, kun A-Kiltojen Liiton toimistolle saapui Takuu- Säätiön toiminnanjohtaja Leena Veikkola ja Raha- automaattiyhdistyksen Kristian Seemer. Kokouksen aiheena oli Omille jaloille- toiminta. Vieraat pääsivät tutustumaan toimintaan käytännön tasolla eli kävimme Tampereen A-killan Tahmelan monitoimitalon taloustietopisteessä, missä tapasimme vertaistalousneuvojan ja Omille jaloille- yhdyshenkilön.

Ensimmäisten työpäivien aikana olen kysellyt vertaistalousneuvojilta kuulumisia. Muutama vertaistalousneuvoja on pitänyt syksyn matalaa profiilia oman elämäntilanteensa vuoksi, mutta suurimmalla osalla on kesän ja syksyn aikana ollut useita tuettavia. Tukea on tarvittu mm. talous- ja velkaneuvonnassa käymisessä, selvittäjän luona käymisessä, velkahistorian kirjoittamisessa, perintätoimistojen kirjeiden avaamisessa ja järjestelemisessä, omaehtoisessa velkojen selvittelyssä ja erilaisten järjestelymahdollisuuksien selvittelyssä. Keskusteluapua on annettu lyhyissä tukisuhteissa runsaasti. Talous- ja velkaongelmien lisäksi apua on kaivattu peliongelmaan. Tukisuhteet ovat kestoltaan olleet yhdestä puhelinkeskustelusta kokonaiseen velkajärjestelyn hakuprosessiin. Vertaistalousneuvojat ovat huomanneet, että viime kevääseen verrattuna velka- asioista on alettu puhua enemmän ja avoimemmin.

Vertaistalousneuvojien jatkokoulutukseen on aikaa enää vajaa kuukausi. Silloin kokoonnumme Tampereella työnohjauksen ja päivityskoulutuksen merkeissä. On tosi mukavaa päästä juttelemaan kuulumisista paremmin ja vaihtamaan kokemuksia.

Viikonloppuna on A-Kiltojen Liiton valtakunnalliset syyspäivät ja syyskokous Jyväskylässä. Samalla juhlitaan A-Kiltojen Liiton 40- vuotista taivalta. Jännitystä viikonloppuun tuo uuden puheenjohtajan valinta!

Toimistolle taas 10.11

Keskiviikko 5.11.2008

Kipsi nimeltä Kontio on poistettu! Vaaleanpunainen Kontio- saapas jäi terveysaseman roskapönttöön perjantaina. Kipsin alta löytyi hiukkasen kaventunut koipi, jota nyt yritän parhaani mukaan kuntouttaa. Koipi tuntuu huterolta ja kipeältä. Koko aikana nilkkaa ei ole särkenyt, mutta nyt jonkinlaista kipua tuntuu koko ajan. Se on varmaan sitä kuntoutumista. Kävely sujuu päivä päivältä paremmin ja paremmin, mutta lenkkeilyhaluja ei vielä ole. Naruhyppy, polkka ja 100 metrin aidat saavat vielä toistaiseksi jäädä väliin.

Palaan töihin maanantaina! Tosin olen koko sairausloman ajan tehnyt töitä enemmän ja vähemmän täältä kotoa käsin, joten parempi ilmaus olisi: Palaan toimistolle maanantaina! Ensimmäinen suuri juttu on vastassa heti tiistaina. A-Kiltojen Liiton toimistolle tulee korkea- arvoisia vieraita Raha- automaattiyhdistyksestä ja Takuu- Säätiöltä, ja nämä vieraat ovat kiinnostuneet nimenomaan Omille jaloille- projektista. Käymme tutustumassa Tampereen A-killan Tahmelan monitoimitalolle perustettuun taloustietopisteeseen. On ilo päästä kertomaan osahankkeen toiminnasta ja esittelemään sitä käytännön tasolla!

27.11 lähden projektipäällikkö Jukka Heinosen kanssa Lopelle kouluttamaan Riihimäen seudun ammattilaisia. 10. - 11.12 on vuorossa syyskauden kohokohta eli Vertaistalousneuvojien jatkokoulutus. Projektisuunnittelija Reeta Vimpari on koonnut uuden ja upean taloustietokansion. Taloustietokansio on sama asia kuin taloustietopisteisiin koottu talousneuvontakansio, mutta nyt nimi on muutettu taloustietokansioksi, kansion materiaalit on päivitetty ajantasalle sekä uutta tietoa on tullut runsaasti. Uudet taloustietokansiot saadaan käyttöön varmaankin vuoden vaihteen jälkeen. Projektisuunnittelija Reeta on uudistanut myös Omille jaloille - nettisivut. Uudistetut sivut tulevat esiin lähiaikoina. Päiväkirja löytyy myös uudistetuilta sivuilta!

Tuntuu mukavalta, kun maanantaina pääsee taas ihmisten ilmoille. Toisaalta tuntuu myös haikealta, kun nojatuoli ja tv on hylättävä. Mitä tapahtuu nyt Ballykissangelissa? Siihenkin sarjaan pääsin kovan työn jälkeen sisälle! Moni tv- sarja jää nyt todella ikävästi rempalleen töihin paluun myötä, mutta eiköhän tuohon taas totu. Tällä viikolla minut tavoittaa puhelimella ja sähköpostilla. Ensi viikolla minut tavoittaa myös skypellä ja toimistolle poikkeamalla!

LOKAKUU 2008

Typerää ja hiljaista

Tiistaina 28.10.2008

Minä kävelen jälleen. Kyynärsauvat ja koulutuolit on heitetty nurkkaan. Lasarus on noussut vuoteeltaan. Jo kahtena päivänä olen ajellut bussilla kaupunkiin ja käynyt siellä ruokakaupassa. Bussilla nimittäin pääsee suoraan Sokoksen eteen, joten kävelymatka on huomattavasti lyhyempi keskustassa käydessä kuin köpöttelemällä lähi- Valkkuun. Kauppareissujen seurauksena nilkka turpoaa hetkellisesti, mutta huomaa kyllä, että kävely edistää luutumista ja nilkan paranemista. Ehkä perjantaina kipsin alta löytyy ihan tavallinen jalka eikä mikään kuntoutettava tikkujalka.

Kuudes sairauslomaviikko alkaa jo syödä naista. Olo on ollut surumielinen ja ulkopuolinen. Eilen Takuu- Säätiölle kokoontui Omille jaloille – laajennettu johtoryhmä. Minäkin olisin osallistunut kokoukseen ilman tätä onnettomuutta. Kokouksessa keskusteltiin Omille jaloille – toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta projektin jälkeen. Tänään on Omille jaloille – tiimin kokoontuminen niin ikään Takuu- Säätiöllä. Olisin ollut alkuviikon Helsingissä. Vaan enpä ole. Olen kotona, kotona, kotona, ikuisesti kotona. Pelkään myös, etten kohta halua enää muualla ollakaan kuin kotona. Jos joudun sellaiseen mielenhäiriöön, etten uskalla kohta astua ovesta ulos. Sellaista kuulemma tapahtuu pitkillä sairauslomilla.

Vanhin lapseni muutti kahdeksi viikoksi mummolaan. Yhdeksännen luokan opetusohjelmaan kuuluu TET eli työelämään tutustuminen. Lapseni lähti kahdeksi viikoksi toiselle paikkakunnalle töihin. Siellä hän nyt kahvila- apulaisena pussittaa viinereitä ja pyyhkii pöytiä. Siinäpähän käytännössä näkee onko helpompaa pussittaa viinereitä vai olla pussittavinaan viinereitä. Oikeasti lapseni on tunnollinen ja ahkera, mitä nyt kotityöt nyt joskus tökkivät. Minä puolestani vain olen tekevinäni kaikkea järkevää; todellisuudessa olen juuttunut tv- ruutuun kiinni.

Aurinko paistaa täällä Tampereella ja paljastaa likaiset ikkunat ja pölyt nurkissa. Keskipäivä on typerä ja hiljainen. Eilen tähän aikaan katselin ostoskanavaa ja chattia. Voiko kamalampia tv- ohjelmia enää keksiä? Kyllä voi: eilen osuin kanavalle aikaan, jolloin ruudussa oli kilpailu. Kilpailukysymyksenä oli: Millä kampaamossa maksetaan? 1. oravannahoilla, 2. rahalla, 3. hymyllä?   Kysymykseen piti vastata soittamalla maksulliseen numeroon. TV- ruudussa pomppi ihminen hassussa kampauksessa ja höpötti taukoamatta. Ymmärsin, että ohjelman tarkoituksena oli rahastaa katsojia, mutta kuka ihme tuollaista katsoo. Minua ainakin nolotti ohjelman tekijöiden puolesta, ja suututti katsojien puolesta.

Vaalit ovat onneksi ohi. Päästäisiinpä vielä Yhdysvaltain presidentin vaaleista. Miten noista asioista jaksetaankin jauhaa viikkotolkulla, kuukausitolkulla, vuositolkulla? Tokion pörssi nousee ja Tokion pörssi laskee. Lama tulee ja lama menee. Näihin asioihin olen viime viikkoina hieman ehtinyt kyllästyä. Siksi nyt taidankin laittaa kipsikengän jalkaan ja mennä paistattelemaan päivää pihalle. Edelleenkin minut tavoittaa puhelimella, vaikka en lupaa sitä koko aikaa päivystää. Jos en vastaa, kannattaa jättää viesti, niin soitan tuota pikaa. Sähköpostia kannattaa myös laittaa. Vastauksia pukkaa!

Olen tavoitettavissa! 

Tiistaina 21.10.2008

Syysmyrsky pieksää Tamperetta. Yöllä tuuli jymisi ja ulvoi kerrostalon seinissä. Nyt aamulla sade ropisee ikkunoihin, joista näkyy tasainen hämärä ja harmaus. Viides sairauslomaviikko on alkanut.

Eilen tein monivaiheisen retken röntgeniin ja lääkäriin. Saan olla onnellinen ja kiitollinen onnettomuusleirin järjestäjien ottamasta leiriläisvakuutuksesta, sillä sen ansiosta saan hoidattaa nilkkaani yksityisellä lääkäriasemalla. Tällainen kipsihommeli vie kuvauksineen ja tutkimuksineen aikaa myös yksityisellä puolella, joten reissut ovat raskaita. Raskaiksi ne on tehnyt ennen kaikkea yhdellä jalalla pomppiminen. Eilinen pompottelu röntgeniin ja röntgenistä lääkäriin erilaisten ilmoittautumisien ja etsimisien kautta kävi taas useamman tunnin kuntosalitreenistä. Se kuitenkin kannatti, sillä lääkäri antoi nyt luvan varata jalalle. Kävely on aluksi varovaista hipsuttelua kyynärsauvojen kanssa, mutta pikku hiljaa kävelyä voi lisätä. Kahden viikon päästä kipsi otetaan pois. Mahdollisesti laihtuneeseen jalkaan laitetaan sitten vielä lasta muutamaksi päiväksi. Jalkaterän liikeradoista riippuu mahdollinen kuntoutuksen tarve. Näillä näkymin nilkka paranee hyvin ja pääsen töihin maanantaina 10.11.

Olen tästä eteenpäin puhelimella tavoitettavissa jokaisena arkipäivänä. Samoin minut tavoittaa sähköpostilla. Vertaistalousneuvojien jakokoulutuskutsut lähtivät vertaistalousneuvojille ja A-kiltoihin viime viikolla. Olen lupautunut vastaamaan koulutukseen liittyviin tiedusteluihin, joten pidän puhelimen auki täällä kotona. Muutakin asiaa voi toki soittaa, mutta ihmeempiin toimenpiteisiin en kykene ennen sairausloman päättymistä. Vertaistalousneuvojien jatkokoulutuskutsu ja - ohjelma löytyy: www.omillejaloille.fi à koulutus.

Kovin on hiljaiseloa täällä neljän seinän sisällä. Maailman ja BB- talon tapahtumia seuraan tv:stä, lehdistä ja netistä. Välillä kiukuttelen ihmisille niin kuin muka olisi heidän syynsä, että olen täällä nojatuolissa jumissa. Olen oppinut yksijalkaisena melko taitavaksi. Lähes kaikki kotityöt hoituvat patenttiratkaisuin. Olen imuroinut, pessyt lattioita konttaamalla, konkannut pyykkinarujen välissä, huristellut pyörillä varustetulla koululaistuolilla. Olen myös kaatuillut kyseisellä tuolilla, jyrännyt tuolilla varpaani yli ja kaikkea muuta mielenkiintoista, mitä levottomuus saa aikaan. Lisää vammoja ei ihme kyllä ole tullut. Eilen sain onneksi ”pyörätuolin” sysätä syrjään. Suunnitelmissa on myös varovainen kävelylenkki pihalla, kunhan sade lakkaa. Eteenpäin siis mennään.

Suomi on saari

Tiistaina 14.10.2008

”Talous on siitä jännä asia, että siitä kenelläkään ei ole mitään sanottavaa, kunnes kaikilla on siitä jotain sanottavaa.” Näin kirjoittaa Jyrki Lehtola Aamulehden kolumnissaan sunnuntaina. Se kolahti, kuten kolumni muutenkin. Olen täällä sairauslomalla ollessani seurannut tiiviisti maailman talouden tapahtumia. Pörsseissä maailmalla esitetään nyt hurjaa jännitysnäytelmää. EU:n suurmaiden pankkitukilinjaukset ovat saaneet pörssit ennennäkemättömään nousukiitoon sydämiä pysäyttävien miinustuloksien jälkeen. Talousasiantuntija Lehtonen täältä nojatuolin pohjalta ennustaa, että kohta posahtaa jotenkin. Menosta tulee mieleen moottorivikainen lentokone.

Sain kirjeen: C & A Finland Oy:n nimi on muuttunut Aktiv Kapital Portfolio Oy:ksi. Jälleen kerran yhden velkojani nimi muuttui. Aluksi oli Tampereen Aluesäästöpankki, jonka nimi muuttui sittemmin Suomen Säästöpankiksi. Suomen Säästöpankki alasajettiin ja jaettiin, jonka jälkeen velkani singahtivat Merita Pankkiin ja roskapankki Arsenaliin. Arsenalista tuli sittemmin C & A Finland ja Meritasta Nordea tai jotain sinne päin. Nordeasta velat siirrettiin Lindorffille, joka oli jossain vaiheessa myös Contant. C & A Finland on nyt siis Aktiv Kapital Portfolio. Muistaakseni pelkkä Aktiv Kapitalkin tarkoittaa jotakin. Olikohan se niin, että Arsenalista tuli ensin Aktiv Kapital ja sitten vasta C & A Finland, kunnes siitä tuli Portfolio? Mikä hiiskatin portfolio? Portfolio on sellainen esittelykansio, jolla haetaan töitä!

Olen ollut nyt yli kolme viikkoa kotona käymättä missään muualla kuin lääkärissä ja apteekissa. Viime viikolla etenin tasolle, jossa innostuin katselemaan pyörätuolien kuvia netistä. Puhun nykyään vain sairauksista, omista tai toisten. Nyt voisin puhua mielenterveysongelmista, joista kärsin aina, kun joudun tekemisiin erilaisten taloushärpäköiden kanssa. Surullista siinä on vielä se, että minulla ei ole niistä suurempaa asiantuntemusta, mutta hämmästelen sitä, miten ihmeessä nämä ongelmat koskettavat aina köyhimpiä yksityisiä ihmisiä. Tai kehitysmaita. Kun islantilainen pankki mokaa, maksaja on joku Reykjavikin sairaalan siivooja. Pankit pelastetaan kansallistamalla, jonka jälkeen sijoittajat menettävät pikkurahoja osakkeiden arvon laskettua. Tavallinen veronmaksaja saa maksaa viulut, kun homma kosahtaa.

Jyrki Lehtola kirjoittaa vielä: ”Kun USA:ssa alkoi kaatua pankkeja paria viikkoa sitten, aiheesta uutisoitiin näyttävästi, mutta se suurin kysymys oli luonnollisesti: Mutta vaikuttaako tämä meihin? Vastaajiksi oli saatu kiitettävän paljon optimisteja, jotka kertoivat, että Suomi on saari.”

Elämää nojatuolin pohjalla

Tiistaina 7.10.2008

Aurinko paistaa räkittää suoraan silmiin vastapäisen talon ikkunoista. Lintuja lentelee sinne tänne, välillä talitintti käy istumassa parvekkeen kaiteella. Aamu- tv päättyi juuri, seuraavaksi alkaa joku hömppäsarja. Olen istunut kaksi viikkoa telkkarin ääressä enkä ole päässyt vielä kaikkiin hömppäsarjoihin kiinni. Otetaan esimerkiksi Elämää Ballykissangelissa on sarja, jota en ole kyennyt vielä katsomaan kolmea minuuttia pitempään. Jotenkin vain ajatus aina eksyy muualle. Kyseessä lienee laatusarja, johon minun älyni ei riitä.

Nyt on suuria kipsiuutisia. Kipsi on vaihdettu. Viime torstaina sain lääkärikäynnillä uuden komean lasikuitukipsin. Vanhasta kipsikipsistä luovuin helpotuksesta huokaisten. Kipsikipsi oli muhkurainen, mureneva ja varsin pyörivä. Uusi lasikuitukipsi on kuin paksu Kontio- saapas jalassa. Uusi kipsi on väriltään hohtava pinkki. Mutta kyllä uusikin kipsi rassaa: Koko ajan tekisi mieli ottaa paksu ja hiostava Kontio pois jalasta.

Elämä on nyt hiljaiseloa neljän seinän sisällä. Kerran viikossa pääsen ulkomaailmaan; lääkäriin tai apteekkiin. Mutta silti kaikenlaista ehtii sattua: Viime torstaiaamuna isommat lapset alkoivat saada puheluita ystäviltään aamiaispöytään. Kaverit viestittivät, että kouluun ei tarvitse kyseisenä päivänä mennä. Koulu oli saanut uhkauksen edellisenä päivänä. Minä soitin opettajain huoneeseen, josta vahvistettiin tieto oikeaksi. Irc- galleriassa oli edellisen illan ja yön aikana levinnyt tieto aseellisesta uhkauksesta, poliisi tutki asiaa. Kello 9.00 koulu tyhjennettiin ja suljettiin. Useita muitakin kouluja suljettiin samana päivänä. Eilen tekstitv:ltä luin, että vastaavia koulu- uhkauksia oli ollut nyt Jyväskylässä, Heinolassa… Voi, tätä pahoinvoivaa kansaa!

Sitten on näitä pankkikriisejä! Yhdysvalloissa perustetaan roskapankki. Islantia uhkaa kansallinen konkurssi. Euroopan keskuspankki lupaa pumpata markkinoille rahaa niin pitkään kuin on tarpeen. Suomessa nyt ainakin asuntolainojen korot nousevat, pahimmillaan kuulemma prosenttiyksikön. Suomalaisasiantuntijat ovat sitä mieltä, että suomalaispankit kestävät kriisin eikä lamaa ole tulossa. Tavallisella tallaajalla ei ole mitään hätää, ellei nyt väenvängällä aja itseään kahden asunnon loukkuun.

Raha ei ratkaise

Ei raha ratkaise,

moni tuska on kulkenut

rahanhimoisen sielun lävitse.

Ei se onnea tuo,

jos turhuuden maljasta juo.

Jos liiaksi rikastuu,

sydän onnettomuudesta pakahtuu.

Kun sielu mammonaan kiinnittyy,

silloin todellisen onnen lähde

ehtyy

ja sydän elämän janoon läkähtyy.

Hyvä on tietää,

minkä verran rikkauden houkutuksia

sietää,

ettei saisi sielulleen vahingon

ja menettäisi toivon.

Määräosa leipää riittää

evääksi ihmislapselle,

mutta elämän leivästä,

Jumalan Sanasta,

riittää armon ravintoa kaikille.

(Pirjo Skön-Huuskonen)

Vertaistalousneuvojien jatkokoulutus 10.-11.12 suunnitteilla

Keskiviikkona 1.10.2008

Päivä on tasaisen harmaa Tampereella. Toisin kuin kipsi, joka on iloisen kirjava. Kipsi on laitettu tosi huonosti. Se murenee kantapäästä ja polven alta, kipsin yläosasta. Kipsin ympärille oli kieputettu vain sideharsoa, joka tietenkin päivien kuluessa irtosi. Virittelin kipsin vaaleanpunaiseen/ kirkkaan vihreään legginsiin. Sen ansiosta kipsi pysyy kasassa. Onneksi huomenna on käynti lääkärissä; saisivat vaihtaa jo lasikuitukipsiin.

Minulla on kyllä muitakin uutisia kuin kipsiuutisia. Vertaistalousneuvojien jatkokoulutuksen ohjelmaa on hahmoteltu. Koulutushan järjestetään 10. – 11.12.2008 Tampereella Seitsemäs Taivas – koulutustilassa. Keskiviikkona 10.12 kouluttajaksi tulee Anne Kallio , Taloudenneuvontapalvelut Kalliosta. Annen aiheet ovat: Velan perinnän portaat, Mistä apua velkaongelmiin? Millainen tuettava sellainen keino/Taloussuunnitelma ja neuvottelut maksujärjestelyistä, Taloussuunnitelma ja neuvottelut maksujärjestelyistä/ Ryhmätyö taloussuunnitelma. Annen aiheet pitävät sisällään uutta 2009 voimaan tulevaa tietoa talous- ja velka- asioista, uutta luottotietoasiaa, uutta tietoa velkojen vanhentumisesta sekä tärkeää kertausta velkajärjestelystä ja muista avuista.

Torstaina 11.12 kouluttajaksi tulee sosiaaliterapeutti, työnohjaaja Päivi Rantanen Tampereen A-klinikalta. Päivän anti on suurelta osin Työnohjausta, joka on pääasiassa jaksamista tukevaa. Päivi on luvannut myös kertoa, mitä työnohjaus on. Iltapäivällä käydään läpi uudet materiaalit ja työvälineet vertaistalousneuvonnassa.

Jatkokoulutus on tarkoitettu peruskoulutuksen käyneille vertaistalousneuvojille, joita on 26 henkilöä A-killoissa ympäri Suomen. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi tulemaan. Koulutus on maksuton, mutta majoitusta ei ole järjestetty osahankkeen toimesta. Laadin lokakuun aikana yhteystietolistan, mistä majoitusta voisi Tampereella tiedustella. Heti voin vinkata Hotelli Villen, joka nettisivujen perusteella näytti hyvältä ja erittäin edulliselta. Tampereen A-killan Kolmion päiväkeskuksesta kannattaa kysyä majoitusta. Tuttavia ja sukulaisia ei tietenkään pidä unohtaa.

Koulutuksesta tulee kutsu lokakuun lopussa A-kiltoihin. Jos joku haluaa ehdottomasti heti tietää koulutuksesta lisää, minulle voi laittaa kysymyksiä sähköpostilla.

Tähän loppuun liitän kuvan kauniista kukkakimpusta, jonka sain piristykseksi Omille jaloille- projektin väeltä! Kuvan myötä toivotan kaikille Aurinkoista ja raikasta syysviikon jatkoa!

SYYSKUU 2008

Oma jalka

Torstaina 25.9.2008

Oheisessa kuvassa näkyy oma jalkani, kipsitaideteos, jota ihastelen nyt päivät pitkät sohvan käsinojalla. Siinähän paranee. Kävely on hankalaa pompottelua, suihkussa käyminen on taiteilua muovipussien ja teippirullien kera, tiskaaminen ja ruoanlaitto onnistuu lasten pyörillä kulkevia koulutuoleja apuna käyttäen, elämää on hidasta ja aika vaikeaa nyt. Siivouksesta ja pyykkäämisestä on luovutettava

Tietokoneen käyttäminen onnistuu hienosti. Viikko on kulunut työasioiden järjestelemisessä ja siirtelemisessä. Joulukuun osalta olen ryhtynyt miettimään vertaistalousneuvojien jatkokoulutusta. Kouluttajiksi ovat lupautuneet Anne Kallio Talouden neuvontapalvelut Kalliosta sekä Päivi Rantanen Tampereen A-klinikalta. Koulutus koostuu talous- ja velka- asioiden muutoksista vuonna 2009 sekä työnohjauksellisesta koulutuksesta.

Tampereen A-killan ammattilaisten koulutus järjestetään suunnitellusti 10.10.2008. Minun osuuteni koulutuksessa hoitaa projektipäällikkö Jukka Heinonen ja Takuu- Säätiön perintäpäällikkö Minna Markkanen. Turvaverkko TV ry:n Omille jaloille- infon 8.10 käy hoitamassa projektityöntekijä Minna Huuskonen Setlementti Naapurista. Tuettavani saavat minulta etätukea netissä ja puhelimessa. Vertaistalousneuvojat ovat ottaneet siipiensä suojaan lähitukea tarvitsevat.

Päiväkirjaa kannattaa seurata. Päiväkirja tosin saattaa muuttua sairauslomalaisen ruikutukseksi, mutta pyrin ilmoittelemaan täällä myös asiallisista asioista.

Rullatuoliblues

Tiistaina 23.9.2008

Nyt tulee huonoja uutisia. Olen murtanut nilkkani ja päätynyt pitkälle sairauslomalle. Sairausloma jatkuu tällä tietoa 9.11 saakka.

Mitä ihmettä olen oikein tehnyt? Olin viikonloppuna nuorimman lapseni kanssa leirillä Virroilla. Leiri oli sellainen lasten ja vanhempien leiri, jossa vietetään aikaa yhdessä, pelataan ja leikitään. Lauantaiaamuna menimme sorakentälle koko porukka. Hanhiemo oli se leikki nimeltään, jossa innostuin hieman liikaa. Olin hanhiemo, jonka pesuetta jahtasi ilkeä kettu. No, minähän päätin, että kettu ei ketään meistä vie, ja suojelin poikuetta riehakkaana. Sitten peliin astui vanhuus, kankeus ja hitaus. Jalka lähti liukumaan soralla omia aikojaan ja, kun kaaduin, nilkka nuljahti niin että napsahti.

Onneksi paikalla oli ihania, ensiaputaitoisia ja huolta pitäviä ihmisiä. Ennen kuin ehdin huomatakaan, alleni tuotiin penkki, nilkkaan sidottiin pussi pakastevihanneksia ja minut topattiin vilteillä ja sadeviitalla. Hoiva oli niin ihanaa, että siinä mielessä voisi sanoa, että nilkan telominen jopa kannatti. Tietysti nilkka oli kipeä, mutta pääsin sillä jotenkuten nilkuttamaan pelipaikalta pois. Särkyä nilkkaan ei tullut missään vaiheessa, joten olin varma, että kysymys on vain pahasta nyrjähdyksestä. Jäin siis jatkamaan leiriä.

Lauantai-iltana pääsin huimalle pyörätuolimatkalle. Lauantaina nimittäin vietettiin leirillä saunailtaa ja makkaroita paistettiin grillikodassa. Majoituspaikastamme löytyi pyörätuoli, jolla sitten hurautimme hurjaa sorasta luistavaa rinnettä alas saunarantaan. Ei vaan, kyseessä oli hiekkainen kävelytie, jossa tuoli hieman luisteli hiekan mukana. Syksyn pimeys toi tilanteeseen jännitystä. Minä sain hyvän kyydin ja kuljetuksen, mutta säälin näitä kuljettajia, kun heillä oli näin suuri ja painava kuljetettava. Muistan tuon pyörätuoliajelun varmaan lopun ikääni. Se oli hauska ja jännittävä kokemus.

Sunnuntaina jalkani osoitti mielestäni selviä paranemisen merkkejä. Nilkutin menemään jo kohtuullisesti. Leirimme ohjaajat halusivat, että menen maanantaiaamuna lääkäriin. Leiriläiset oli vakuutettu. Lupasin mennä, kun vakuutus tarjosi mahdollisuuden mennä yksityiselle lääkäriasemalle. Muussa tapauksessa olisinkin varmaan maanantaina nilkuttanut töihin. Maanantaiaamuna nilkka oli niin kohtuullinen nimittäin, että imuroin ja laitoin pyykkiä narulle. Terveysasemalle hurautin tietenkin bussilla.

Lääkäri määräsi nilkasta röntgenin, ja kuvauksen jälkeen minua lakkasi naurattamasta. Nilkassa todettiin pirstaleinen murtuma. Jalka laitettiin kipsiin, ja minulle työnnettiin kyynärsauvat käteen ja sanottiin, että: Käy vielä röntgenissä. Jahas, totesin minä, kompuroin keppeineni ja puhkesin kyynelin. 10 metriä kykenin huojumaan sauvoilla epävarmasti. Yhtään ei kipeälle jalalle saa varata, kaikki muistuttivat. Itkua tuli niin kauan, kunnes terveysasemalta löytyi pyörätuoli. Sen kanssa olinkin paremmin sinut.

Viisi tuntia lääkärissä, röntgenissä, labrassa, kipsauksessa ja vielä uudelleen röntgenissä sekä joka välissä vielä lääkärissä. Lopulta pääsin kotiin erittäin häkeltyneenä. Minulle ei todellakaan tahtonut mennä jakeluun viikkoja pitkä sairausloma eikä kipeän jalan liikkumattomuus. Iso pino uusia asioita. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole kipsiä ollut. Nyt on, ja se on luku sinänsä. Tänään jouduin heti asioille ja olin kaatua selälleni hökeltäessäni keppien kanssa. Onneksi ystävällinen ohikulkija ehti ottaa kiinni.

Nyt istun täällä kotona 9.11 saakka. Pyrkimys on se, että jo sovittuja koulutuksia ei peruta. Ne vain järjestellään uudestaan. Eli minun osuudet hoitaa joku muu. Minut tavoittaa ainakin tämän viikon puhelimitse ja sähköpostilla. Ilmoittelen täällä päiväkirjassa lisää, missä mennään.

Metsään menin

Keskiviikkona 17.9.2008

Metsään menin tänä aamuna. Tosi paljon menin metsään aamulla. Loppujen lopuksi oli oikein hyvä aloittaa aamu menemällä metsään. Yleensä aloitan aamut menemällä toimistoon. Tämä oli poikkeuksellinen aamu, sillä osallistuin 4. luokan koulupäivään nuorimman poikani rinnalla. Koulupäivämme alkoi klo 8.15, kun nousimme koko luokan voimin linja-autoon, jolla hurautimme Mustavuoren metsiin. Aluksi liikunnan opettaja opasti meitä, miten suunnistuskarttaa luetaan. Minäkin sain oman kartan, ja pyörittelin sitä ihmeissäni. Sitten lähdimme etsimään rasteja. Reippaat ja innokkaat koululaiset etenivät metsässä huimaa vauhtia. Keski-ikäisellä sohvaperunalla oli täysi työ pysyä lasten tahdissa. Metsään en kuitenkaan eksynyt. Olin aamulla 2,5 tuntia ulkona yhteen menoon! Se piristi oloa ihan kummasti. Nyt jaloissa on sellainen tunne, että kävelty on ja reipasta vauhtia. Liikuntatuntien jälkeen meillä oli pitkä välitunti; käytimme sen pukkitappeluun ja koripalloon. Äidinkieltä ja ympäristötietoa opiskelimme. Luokassa vaihdoimme paikkoja. Pulpetit asettelimme kuuden ryhmiin. Kouluruokailussa saimme maukasta kalakeittoa ja tuoretta leipää. Olipa oikein piristävä ja uudenlainen päivä! Koulupäivä neljäsluokkalaisen silmin.

Maanantaina kerroin upeasta matkastani Outokumpuun. Outokummun matkasta jäi vieläkin paljon kerrottavaa. Nyt voisin kertoa, mitä kommelluksia minulle sattui junamatkalla Outokumpuun. Matkustin Outokumpuun kahdella junalla; vaihto oli Pieksämäellä. Olin pakannut matkatavarat ja koulutusmateriaalit reppuun ja isoon kassiin. Repussa minulla oli mm. koulutuskansio, jota olin suunnitellut lukevani junassa, jotta asiat palautuisivat hyvin mieleen. Isoon ja painavaan kassiin olin pakannut vaatteet, tietokoneen sekä Outokummun A-kiltaan tehdyt kansiot. Tampereelta Pieksämäelle junamatka kesti noin 2,5 tuntia. Sain junamatkalle puheluita, jotka siirsivät koulutusasiat välillä pois mielestä. Lopulta saavuimme Pieksämäen asemalle, ja minä ryhdyin etsimään Joensuuhun matkaavan taajamajunan raidetta. Se löytyi helposti, ja junakin oli siellä jo valmiina. Sen huomasin, että junassa oli kylmä. Takkia ei hennonut ottaa pois. Junassa kuulutettiin, että matkaliput tulisi itse käydä leimaamassa automaateilla. Se nyt on aika yleinen käytäntö taajamajunissa. Minäkin sitten lähdin etsimään toimivaa automaattia. Hetken junassa pyörittyäni sain lippuni leimattua asianmukaisesti ja olin erittäin tyytyväinen itseeni. Minun ja erilaisten automaattien kohtaaminen ei välttämättä hoidu hyvin. Sitten olikin kaksi tuntia rentouttavaa junalla kilkuttelua edessä.. paitsi, että jotakin puuttui…

Mitä ihmettä puuttui? Miksi oli sellainen olo, että jotakin oli unohtunut? Mikä nyt muka oli unohtunut? Ja siinä samassa se alkoi pikku hiljaa valjeta minulle, kun juna jyskytteli hyvän matkaa Varkautta kohti. Se suuri ja painava kassi ei nyt ollut tässä junassa. Se suuri ja painava kassi oli IC- junassa Pieksämäen asemalla! Siinä suuressa ja painavassa kassissa oli tietokone, vaatteet ja koulutuskansioita. Se kassi oli nyt hyvin eri paikassa kuin minä!!!! Junaa vaihtaessa olin ottanut mukaan vain repun. Useimmiten matkustan vain ison repun kanssa ilman erillisiä kasseja.

Kun kaikki kauhu oli valjennut minulle, soitin ensimmäisenä numerotiedusteluun saadakseni Pieksämäen aseman puhelinnumeron. Harmittelin mielessäni, ettei taajamajunassa ollut konduktööriä, varsinkin kun liputkin oli pitänyt leimata itse. Numerotiedustelu ehti antaa minulle valtakunnallisen löytötavaratoimiston numeron sekä VR:n asiakaspalvelunumeron, kunnes yhteys katkesi. Sen jälkeen kentät olivat hukassa pitkän aikaa. Kun puhelin taas toimi, soitin Liiton toimistolle. Anna yritti metsästää Pieksämäen aseman numeroa, mutta sellaista ei ilmeisesti anneta tavalliselle kuolevaiselle. Annan saalis oli sama kuin minun. Sitten taivas repesi ja sieltä laskeutui viereeni kertakaikkinen enkeli. Oikein hieraisin silmiäni, mutta totta se oli; junassa oli konduktööri, ja hän tuli viereeni juuri sillä hetkellä, kun hätä oli suurin. Sen jälkeen asia hoitui nopeasti ja yksinkertaisesti. Konduktööri selvitti hetkessä, että kassi oli edelleen siellä, minne olin sen unohtanut. Kassi otettiin talteen ja se matkusti seuraavana päivänä samaisella junalla Viinijärvelle. Tässä tulee nyt suuri kiitos VR:lle! Palvelu oli aivan loistavaa! Hetken jo luulin, että kassini matkustaa jääräpäisesti Helsinkiin valtakunnalliseen löytötavaratoimistoon, mistä voin sitä sitten kysellä muutaman päivän kuluttua. Mutta kävikin aivan toisin, ja junan konduktööri hoiti asian nopeasti parhain päin.

Tarina päättyi onnellisesti. Outokummussa pääsimme hyvin koulutukseen käsiksi, koska minulla sattui repussa olemaan koulutuskansio ja muistitikku. Seuraavana päivänä teimme luokkaretken Viinijärven asemalle, jonne kassi saapui juuri niin kuin konduktööri oli luvannut. Saa nähdä opinko tästä mitään vai mihin kassini matkaakaan seuraavaksi?

Outokummussa 10. - 12.9.2008

Kuvassa on Outokummun Vanha kaivos. Kuva löytyi Outokummun kaupungin sivuilta. Se on lähes samanlainen, minkä otin itse kännykkäkameralla. Otin kuvia myös Outokummun A-killan tiloista ja talosta, mutta en nyt onnistu lataamaan niitä kuvia päiväkirjaan oikein päin.

Tässä on linkki Outokummun A-killan sivulle: http://www.a-kiltaoku.fi/

Outokummun A-kilta ry ylläpitää Liekki asumiskuntoutusyksikköä. Toiminta sai minut aivan haukkomaan henkeä. Asumiskuntoutusyksikkö pitää sisällään 34 paikkaa. Kyseessä on minun mittapuuni mukaan keskikokoinen kerrostalo! A-kiltalaiset ovat kunnostaneet ja remontoineet alkujaan hylätyn ja tyhjilleen jääneen kerrostalon. Kaikki kunnostustyö on tehty vapaaehtoisvoimin. Huonekalut on saatu lahjoituksina. Asumiskuntoutusyksikkö on tarkoitettu päihdeongelmaisille, asunnottomille ja / tai muulla tavoin tukea tarvitseville. Outokumpulaiset pyysivät minua kertomaan, että Liekkiin on mahdollista päästä asumaan ihan mistä päin Suomea tahansa. Tuettu asuminen edellyttää maksusitoumuksen ylläpitokorvaukseen, joka on 29 euroa / vuorokausi. Maksusitoumusta voi kysyä oman kunnan sosiaalitoimesta.

Asumiskuntoutuksen arvot Liekissä ovat: vapaaehtoisuus, avoimuus, luottamuksellisuus, kokemuksellisuus, tasa-arvo ja yhteisöllisyys, yksilöllisyys ja oikeudenmukaisuus.

Minä matkustin Outokumpuun kouluttaakseni kaksi Outokummun A-killan työntekijää vertaistalousneuvonnan saloihin. Aikaa meillä oli noin kahden koulupäivän verran. Koulutus pienessä ryhmässä oli tosi mukavaa. Se ei ollut niin virallista, vaan asioista päästiin keskustelemaan syvällisemmin. Luulenpa, että koulutus kehittyikin näiden keskustelujen ansiosta taas aimo harppauksen eteenpäin!

Minä sain Outokummussa asua Liekki asumiskuntoutusyksikössä! Minulla oli käytössä kolme huonetta ja keittiö, kalustettu siis. Lisäksi käytössä oli talon yhteinen tv- ja tietokonehuone. Kaikki huoneet ja näkemäni tilat oli sisustettu kauniiksi ja viihtyisäksi. Rahaa sisustukseen ei ollut käytetty yhtään, vaan kaikki oli saatu lahjoituksina! Perjantai oli Liekissä ruokapäivä, mikä tarkoitti sitä, että herkullisen ja runsaan lihapulla-aterian sai maksutta. Sen saavat maksutta siis kaikki!! Asumiskuntoukseen kuuluu myös yhteinen toiminta. Viikon ohjelmasta löytyi esim. lenkkeilyä, kuntosalia ja naisten ryhmä. Sen lisäksi Liekissä on mahdollisuus osallistua työtoimintaan työkokeilun, työelämävalmennuksen tai palkkatuen turvin. Liekissä saa apua ja valmennusta myös arjen asioista selviytymiseen: rahankäyttöön, päihdeongelman omahoitoon, kodinhoitoon, vapaa-aikaan jne. Minulla on sellainen tunne, että voisin kyllä itse muuttaa tuonne Liekkiin. Koko reissusta jäi aivan mielettömän hyvä fiilis. Kaivoskaupunki upeine nähtävyyksineen ja tosi mukavine ihmisineen jäi lämmittämään mieltä pitkäksi aikaa!

Rukouksesta apua velkahelvettiin?

Maanantaina 8.9.2008

Nyt tuli käytyä kirkossa, ja oikein alttari laitettua. Tänä vuonna olenkin käynyt kirkossa nyt jo kaksi kertaa: Kesäkuussa lapsen konfirmaatiokirkossa ja nyt eilen Tuomas- messussa Tampereella. Joku aika sitten ystäväni kysyi minulta tulisinko hänen kanssa rakentamaan päihteiden käytöstä kertovan rukousalttarin syyskuun alun Tuomas-messuun. Suostuin heti, vaikka en edes oikein tiennyt, mikä Tuomas- messu on. Pari vuotta sitten olin käynyt Tuomas- messussa ja lähtenyt kesken pois, sillä messu oli tuntunut loputtoman pitkältä ja uuvuttavalta. Nyt halusin olla mukana rakentamassa päihteiden käytöstä kertovaa rukousalttaria. Ohessa on kuva alttarista, jonka saimme aikaiseksi. Kynttiläasetelma tehtiin nurinpäin käännettyjen shampanja- ja konjakkilasien päälle. Näin vanhoille, pölyyntyneille laseille löytyi oivallinen uusiokäyttö! Kun alttari tuli valmiiksi, en voinut olla ajattelematta, että talous- ja velkaongelmista voisi myös rakentaa rukousalttarin. Samaisessa Tuomas- messussa oli KRIS Tampereen rukousalttari, joka kuvasti vankilan tiilimuuria ja kaltereita. Toinen alttari oli tehty avioeron puitteissa. Talous- ja velkaongelmien rukousalttari olisi itse asiassa mainio ajatus. Kun kaikki keinot on käytetty, niin rukous on vielä jäljellä. Kyllä Jumalalta voi rukoilla apua velkaongelmiin. Kyllä minäkin olen niin tehnyt joskus. Rukoilla voi, vaikka ei uskovainen olisikaan. Minä olen ollut suurimman osan elämästäni ateisti, ja silti olen välillä turvautunut rukoukseen. Nyt uskon johonkin, mutta en minkään kirkkokunnan oppien mukaisesti. Pikemminkin sanon, että kaikki maailman uskonnot ovat yhtä oikeassa. Kaikki ne johtavat lopulta samaan päämäärään.

"Kyongrye"  =  "Kumarrus"

Keskiviikkona 3.9.2008

Olipa kerran pullea äiti, joka lähti poikansa kaveriksi taekwondo- salille. Äiti kovasti kehuskeli aloittavansa uuden harrastuksen, pojan kanssa yhteisen. Äiti ja poika menivät alkeiskurssille, jolle saattoi osallistua koko perheen voimin. Harjoitukset alkoivat, ja pullea äiti huomasi olevansa pullea. Polvet eivät nousseet hypittäessä rinnan korkeudelle. Puuskutus oli armoton. Maanjäristys oli ilmeinen. Niinpä pullea äiti nolosti vetäytyi penkille katselijan rooliin. Poika innostui uudesta harrastuksesta, ja huomaamattaan pärjäsi ilman äitiä vieressä. Pojan kaverikin sattui samaan ryhmään, joten pullea äiti kävi tarpeettomaksi. Pitikö sen mennäkin näin? Pullea äiti ei pätkääkään häpeä luovuttamistaan. Pulleudelle tosin täytyy tehdä jotakin.

Sellainen oli eilinen taekwondo- tarina. Pojasta tulee harrastaja, äidistä sitten jotakin muuta. Koulutushommia mietiskelen tänään toimistolla. Ammattilaisten koulutuksia on tulossa kolmin kappalein: Tampere, Riihimäki ja Raahe. Ammattilaisilla tarkoitetaan sellaisia työntekijöitä, jotka työnsä puolesta kohtaavat ihmisiä, joilla saattaa olla talous- ja velkaongelmia. A-klinikoiden työntekijät, sosiaalityöntekijät, päihdetyöntekijät, diakonit ovat tällaisia, vain muutamia mainitakseni. Ammattilaisten koulutusohjelmiin on tulossa seuraavia otsikoita: Miten talous- ja velkaongelmat näkyvät työssäni – kokemusten ja ongelmien kartoitusta. Miten tuen talouskriisissä olevaa? Velkajärjestelykeinot. Palveluverkostot.

Kärsivällisyyttä löytyy tänään aika vähän. Bussikuski tunaroi bussin ja meidät matkustajat jok’ikisiin punaisiin liikennevaloihin välillä Länsi- Tampere ja Itä- Tampere. Kaupan kassalla mummo maksoi ostoksensa viiden sentin kolikoilla kierrättäen joka kolikon lattian kautta, yksi kerrallaan. Odotan sähköpostia, jota ei tule. Tutkimusten mukaan sähköpostin vilkuilu työpäivän aikana tyhmentää. Siinä tapauksessa minä olen jo debiilin tasolla. Jos kyttääminen jatkuu tällaisena, työpäivän päätteeksi olen imbesilli. Huomenna aamulla töihin saapuu idiootti. Voi, miten huoletonta olisikaan olla idiootti!

Joka tietää, ei puhu. Joka puhuu, ei tiedä.

Joka on avoimesti vilpitön, ei liioittele.

Joka liioittelee, ei ole vilpitön.

Joka on hyvä, ei kinastele. Joka kinastelee, ei ole hyvä.

Viisas Ihminen ei kerää itselleen liikaa tavaroita, ja mitä enemmän hän antaa pois, sitä enemmän hänellä itsellään on.

Taivaan Tao on kuten nuoli, mutta se ei vahingoita; eikä Viisas Ihminen aiheuta toimillaan riitoja.

Laotse

Entistä valkoisempaa leipää

Maanantaina 1.9.2008

Työntäyteinen elokuu päättyi Omille jaloille- tiimipäiviin Helsingissä. Osahankkeet ryhtyivät pohtimaan toden teolla, miten Omille jaloille- toiminta turvataan projektin päättymisen jälkeen. Mitään taikatemppuja ja ihmejuttuja ei taida olla olemassa. Toiminta jatkuu, mikäli tekijöitä on. Vapaaehtoisten verkoston lisäksi tarvitsemme palkattuja työntekijöitä koordinoimaan, kouluttamaan ja materiaalia päivittämään. Ehdotus työntekijöiden palkkaamisesta saa jo syyllisyyden tunteet pilkistelemään. Miten minä voin ehdottaa jotain niin itsekästä kuin työntekijän palkkaaminen? Sillähän minä tarkoitan, että palkata pitäisi minut. Ajattelen heti, että parempi olisi tehdä ihmetemppu kuin ehdottaa oman edun tavoittelulta haiskahtavaa työntekijäjuttua.

Millainen voisi olla ihmetemppu, joka saisi toiminnan pyörimään ilman palkattua työntekijää? Vapaaehtoisten tehtäväksi jäisi valtakunnallisen tukihenkilöverkoston ylläpito, peruskoulutus, täydennyskoulutus. Taloustietopisteiden ylläpito ja materiaalien päivitys. Vapaaehtoiset selviytyisivät siitä taatusti, mutta tekisikö tuota työmäärää kukaan ilman palkkaa? Ihmetemppu olisi löytää henkilö, joka ei haluaisi palkkaa. Minä en ainakaan tekisi ilman palkkaa. En, vaikka olisin lottovoittaja.

Kas näin tehdään asioista vaikeita! Omille jaloille- toiminta on tärkeää työtä. Siitä on oikeasti apua velallisille. Velallisten määrä on tällä hetkellä kasvussa. Uusi lamakin voi olla tulossa. Tukihenkilöitä tarvitaan auttamaan. Taloustietopisteistä löytyy tietoa ja ohjausta asioissa eteenpäin. Vertaisryhmät auttavat jaksamaan. Talouskurssit opettavat hoitamaan raha- asioita jatkossa oikein. Tätä ei kiistä kukaan. Ongelma on vain vanha tuttu: Raha! Rahaa tarvitaan toiminnan jatkumisen turvaamiseen. Rahan saaminen toimintaan voi olla hankalaa. Projektin ei kai pitäisi milloinkaan tuottaa automaattisesti työpaikkoja. Pitäisi keksiä se ihmetemppu, joka napsuttelisi työt, muttei kuluttaisi rahaa yhtään.

Mikä sitten on yhteiskunnan etu? Olisiko yhteiskunnalle hyväksi, ettei velallisia ja vähäosaisia enää olisi? Se ainakin tietäisi työttömyyttä talous- ja velkaneuvojille, sosiaalityöntekijöille ja perintätoimistoille. Millaisen työttömän joukon tuottaisikaan kaikkien päihdeongelmaisten paraneminen? Jos huomenna aamulla meitä odottaisi ihme: Maailman kaikki huono-osaiset olisivat muuttuneet hyväosaisiksi, mitä silloin tapahtuisi? Mitä tapahtuisi sairaaloille, terveydenhoitohenkilökunnalle ja lääketehtaille, jos sairaudet maailmasta poistuisivat? Vastaukset ovat varmaan sellaisia, että suuri osa maailman ihmisistä ei toivo, että sairaudet poistuisivat tai huono-osaiset rikastuisivat. Koska vastakohtaisuuksien maailmassa ei voi olla hyvinvointia ilman pahoinvointia, kuka haluaisi vaihtaa oman hyvinvointinsa mahdolliseen pahoinvointiin? Niinpä asioita hoidetaan niin, että ne pysyvät mahdollisimman muuttumattomina. Sellaiseen asioiden hoitoon löytyy aina hyvä perustelu rahasta.

"Panem et circenses. Entistä valkoisempaa leipää, entistä verisempiä sirkushuveja." Stanislaw Jerzy Lec Tuo entistä valkoisempi leipä viittaa mielestäni hyvin terveyteen ja sairauteen. Valkoisesta leivästä varoitellaan epäterveellisenä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että meille syötetään koko ajan entistä valkoisempaa leipää.

ELOKUU 2008

Tiimipäivillä Helsingissä 29.8.2008

Suomen Mielenterveysseuran osahankkeen projektityöntekijä Outi Yli- Heikkilä toimii kirjurina, kun laadimme projektin johtoryhmälle esitystä siitä, mitä resursseja tarvitaan Omille jaloille- toiminnan turvaamiseksi projektin jälkeen. Lyhyt yhteenveto asiasta on se, että resursseja tarvitaan. Toiminta ei jää elämään ilman tekijöitä.

Löysin tällaisen osuvan... Terveisiä Tampereelta...

Ei oo rakkautta Keskustorilla

Juoponkantoa Liiton Kesäpäivillä 24.8.2008 Tampereella

Viikonloppuna vietettiin A-Kiltojen Liiton valtakunnallisia Kesäpäiviä Tampereen Varalan urheiluopistolla. Kesäpäivien yhteydessä Tampereen A-kilta ry juhli täytettyään 40 vuotta. Juhlan kunniaksi Tampereen A-kilta ry palkitsi ja nimitti viisi ansioitunutta jäsentään kunniajäseniksi: Eero Kivimäki, Risto Laiho, Pentti Vesalainen, Jorma Salonen ja Tuula Nurmela.

Onnitteluiden ja juhlapuheiden lisäksi Tampereen A-kiltaa juhlistettiin näytelmällä. Näytelmä oli huippuunsa viritetty kertomus juoposta Karskasta, joka katkaisuasema Kankisen kautta löytää tiensä A-kiltaan. Toivoton tapaus, tenuveikko Karska löytää elämäänsä sisältöä, raitistuu ja hoitaa asiansa kuntoon. Muutos on silmiin pistävä, kun juopporemmi siirtyy Kankisen tupakkahuoneesta A-killan pöytien äärelle. Ulkonäkö muuttuu, kiinnostuksen kohteet muuttuvat, mutta huumori ja leikkimielisyys säilyvät. Lopulta Karskan kalenteri on niin täynnä A-kiltatoimintaa, että sossun kanssa saa todella ”tehdä töitä”, jotta yhteistä aikaa löytyy. Näytelmässä oli monta kohtaa, jotka kolahtivat todella. Esimerkiksi A-killan tiedottaminen katkaisuasemalla oli liikuttavan tuttua juttua!

Sunnuntaina oli perinteisen saappaanheiton päivä. Liiton järjestämän kilpailun oheen Tampereen A-kilta toi uutta väriä järjestämällä perinteistä tamperelaista kettinginheittoa sekä aivan uuden lajin, juoponkannon. Esikuva juoponkannolle on tietenkin eukonkanto. Juoponkannossa kannettavan pitää olla juoppo, entinen tai tuleva, mutta kantohetkellä ei saa olla juovuksissa. Juoppo itse ei saa kävellä. Juoppo kannetaan tai raahataan M- kirjaimen muotoinen rata läpi ja maaliin.

Kesäpäiville osallistui kahden päivän aikana noin 200 A-kiltalaista ja A-killan ystävää. Noin 70 henkeä yöpyi Varalan urheiluopistolla. Hyvää ruokaa ja herkullista juhlakakkua tuli syötyä tietenkin överit. Lämpimät kiitokset Tampereen A-killalle osuvasta ja hauskasta juhlanäytelmästä ja lämminhenkisestä juhlasta!

Raahen A-kilta ry

Idylliset terveiset Raahesta! Kuva on otettu Raahen A-killan ikkunasta. Jos katsot tarkkaan, valoverhojen läpi kuultaa Raahen kauniita puutaloja. Raahen A-kilta sijaitsee aivan Vanhan Raahen liepeillä.

Yöjunamatka Raaheen sujui odotettua helpommin. Junassa ei onneksi ollut ruskaretkelle matkaavia joikhaajia. Juna oli melko täysi, ja samaisessa päivävaunussa minun kanssani matkusti myös muutama tauoton höpöttäjä, jotka kylläkin nukahtivat lopulta neljän viiden välillä yöllä. Minä torkahtelin erilaisissa kippuroissa junan penkillä ja kuuntelin asemakuulutuksia. Yöjunassa oli todella tunnelmaa.

Juna saapui aivan aikataulussaan Vihantiin, mistä Lehtelän Riitta tuli minut autolla hakemaan. Suorinta tietä ajoimme Raahen A-kiltaan ja keitimme kahvit. Kello 9.00 tapasimme Raahen Psyykessä Mielenterveyden Keskusliiton projektityöntekijä Anne Vierelän, hänen kaksi tukihenkilöään sekä Raahen Psyyken työntekijät Tanja Kippolan ja Katja Koivumaan. Raahen A-killan Riitta ja Raahen Psyyken Tanja ryhtyvät yhdessä vetämään talouskurssia lokakuussa. Talouskurssi on A-Kiltojen Liiton osahankkeessa aivan uusi kokeilu. Mielenterveyden Keskusliitto onkin järjestänyt ko. kursseja jo hyvällä menestyksellä. Mikäli Raahesta tulee hyviä kokemuksia, talouskurssia voidaan kokeilla myös muissa halukkaissa killoissa.

Yhteistyötä päätimme tehdä myös ammattilaisten koulutuksessa: Helmikuun 11. päivä 2009 järjestetään Raahen seudun ammattilaisille (mm. sosiaalityöntekijöille, diakoneilla jne.) Omille jaloille- koulutus.

Kokouksemme aikana Raahessa jytisi hurja ukonilma. Salamat välkkyivät ja jyrinä välillä oikein säikäytteli voimakkuudellaan. Ukkonen mellasti aivan Raahen yläpuolella. Se, mitä Raahesta ehdin näkeä, oli viehättävää puutaloaluetta. Raahe näytti rauhalliselta, ruuhkasta ja kiukkuisista ihmisistä ei ollut tietoakaan. Raahen A-killassa oli rento tunnelma. Maanantai oli ruokapäivä. Ruoan lisäksi tarjolla oli todella herkullisen näköisiä itsetehtyjä leivoksia. Leivokset pyörivät mielessäni vielä pitkällä kotimatkalla junassa. Sellaisella dieetillä nyt olen, joka rajoittaa hiilihydraatit aivan minimiin, joten leivoksien sijaan jouduin syömään evääksi paistamiani kurjia munakkaita. Höh.

Lämmin kiitos Riitalle ja muille Raahen A-kiltalaisille! Raahen A-killasta jäi mieleen idyllisyys ja lämmin yhteishenki!

Nyt on keskiviikko 20.8.2008. Odottelen Omille jaloille- projektin uutta projektisuunnittelijaa, Reeta Vimparia, saapuvaksi. Reeta tulee täksi päiväksi tutustumaan Tampereen Omille jaloille- toimintaan.

Öinen toimisto ja kummitushissi

Sunnuntaina 17.8.2008 klo 22.45

Huomioi kellonaika! Kello on siis 22.45 sunnuntai-iltana ja olen täällä työpaikalla. Istun työhuoneessa ja laulatan kopiokonetta. Hissi muuten kummittelee! Joku toimistojen kummitus ajaa täällä öiseen aikaan hissillä. Ihan totta hissi hurisee koko ajan, eikä täällä kukaan täysipäinen voi tähän aikaan liikkua. Miksi ihmeessä olen toimistolla tällaisena ajankohtana? Odottelen yöjunan lähtöä. Tampereelta lähtee klo 01.16 yöjuna Rovaniemelle. Sillä junalla olisi tarkoitus puksutella Vihantiin ja Raaheen. Olen aamulla Vihannissa klo 06.45, mikäli hyvin käy. Hieman jännittää, miten öinen junamatka sujuu. Eniten pelkään juopottelevaa ja joikhaavaa matkaseuraa. Olen kyllä saanut tänään vakuutteluja, että useimmiten yöjunassa on ollut rauhallista ja mukavaa matkustaa. Matkustan päivävaunussa, vaikka makuupaikkoja olisi ollut tarjolla. Torkun junassa sen, minkä pystyn. Sen vuoksi toivon, että vierustoveri ei joikhaa koko matkaa.

Ensimmäistä kertaa tässä projektissa teen töitä näin hulluun aikaan. Koko päivän hieman arvelutti, miten tällaisesta työpäivästä voi selvitä hengissä. Aloitin päivän siis klo 22.00 tulemalla toimistolle. Jo bussimatka hämärtyvässä illassa oli eksoottinen. Onnekseni en törmännyt pihalla hulluun talkkariin. Sellainenkin täällä kummittelee. Hullu talkkari ei varmaan ole oikeasti talkkari, ainakaan enää. Varmasti joskus on ollut. Hullun talkkarin näkee aamuvarhaisella karjumassa ja keräämässä roskia kadulla. Hullu talkkari käyttää ennennäkemättömän taitavasti polkupyörää ja varrellista roskien keräyspeltilaatikkoa. Luutakin heiluu vielä siinä ohessa. Kolme kättä? Pelottavaa on talkkarin karjuminen. Itsekseen karjuu, mutta varmaa ei ole koskaan, milloin luuta osuu takaraivoon.

Raahessa tapaan vertaistalousneuvojia ja Mielenterveyden Keskusliiton projektityöntekijän. Tarkoituksena on viritellä yhteistyötä Raahen seudulle. Iltapäivällä jo lähden kotimatkalle. Junabussi Raahesta lähtee 15.30, Vihannissa on vaihto junaan. Kotiin ehdin illalla klo 21 – 22. Eli työpäivän mitta tällä erää on tasan 24 h. Onpas metkaa!

Kello on hupsahtanut jo 23.30. Jouduin hetken aikaa taistelemaan päivityksiä asentavan tietokoneen kanssa. Se on joskus aivan sikamaisen inhottavaa, kun pitäisi tehdä joku asia reippaasti, niin kone jumittaa jossain jonninjoutavassa päivityksessä, sulkee ja käynnistää, lataa ja asentaa ja juntturoi. Nytkin tähän päivitysoperaatioon hupeni tunti reipasta työaikaa.

Tuleva viikko tuo tullessaan merkittäviä tapahtumia. Torstaina 21.8 vietetään vuosittaista Pispalan päihdepäivää Tahmelan monitoimitalolla. Minä menen sinne esittelemään taloustietopistettä. Viikonloppuna on vuorossa A-Kiltojen Liiton valtakunnalliset Kesäpäivät Tampereella. Kesäpäivillä Tampereen A-kilta viettää 40- vuotisjuhlaansa. Aikomuksenani on pystyttää taloustietopiste myös Varalaan kesäpäivien ajaksi.

Hiljaiselta toimistolta toivotan kaikille hyvää alkavaa viikkoa. Hetken täällä vielä kuuntelen kummitushissin hurinaa, sitten lähden öiselle taipaleelle kohti juna- asemaa…

Päivä paistaa toisten yllä

toiset yössä tietään käy

Valon lapset nähdään kyllä

toisia ei koskaan näy...

Bertolt Brecht

Ongelmana raha 

Keskiviikkona 13.8.2008

Koulut alkoivat täällä Tampereella maanantaina. Meiltä meni lapsia neljännelle, kahdeksannelle ja yhdeksännelle luokalle. Koulun alku on ollut taas ankaraa kirjojen päällystämistä. Eilen ostin 15 metriä kontaktimuovia ja tappelin päällystyksen ensimmäisiin neljään kirjaan ja kuuteen vihkoon. Tietenkin olen jääräpäinen täydellisyyden tavoittelija enkä siksi voi käyttää vihkoihin valmiita muovisuojuksia. Vuodatin illalla jokusen hikipisaran kamppaillessani ruosteisten saksien ja kiemurtelevan muovin kanssa. Sakset olivat ruosteiset, sillä ne olivat onnettomat varasakset. Tytär oli aamulla leikannut pikaliimatuubia auki oikeilla saksilla, ja illalla oikeat sakset olivat tuhannen juntturassa.

Kirjoja päällystäessäni havaitsin melko oudon asian. Yläasteen kierrätyskirjoissa oli leima, jossa luki: Tämän kirjan hankintahinta on 4786,21 euroa. Siinä on melkoisen kallis kirja! Mitähän tuo oikein tahtoo sanoa? Leima oli varoitus kierrätyskirjaa käyttäville oppilaille, jotta pitäisivät kirjaa hyvin. Kierrätysleiman oli allekirjoittanut jo neljä oppilasta. Oikeastaan minua rupesi ottamaan leima ja sen sanoma pannuun. Ensi vuonna vanhin lapseni menee lukioon. Lukiossa kirjat pitää hankkia itse. Näen jo painajaisia ensi vuoden kirjalaskuista. Saati sitten sitä seuraavana vuonna, kun myös keskimmäinen lapseni menee lukioon. Lukiossa kirjat vaihtuvat vuoden välein. Kun maksajana ovat vanhemmat, vaihdetaan koko ajan uuteen kirjasarjaan tai uuteen painokseen, jottei missään nimessä perheessä voida kierrättää kirjoja. Yläasteella sitten lyödään eteen vanha haiseva, pari kertaa junan alle jäänyt kirja ja ilmoitetaan, että kirjan hankintahinta on järjetön summa. Tunsin itseni typerykseksi katsellessani harhaanjohtavaa leimaa tai sitten minun järjelläni ei tajuttu, mikä jutun funktio on.

Hinnoilla pelleily on alkanut ärsyttää jo muutenkin. Eilen ruokakaupassa sama juustonpala, mikä viime viikolla maksoi reilut viisi euroa, maksoi tällä viikolla reilut kuusi euroa. Ruoan arvonlisäveroa on tarkoitus laskea, mutta sitä ennen hinnat nostetaan pilviin, jotta vaikutus jää minimaaliseksi tai olemattomaksi kuluttajan kukkarossa. Hävettää tämä toisista piittaamaton ja rahanahne kansa!

Kun sinulla ei ole rahaa, ongelmana on ruoka. Kun sinulla on rahaa, ongelmana on seksi. Kun sinulla on molemmat, tulee ongelmia terveyden kanssa. Jos kaikki on hyvin, pelkäät jo kuolemaa. J.P. Donleavy

Jolla on paljon hopeaa, on totisesti onnellinen. Jolla on paljon jyviä, on totisesti onnellinen. Mutta kellä ei ole mitään, hän saa unen. Sumerilainen sananlasku

Jos linnut tietäisivät miten köyhiä ne ovat, ne eivät lauleskelisi niin suloisesti. Tanskalainen sananlasku

Koira, jolla on rahaa, käskee itseään kutsuttavan ”herra koiraksi”. Arabiankielinen sananlasku

080808

Perjantaina 08.08.08

Hämärä ja sateinen on hauskan päivämäärän perjantai Tampereella. Merkittävän päivästä tekee myös Pekingin Olympialaisten alkaminen. Näitä kisoja on odotettu. Minä en ole niinkään kiinnostunut urheilusta, vaan minua kiinnostaa Peking ja Kiina. Miten kiinalaisten järjestelyt onnistuvat? Linnunpesä ja Vesikuutio ovat ainakin uskomattoman upeita rakennelmia. Kiinalaisesta kulttuurista saa ammennettua varmasti unohtumattomat avajaiset. Kiina on upea maa, mutta sillä on käsittämätön ja raaka historia. Kiinaa kohdanneet katastrofit, maanjäristykset ja tulvat, ovat kuluneen vuoden aikana järkyttäneet. Pekingin elokuinen kuumuus ja saasteet ovat askarruttaneet varmasti jokaista urheilijaa. Ja kaiken yllä leijuu iänikuisen terrorismin uhka. Voisiko mitään tämän mielenkiintoisempaa tapahtua? Juu, ufot voisivat tulla kisavieraiksi.

Ensimmäinen työviikko kesäloman jälkeen alkaa olla takana. Viikko on ollut melko rauhallinen, puhelin tosin on soinut tavallista enemmän. Soittajissa on ollut useita tuen tarvitsijoita, kuusi henkilöä tähän mennessä. Muutama henkilö on sanonut soittaessaan saaneensa numeron ystävältään. Minusta se kertoo siitä, että ihmiset ovat saaneet vertaistalousneuvonnasta hyviä kokemuksia ja viidakkorumpu on alkanut tiedottaa.

Vertaistalousneuvojille lähetin jälleen postia. Onnekkaat (?) vertaistalousneuvojat saavat nyt Omille jaloille- postia joka toinen kuukausi. Kirjekuorissa lähti taas lippu ja lappu poikineen. Talousneuvontakansiota kasatessani huomasin, että kansioissa olisi taas paljon päivitettävää. Tieto menee hetkessä vanhaksi. Se sai miettimään, miten vertaistalousneuvonnan lippujen ja lappujen pyöritystä voisi vähentää? Tietenkin laittamalla asioita nettiin, mutta se ei kuitenkaan tavoita kaikkia. En tiedä kuinka suuri osa, mutta varmasti melkoinen osa A-kiltalaisista on edelleen netin tavoittamattomissa. Eikä netin varaan kannattaisi kaikkea laittakaan. Ilmestyskirjaa lukeneet tietävät, että siellä ilmoitetaan pedon merkiksi 666. Ja sehän on selvä, että se tarkoittaa www. Eli kaikki ei varmaan mene putkeen täällä netissä, joten paperiversioita on myös hyvä olla olemassa. Ei tarvita kuin mukavan kokoinen kivenmurikka avaruudesta, joka molskahtaa Atlanttiin ja aiheuttaa valtavan hyökyaallon. Huonosti toimii tietokone ja netti silloin, kun on 10 kilometriä vettä päällä. Paperit jäävät onneksi pinnalle kellumaan, joita sitten voimme poimia Nooan Arkki kakkosesta, jonne velkojatkin on tietenkin pelastettu. No, nyt lähti taas mopo käsistä…

"Minä halusin vain sanoa", tietokone jyrisi, "että minun piirini on jo peruuttamattomasti kytketty suorittamaan laskutoimitusta jonka tarkoituksena on saada Vastaus Elämään, Maailmankaikkeuteen ja Kaikkeen..." se vaikeni hetkeksi tyytyväisenä saatuaan kaikkien huomion puoleensa ja jatkoi sitten hieman hiljaisemmalla äänellä "...mutta ohjelman ajaminen vie jonkin aikaa."

Fook vilkaisi kärsimättömänä kelloaan.

"Kuinka kauan?" hän kysyi.

"Seitsemän ja puoli miljoonaa vuotta", Syvä Miete vastasi.

(Douglas Adams)

Ajattelua kesäpäällä

Maanantaina 4.8.2008

Olen palannut töihin vietettyäni kuusi viikkoa Espanjassa! Toisin sanoen kilahdin kesälomani ensimmäisenä päivänä tv-sarja Serranon perheeseen, ja sen katsomisesta tuli päivittäinen juttu koko kesäloman ajan. Kotisohvalta siirryin aina iltapäivisin ajatuksen voimalla Espanjaan, Santa Justaan. Se oli oikein säästöluokan matkailua!

Nyt istun täällä A-Kiltojen Liiton keskustoimistolla loman jälkeisiä ensimmäisiä työtunteja ja yritän pää kipeänä muistella kaiken maailman käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Viime vuodesta viisastuneena olin ne sentään kirjoittanut lapulle ylös varmuuden vuoksi. Lomalla minulle ei paljon tietokonevuoroja suotu. Olisinko kerran viikossa päässyt koneelle puoleksi tunniksi kirjaamaan laskut ja lukemaan sähköpostin..? Muun ajan kotitietokonetta käytti sekalainen lapsilauma.

Täällä työmaalla tietokonetta saa käyttää rajattomasti. Siksi olikin mukava tulla takaisin töihin. Täällä on myös hiljaista, vain ilmastointilaite kohisee. Kotona on aina mekastusta, kun kaksi poikaa pelaa CS- taistelupeliä. Meillä kotona rätisee aina konekivääri. Sitten kuuluu välillä ankarasti ärräpäitä. Konekiväärien tulituksen ja sadattelun lisäksi meillä kuuluu rottien riehuntaa, varsinkin öiseen aikaan. Viime yönäkin rotat paiskivat koko yön hiirenhommia: tappelun nujuutusta, kaivamista, jyrsimistä, häkin kaltereiden kalistelua.

Elokuun Sarin hommia tulee olemaan työmatka Raaheen ja sitten osallistuminen A-Kiltojen Liiton valtakunnallisille kesäpäiville Tampereella. Tampereen A-kilta viettää samassa yhteydessä 40- vuotisjuhlaansa. Olen myös luvannut kehittää vertaistalousneuvojille käyntikortteja. Omille jaloille- tiimipäiville päästään kuun lopussa. Syyskuun alussa pidetään pienimuotoinen vertaistalousneuvojien koulutus Outokummussa. Tästä tämä taas lähtee.

Jo huomenna on paremmin
- siis jaksa siihen asti
ja rakkaudesta
puhu hiljaa
puhu varovasti
Voit ilon löytää nukkumasta
suolaheinän alta
Ja ruoho uusi alkaa
nousta aina matalalta...

HEINÄKUU 2008 kesälaitumilla

KESÄKUU 2008

Suloista suvea!

Torstaina 19.6.2008

Kello on tasan kahdeksan Juhannusaaton aattona. Se tarkoittaa sitä, että kesäloman alkuun on tasan seitsemän tuntia. Seuraavat kuusi viikkoa ovat kalenterissa melkein tyhjiä. Ei siellä ole merkittynä kuin lapsen syntymäpäiväjuhlat. Kesälomasuunnitelmia ei ole. Tylsää ja pitkäveteistä ei varmaankaan tule; siitä lapsikatras ja kotityöt pitävät huolen. Lisäksi jos aika kiitää yhtä nopeasti kuin töissä, loman loppu on pian käsillä. Luin eräästä henkisen alan lehdestä, että maailman syke on nopeutunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vuorokausi on lyhentynyt 16 tuntiin. Juttu oli kirjoitettu ihan tosissaan. Minä uskon tuon!

Eilen Eduskunnassa meni läpi kiistelty sakkovankilaki. Poliisin määräämiä sakkoja ei siis enää muunneta vankeudeksi. Tuomioistuimen määräämät sakot muunnetaan edelleen. Mikäli poliisin määräämät sakot jättää maksamatta, seuraamuksia ei ole. Epäselvää vielä on, milloin laki astuu voimaan. Hallitus ja/ tai presidentti päättänevät siitä. Eli ihan vielä tänään ei kannata jättää sakkoja maksamatta.

Tälle päivälle kaavailtua rekkaprotestia ei tule. Kuljetusväelle riitti asian saama huomio. Minä olin toisaalta pettynyt. Olin jopa varautunut tänään kävelemään töistä kotiin ( 7 km ) rekkaruuhkien vuoksi. Meillä täällä kesä- Tampereella on kesän mittainen bussiruuhka. Busseja ei ole ruuhkaksi asti, vaan se ruuhka on sisällä busseissa. Kun talvella matkustaa kaupungin bussilla keskipäivällä, vapaita paikkoja busseissa on yllin kyllin. Tänä kesänä meni mihin bussiin tahansa mihin aikaan hyvänsä, sinne ei oikein tahdo sopia. Nippa nappa pääsee etuoven astinlaudalle seisomaan tai sitten jää hölmönä pysäkille seisomaan. Eilen iltapäivällä esimerkiksi seitsemän kilometrin työmatkani kaupungin bussissa kesti tunnin! Takanani bussissa seisoi huuhkaja. En tohtinut tuijottaa, mutta toden totta joku siellä huhusi. Huuhkaja on mukavaa matkaseuraa, kun vertaa siihen, että viereen voi istahtaa myös uhmakas viinalta haiseva turjake. Silloin ei naurata yhtään. Hellepäivänä viinan ja hien haju suorastaan tappaa, kukkoilusta ja uhosta puhumattakaan.

Rekkaprotesti olisi mielestäni ollut asiaa! Kyllä tässä maassa saisi jo ryhtyä muihinkin protesteihin jatkuvia hinnannousuja vastaan. Vuokria on taas korotettu, asuntolainojen korot hiipivät ylöspäin, ruoka kallistuu koko ajan. Polttoaineiden hinnat järkyttävät vuodesta toiseen, mutta kukaan ei tee mitään. Kaikki vain kiltisti maksavat. Pahinta on tietysti se, että pienet tuet eivät seuraa hintakehitystä. Toimeentulotuen elinkustannukset ja maksuvaralaskelman elinkustannukset eivät vastaa todellisuutta alkuunkaan. Lääkärin palkkiot eivät myöskään naurata. Meidän asuinalueelta ei pääse omalääkärille, vaan on mentävä yksityiselle lääkärille. Vein tyttäreni lääkäriin, joka laskutti käynnistä 138 euroa, josta KELA korvasi peräti 24 euroa. Olen monesti miettinyt omalääkäritilanteemme oltua tällainen jo puoli vuotta, että voisiko Tampere alentaa verojani, koska en saa niitä palveluita, joista veroja maksetaan.

Kun kuulette juhannuksena käen kukuntaa, laskekaa kukkumisten lukumäärä. Sanotaan että juuri niin monta vuotta menee ennen kuin kuulija kohtaa todellista rakkautta! Voi kauhistus, mikä kohtalo minulla onkaan. Vuonna 2006 olimme Selviytyjät- kurssilaisten kanssa Seitsemisen kansallispuistossa. Siellä kukkui joku mielipuolikäki koko illan, arviolta noin 20 000 kertaa! Nyt toivotan kaikille hyvää Juhannusta! Iloista, aurinkoista, lämmintä ja suloista suvea! Palataan päiväkirjan ääreen 4.8 alkavalla viikolla!

Juhannus

On valon juhla, juhannus,
on lehtimajain aika,
on herkimmillään kauneus,
on kirkkaimmillaan ruskotus,
yön varjoo pyhä taika.

Ui vettä parvet venheitten,
käy saariin nuorten saatto.
Soi laulu riemumielinen
ja kokot palaa roihuten.
On mittumaarin aatto.

Koi ajaa kultavaunuissaan -
yön äärtä, taivaanrantaa.
Soi laulurastas nummellaan,
ja käki kukkuu kaihojaan,
maan pellot tähkää kantaa.

Einari Vuorela

Kohtuus elämässä

Maanantaina 16.6.2008

"Kohtuus itsehillintänä ja malttina on ihmisen koko olemassaolon perusta. Se on perusviisautta, jota välttämättä tarvitsemme. Kohtuus on ihmisen paikka maailmassa.

Ihmisen paikkaa maailmassa kutsutaan myös omaksi tontiksi. Tontti on lähellä tonttu-sanaa: tonttua on pidetty paikan henkenä ja kohtuuden ylläpitäjänä. Jokaisella on osansa, paikkansa, aikansa ja oikea mittansa. Jotta ihminen pärjäisi, hänen täytyy olla sujut itsensä, oman paikkansa ja toisten ihmisten kanssa.

Kohtuuden perusaineksia on sen tajuaminen, että elämässä on kyse ennen kaikkea vuoropuhelusta muun maailman kanssa, antamisesta ja saamisesta.

Kohtuus on sitä, että ihminen hahmottaa itsensä suhteessa maailmaan, luontoon ja lajikumppaneihinsa. Kohtuus on myös sivistystä eli kykyä elää ihmisiksi ja oikein muiden ihmisten ja luonnon kanssa.

Taloudenpidossa maltillisuus on hyve. Ekologinen elämänasenne tunnustetaan jälleen välttämättömyydeksi. Mutta miten rakennamme tulevaisuutta niin, että kaikkea ei ole pakko olla koko ajan lisää?

Kohtuus ei ole pelkkää tinkimistä, vaikka sekin taito on osattava, vaan se on oma tapansa suhtautua elämään. Sivistys on kohtuuden ilmenemismuoto.

  -Sydämen sivistys on lähellä kohtuullisuuden ideaa. Sydämestään sivistyneellä on yhtä aikaa itsekunnioitusta, vaatimattomuutta ja nöyryyttä. Hän tietää oman paikkansa ja arvonsa, pystyy antamaan sen toisillekin ja olemaan myönteinen ympäristöä kohtaan. Sydämen sivistystä ei tehdä ulkoisilla merkeillä, sillä se on sisäistä.

Suomalaisilla on ollut paljon sellaista pyrkimystä ja taitoa, mikä luo hyvät edellytykset kohtuullisuuteen. Hyvinvointivaltio ajatuksena ilmentää kokonaisvastuuta, jossa ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Ihmisyys kuuluu kaikille.

  - Ihmisen pitää malttaa odottaa ja olla hamuamatta liikoja. Kun joku tekee viisaan ratkaisun jossakin tilanteessa, se tarkoittaa, että hän tajuaa tilanteen laajemmin. Hän näkee, mitkä eri tekijät ovat vaikuttamassa, mitkä osapuolet ovat mukana, ja hän pystyy tekemään sellaisen ratkaisun, joka ottaa kaikki tekijät huomioon. Viisas ratkaisu on kohtuullisuutta.

Ehkä suomalaisten todellinen, realistinen Sampo on kohtuuden, välittämisen ja huolenpidon taito. Se on pitänyt elämän yllä tähän asti ja pitää edelleenkin – mutta se ei silti ole itsestäänselvyys vaan se on osattava, ja siksi se on myös pidettävä kunniassa.”

Kummitusjuttu

Torstaina 12.6.2008

Tiedättekö mitä ovat bodachit? Ne ovat varjo- olentoja. Niitä ei näekään kuka tahansa. Dean Koontzin kirjassa Hiljainen kaupunki päähenkilö Odd Thomasilla on kyky nähdä bodachit ja kuollut Elvis. Bodacheilla ei siis ole fyysistä ruumista, vaan ne ovat varjojen kaltaisia henkiolentoja, kuin pieniä epäystävällisiä, ahnaasti nuuskuttavia koiria. Bodacheilla on tapana tuhota ne, jotka ovat tietoisia niiden läsnäolosta. Odd Thomas ei ole ollut huomaavinaan bodacheja, joten hän on saanut elää. Toisin kävi eräälle 6- vuotiaalle pojalle. Mitä bodachit sitten tekevät? Bodachit kokoontuvat aina sinne, missä tapahtuu hirveitä. Mitä suurempi verilöyly on tulossa, sitä enemmän sinne kokoontuu innokkaita bodacheja. Jos joku kuolee verisesti esimerkiksi ryöstön uhrina, paikalle ilmestyy aina muutamia bodacheja. Jos joku järkensä menettänyt alkaa ammuskella silmittömästi ostoskeskuksessa ja useita ihmisiä saa surmansa, bodacheja ryntää paikalle tuhansia. Bodachit imevät voimaa ja energiaa murhenäytelmistä ja verilöylyistä. Ne herkuttelevat ja nautiskelevat hirmutöitä. Mistä bodachit sitten tulevat? Bodachit tulevat kuulemma tulevaisuudesta. Tulevaisuudessa aikamatkustus on keksitty, ja bodachit ovat tulevaisuuden ihmisten rujoja ja rampautuneita sieluja. Mikäli nykyinen maailmanmeno jatkuu, olemme tulevaisuudessa siinä pisteessä, että vammautuneet sielumme janoavat tuhoa ja onnettomuuksia. Bodachit ovat siis tulevaisuuden seuramatkalaisia ja verilöylyt ovat tulevaisuuden suosituimpia matkakohteita.

Työpäivät alkavat käydä vähiin ennen kesälomaa. Jään lomalle Juhannuksesta, töihin palaan maanantaina 4.8. Ensi viikolla olen vielä töissä maanantaina, keskiviikkona ja torstaina. Tällä viikolla lähetin vertaistalousneuvojille kirjeet. Ensi viikolla kirjoittelen vielä taloustietopistevastaaville. Kesäkuun lopussa on nimittäin taloustietopisteiden inventaarioaika. Päiväkirjakin jää sitten lomalle ensi viikolla. Eli uusia tekstejä ei ennen elokuuta ilmaannu, mutta vanhoja voi toki lukea milloin vain. Ensi viikolla kirjoittelen vielä, mutta sitten seuraava teksti ilmestyy vasta 4.8 alkavalla viikolla. Puhelimen suljen myös loman ajaksi. Jos mieleen pulpahtaa jokin uusi idea tai ajatus, jolta vain ei saa rauhaa, sähköpostia tai perinteistä postia voi lähettää loma-aikanakin. En tosin lupaa niitä lomalla lukea, mutta saan ne ainakin heti aamulla 4.8, kun palaan töihin.

On muuan vanha vitsi. Kaksi vanhahkoa naista on vuoriston lomahotellissa. Toinen sanoo: Täällä on todella huono ruoka. Toinen jatkaa: Kyllä ja erittäin pienet annokset. Siinä olennaisin käsitykseni elämästä. Täynnä yksinäisyyttä, kurjuutta, kärsimystä ja murhetta. Ja se on ohi aivan liian nopeasti. Woody Allen

Voimaantumispäivä Koivumäessä

Maanantaina 9.6.2008

Perjantaina 6.6 vietettiin Riihimäen Seudun A-killan Loppi- Hausjärvi – projektin järjestämää Voimaantumispäivää Lopen toimintakeskus Koivumäessä. Minä matkustin Tampereelta Lopelle kertomaan omaa kokemusta ylivelkaantumisesta ja siitä selviytymisestä. Tapahtumaan matkusti myös Omille jaloille- projektipäällikkö Jukka Heinonen, Helsingistä.

Olin Jukalle lähettänyt tapahtumaan kutsun sähköpostina. Sähköpostissa luki mm. Tervetuloa toimintakeskus Koivumäkeen, osoitteeseen Jokiniementie 4. Perjantaina sain sitten puhelun Koivumäkeen hieman ennen tilaisuuden alkua. Jukka soitteli ja kertoi olevansa eksyksissä. Annoin puhelimen Aaltosen Annelle, joka neuvoi Jukalle tien Koivumäkeen. Perille päästyään Jukka kyseli, että onko tämä paikka siis nimeltään Koivumäki? Ja osoite on Jokiniementie? Jukka oli Helsingistä lähtiessään tulostanut netistä ajo- ohjeet. Ei Koivumäkeen Jokiniementielle, vaan Koivuniementielle Lopelle. Jukka oli ajanut ohjeiden mukaan ja päätynyt Koivuniementielle, jossa tönötti rapistunut ja autionoloinen talo. Siellä Jukka oli ihmetellyt, ettei tälläkään projektilla oikein hyvin mene, kun ketään ei näy missään. Kunnes oli sitten tajunnut, että taidanpa olla ihan väärässä osoitteessa.

Koivumäessä oli perjantaina runsaasti väkeä. Ylivelkaantumisestani kertoessani laskin, että kuulijoita oli parhaimmillaan liki 30. Raskasta velka- asiaa kevennettiin puheiden jälkeen haitarin soitolla, makkaran ja muurikkalettujen paistamisella sekä pihapeleillä. Mölkkyä ainakin pelattiin ja tikkaa heitettiin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, juuri sopiva kesäiseen pihatapahtumaan.

Ohessa kuva, jossa Riihimäen Seudun A-killan vertaistalousneuvojat lievittävät letunpaistajan oloa kertakäyttölautasilla tuulettamalla ja mukavia tarinoita juttelemalla.

Parahin kesä

Tiistaina 3.6.2008

Kyllä nyt on vihreää ja vehreää, sinitaivasta ja aurinkoa. Kesä näyttäytyy parhaimmissaan. Minun vanhin lapseni lähti eilen rippileirille. Itku meinasi päästä, kun rippileiriläisten bussi kaartoi matkaan ja vei pojan mennessään. Edessä onkin jännittävät ajat, kun valmistelen rippijuhlia. Konfirmaatio on 15.6.

Viime viikon Helsingin reissu sujui loppuun saakka hyvin. Perjantaina A-klinikkasäätiön projektityöntekijä Kalle Pyykkönen esitteli meille nettiauttamispalvelua, talouspäiväkirjaa. Talouspäiväkirjan oheen tulee kysymys- ja vastauspalvelu. Talouspäiväkirjan käyttäjät voivat esittää netissä kysymyksiä yleisesti ja / tai omiin henkilökohtaisiin talous- ja velkaongelmiin liittyen. Tämä oli juuri sitä, mitä mielestäni eniten tarvitaan. Minä ainakin käyttäisin erittäin mieluusti tällaista varovaista lähestymistapaa, jos nyt lähtisin selvittämään omia rahavaikeuksia. Minulle kirjoittaminen vaikeissa asioissa on helpompaa kuin suullisesti selittäminen, varsinkin puhelimessa. Kalle kertoi, että talouspäiväkirja tulee nettiin kaikkien käyttöön vuoden vaihteessa.

Kolmen viikon kuluttua alkaa kesäloma! Jään kesälomalle Juhannuksesta ja töihin palaan vasta 4.8. Pidän kaikki mahdolliset lomapäivät yhteen soittoon, jotta lasten kesäkuvioita ei tarvitse niin kauheasti järjestellä. Lomasuunnitelmiin kuuluu kotona oleminen ja lisätilitysten maksaminen velkojille. Vielä tämä ja ensi kesä kuluu velkojen maksuun. Eli kalliita lomareissuja ei tehdä.

Ennen lomaa on vielä monen monta juttua tehtävänä. Ensi perjantaina lähden Lopelle, toimintakeskus Koivumäkeen. Siellä Riihimäen seudun A-killan Loppi- Hausjärvi- projekti järjestää Voimaantumispäivän. Päivän ohjelmaan kuuluu minun tarinani velkaantumisesta sekä siitä selviytymisestä, jonka jälkeen olen käytettävissä, jos joku haluaa jutella omista asioistaan. Voimaantumispäivää tahdittaa haitarimusiikki.   Tämän lisäksi paistetaan makkaraa ja muurikkalettuja sekä pelataan pihapelejä. Jos joku innostuu nyt lähtemään Lopelle, Koivumäen osoite on Jokiniementie 4, Loppi. Voimaantumispäivää vietetään siis perjantaina 6.6 klo 10 – 14.

Mikä nautinto, sanoin kuvaamaton nautinto onkaan tuntea olonsa turvalliseksi jonkun seurassa, ilman tarvetta punnita ajatuksiaan tai harkita sanojaan, suoltaa ne vain suustaan. Juuri sellaisina kuin ne ovat, jyvineen ja akanoineen, tietäen että luotettava käsi ottaa ja siivilöi ne, säilyttää säilyttämisen arvoisen, minkä jälkeen ystävällinen henkäys lennättää loput pois. George Elliot

TOUKOKUU 2008

Hakaniemen torilla

Torstaina 29.5.2008

Istun hotellihuoneessa Helsingissä ja möllötän tv- ruutua, jonka toisen reunan on valloittanut violetti läiskä. Sen johdosta ministeri Liisa Hyssälä oli aivan sairaan värinen Eduskunnan kyselytunnilla. Ensin luulin, että väri johtuu Hyssälän huonovointisuudesta, mutta sitten tajusin, että hotellinhuoneen tv on palamassa loppuun. Olen Helsingissä Omille jaloille- tiimipäivillä.

Omille jaloille- projektin väki kokoontuu tällä kertaa A-klinikkasäätiön tiloissa Paasivuorenkadulla, Hakaniemen torin laidassa. Tänään vaihdoimme kuulumisia osahankkeittain ja pohdimme, mitä kaikkea kulunut 1½ vuotta on meille opettanut. Projekti on nyt puolivälissä, ja on väliraportoinnin aika.

Lähtö Helsinkiin oli yhtä hässäkkää. Kiireisen viikon kruunasi eriskummallinen kotityö, johon patistettiin huoltofirman toimesta keskiviikkoiltana. Taloon oli tänään tulossa viemäreiden kuvaus ja puhdistus, jonka vuoksi kaikki viemärikaivot, vessanpöntöt ja altaat piti tukkia märkiä sanomalehtiä apuna käyttäen. Siinä sitä sitten vietin leppoisaa koti-iltaa survoen vetisiä Aamulehtiä lattiakaivoihin. Lattiakaivot eivät ole milloinkaan olleet varsinaisia suosikkejani. Tänään olikin sitten oivallinen päivä lähteä työmatkalle, sillä talossamme vallitsi viemäreiden käyttökielto koko päivän.

Meille o n muuttanut kesyrottia! Kaksi viikkoa sitten haimme Hervannasta kaksi silver russian blue- tyttöä sijoitukseen. Sijoitus tarkoittaa sitä, että omistamme rottatytöt yhdessä niiden kasvattajan kanssa. Rottatytöt saivat ensiksi nimet: Naomi ja Gabriela. Parin viikon aikana he ovat ansainneet myös jo lisänimet: Naomi Pulleroinen ja Gabriela Änkevä. (Joku saattaa muistaa edesmenneen gerbiilimme, Emma Adalmiina Pulskurinen – Ärjyn?) Moilasiksikin heitä kutsutaan. Rotat ovat ihanan seurallisia otuksia: Olkapäällä tykkäävät istua ja naksuttaa. Joskus suukottavat ohi mennessään. Kasvattaja luonnehti, että rotat ovat kuin pieniä koiria; ne ovat älykkäitä ja niille voi opettaa temppuja. Linnunradan käsikirja liftareille – rankingissa rotta on älykkäin luontokappale Maapallolla. Rotan jälkeen toiseksi älykkäin on delfiini. Kolmantena tulee ihminen.

Mikä on älykkään ja viisaan ero? Vastaus: Älykäs selviää tilanteesta, johon viisas ei edes joudu.

Useimmat ihmiset haluavat epätoivoisesti uskoa, että he ovat osa suurta mysteeriä, että luominen on armon ja ilon työtä eikä pelkästään seurausta sattumanvaraisten voimien törmäämisestä toisiinsa. Mutta joka kerran kun heille annetaan yksikin syy epäuskoon, heidän sydämiinsä mönkii epäilyksen peikko, joka saa heidät torjumaan tuhat todistetta yliluonnollisesta, minkä jälkeen he janoavat kyynisyyttä kuin juopot ja ahmivat epätoivoa niin kuin nälkää näkevät leipää. Dean Koontz

Äijänkärräystä

Maanantaina 25.5.2008

Pitkästä aikaa kirjoitan päiväkirjaa itse. Kirjoitustehtävä oli mukava siirtää hetkeksi Jannelle, sillä omat jutut alkavat pitemmän päälle ärsyttää. Päiväkirja virkistyy, kun joku toinen välillä kirjoittaa tuoreesta näkökulmasta.

Mitäpäs minä olen sitten tehnyt, kun Janne on kirjoitellut päiväkirjaa? Viime viikko meni toukokuun Omille jaloille- tiedotetta hahmotellessa. Vuoden toinen tiedote on lähdössä postitse A-kiltoihin tällä viikolla. Tiedotteessa on kaikkien vertaistalousneuvojien nimet, puhelinnumerot ja mahdolliset soittoajat. Osa vertaistalousneuvojista on tavoitettavissa minun kautta, osa on antanut puhelinnumeronsa käyttöön ja osalle A-kilta on järjestänyt puhelimen vertaistalousneuvontaa varten. A-kiltalaiset voivat soittaa kenelle vertaistalousneuvojalle haluavat: Vertaistalousneuvojan voi valita sen mukaan, kuka on lähimpänä tai vertaistalousneuvojan voi valita sen mukaan, kuka on tutuin, tai tuntemattomin. Jos tarvittu apu edellyttää tapaamisia, vertaistalousneuvoja on hyvä silloin valita mahdollisimman läheltä. Matkakorvauksia tukitapaamisiin osahanke ei pysty maksamaan.

A-Kiltojen Liiton kouluttamia vertaistalousneuvojia on tällä hetkellä 24. Vertaistalousneuvojista 21 toimii A-killoissa ympäri Suomen, kaksi vertaistalousneuvojaa toimii tällä hetkellä yksityishenkilöinä ja yksi vertaistalousneuvoja toimii Ramatra Oy:ssä, Tampereella. Seuraava koulutusmahdollisuus vertaistalousneuvojaksi on 10.- 12.9.2008 Outokummun A-killassa. Järjestämme silloin yhteistyössä Liekki- projektin kanssa ylimääräisen vertaistalousneuvojien peruskoulutuksen. Koulutuksesta on ilmoitettu Itä- Suomen alueen A-kiltoihin, mutta pitemmänkin matkan takaa saa tulla. Koulutus on materiaaleineen maksuton, mutta jokaisen koulutukseen tulijan pitää itse huolehtia majoitus ja ruoat. Ne eivät sisälly koulutuspakettiin. Myös matkakuluista jokainen huolehtii itse. Toivoisin, että A-killat maksaisivat tulijoiden kulut. Toukokuussa 2009 järjestetään vielä yksi vertaistalousneuvojien peruskoulutus…

Kesä on sitten liki saapunut. Kouluja on enää viikko jäljellä. Mansikoita ja herneitä on myyty kadunkulmissa jo viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Sanomalehdet ovat olleet jo pitkään täynnä kesäkalustemainoksia, kauppojen lihatiskit pursuavat grillilihoja ja – makkaroita. Suomalainen muuttaa kesäksi pihanperälle satoi tai paistoi. Lehdissä mainostetut kesäkalusteet ovat ainakin hinnoiltaan samaa tasoa kuin normaalit olohuoneiden ja keittiöiden kalusteet. Grilliviritys voi olla reilusti arvokkaampi kuin talvikäytössä oleva sähköliesi. Jos on katsellut TV2:n piirrettyä poliisisarjaa Pasilaa, voi hyvin kuvitellut, mitä Pekka Routalempi sanoisi tässä kohtaa… ”On se jännä juttu… Suomalainen muuttaa kesäksi pihalle… On se jännä!”

Kesä jakautuu koulun päättäjäisiin, aikaan ennen Juhannusta, pakastekaappiaikaan sekä koulureppuaikaan. Juhannuksen jälkeen moni toteaa, että siinä se kesä sitten taas meni. Juhannuksen jälkeen alkaa alennusmyynnit ja lehdet pursuvat pakastintarjouksia säilöjille. Miten mahtaa käydä marjasadon tänä vuonna? Heinäkuun lopulla mieliala alkaa laskea koulureppumainosten myötä. Sellainen on kaupallinen kesä. Siinä ohessa järjestetään kolmet festarit per päivä, on kännykänheittoa, eukonkantoa ja äijänkärräystä. Kun koulut elokuussa alkavat, kauppoihin ilmestyvät ensimmäiset joulukoristeet. On se jännä juttu…

Me emme kuitenkaan ole laji, joka voi vapaasti valita matkatavaransa. Parhaista aikeistamme huolimatta saamme aina huomata, että olemme tuoneet mukanamme matkalaukullisen tai pari pimeyttä ja surkeutta. Dean Koontz

Tasapuolisesti näkemiin eli Grande Finale!

19.05.2008

Tätä kirjoittaessa tuntuu siltä, että kuukausi olisi mennyt kahdessa päivässä. Työharjoittelujaksoni A-Kiltojen Liitossa alkaa olemaan lopputekstejä ja auringon laskua vaille, loppuitkuista puhumattakaan. Rehellisyyden nimissä, ennakko-odotukset eivät olleet järjettömän suuret tätä jaksoa aloittaessani, mutta ilokseni voin todeta, että täällä kuluneet neljä viikkoa ovat antaneet allekirjoittaneelle arvokasta kokemusta. Tiedottamista, kuvittamista, koulutukseen osallistumista ja jutun tekoa ei todellakaan valmistella ja tehdä kotisohvalta käsin, vaikka ajatus kutkuttaisikin. Heh-heh!   Eivätkä työkaveritkaan ole naureskelleet omasta mielestäni typerille kysymyksilleni, kun apua olen välillä tarvinnut. Summa summarum; kiitos mukaville työkavereille vuorovaikutuksesta ja minun nähdäkseni myös pitkästä pinnasta. Toisen työharjoittelujakson suoritan Tampereen Youth Against Drugsin (YAD) leivissä, toimenkuva likipitäen sama. Lähetys täältä päättyy tähän.

                                            Janne Jäppinen

Koulutuspäiväkirja

Tiistai 6.5.08

Lähteminen on aina pientä hässäkkää ja perhosia on vatsassa enemmän tai vähemmän. Startattiin Tampereen rautatieasemalta puolilta päivin, haettuamme ensin vaasalaisen osallistujan kyytiimme. Itselläni tämänlainen tapahtuma tai koulutus oli ensimmäinen laatuaan, vaikka A-killan tohinoissa olen ollut mukana vaihtelevalla aktiviteetillä. Perille saavuttuamme ei voinut kuin ihastella Kaunisniemen maalaisidylliä. Näky oli verrattavissa vanhoihin Suomi-filmeihin, tietenkin 2000-luvun höystein ja mukavuuksin. Alkukankeuden ja majapaikkaan sijoittelun jälkeen päästiinkin päivän ohjelmistoon kiinni, sisältäen esittäytymiset ym. tittelien poisheitot. Esittelytapa pisti hymyä huuleen, kun kirjoitimme tietomme paperilapulle ja teippasimme ne rinnuksiimme, jonka jälkeen kierreltiin juttelemassa toistemme kanssa. Lehtosen Sari oli pääroolissa luennoinnin ja kaiken muunkin taustatyön suhteen, koska toinen kouluttaja Anne Mustaniemi joutui olemaan poissa tapahtumasta. Osallistujia oli mm. Vantaan, Turun, Raahen, Tampereen, Riihimäen ja Jyväskylän A-killoista. Ikähaitari oli myös suhteellisen laaja.

Luennot aloitettiin ”Mitä vertaistalousneuvonta on?”-osiolla ja se kirvoitti jo heti alussa mielipiteiden vaihtoon. Todettiin, ettei neuvonta ole mielekästä, jos se on pelkkää paperien plarailua ja lakipykälien tulkitsemista, vaan peräänkuulutettiin inhimillisyyttä ja vuorovaikutteisuutta, näinkin raskaan aiheen ollen kyseessä. ”Jo se, ettei asioita tarvitse ratkoa yksin, huojentaa hyvin paljon”, kuului eräskin kommentti. Ensimmäisen päivän virallisen osan päätteeksi perustettiin taloustietopiste, joka kahtia jaetun ryhmän voimin askarreltiin kokoon. Nopeatempoisen päivän päätteeksi saatiin ensikosketus Kaunisniemen ruokatarjontaan, joka oli kuluneen viikon ajan korkean arvosanan ansaitseva. Illalla tutustuimme toisiimme takkahuoneen suojissa ja makkaran grillauksen merkeissä.

Keskiviikko 7.5.08

Runsaan aamiaisen jälkeen Takuu-Säätiön Jukka Heinonen aloitti päivän kertomalla lyhyesti Omille Jaloille-projektista ja heidän suhteestaan siihen. Tämän jälkeen Vuorossa oli A-Kiltojen Liiton suunnittelija Marianna Kultalahti. Hänen teemana oli ”Vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen kohtaaminen ja tukeminen”. Omia kokemuksia vaihdeltiin vilkkaasti ja uusia näkökulmia avautui varmaan kaikille. Aiheen sisältö oli paikoitellen varsin rankkaakin, eikä olankohautuksia juurikaan esiintynyt eli osui ja upposi. Luennon aikana havaittiin, että ”velallisen tämänpäiväinen tilanne on monien osien ja asioiden summa”, sisältäen pitkäkestoisen päihdeongelman, ihmissuhteiden epävakaisuuden, elämisen mielekkyyden puutteen. Näin muutamia mainitakseni. Piikikkäiltä ja värikkäiltä mielenilmauksiltakaan ei vältytty, näin lievää kuvausta käyttääkseni. Mikäs siinä, kokemuksia ja näkemyksiä on tasan niin paljon kuin on ihmisiäkin.

Ruokailupoliittisen analysoinnin voisin suosiolla päättää tähän, sillä muutenhan tämä olisi kuin seikkailukirjasta ”Viisikko eväsretkellä”.

Iltapäiväisessä osuudessa Sari käsitteli aiheita ”Vertaistukisuhteen elämänkaari” ja ”Vertaistalousneuvonnan sopimukset”. Aiheiden päätteeksi pidettiin keskusteluryhmä kokemuksille ja osallistuminen oli jälleen aktiivista. Kyseisiä omiin kokemuksiin perustuvia keskusteluja olisi mielestäni voinut olla enemmänkin, mutta rajallinen aika on tietysti ymmärrettävää.

Illalla oli saunomisen aika ja puitteet olivat hyvät, takkahuoneet ja kaikki! Jopa allekirjoittanut krooninen vilukissakin uskaltautui talviturkin heittoon ja koko viime talven rähmät karisivat silmistä makrosekunnissa. Eikä myöhemmin illalla tarvinnut alkaa lampaiden laskemista harjoittamaan, intensiivinen päiväohjelma teki tehtävänsä.

                                                                                                                                                 Torstai 8.5.08

Jälleen uusi aamu ja uudet kujeet. Torstai toivoa täynnä? Joka tapauksessa, ”Veloista selviytyminen-mistä apua velkaongelmiin?”-otsikossa mielenkiinto valpastui, koska aihe koskettaa omaa elettyä ja nykyistä elämää. Neljään osaan jaettu aihe oli äärettömän tiukka ja asiapitoinen paketti, mutta ottaa kyllä oman aikansa, ennen kuin tällaisen möhkäleen saa pilkottua ja sulateltua. Asiaan keskittyminen oli ajoittain melko lailla hakusessa, mutta pääasia tuli ainakin itselle selväksi. Jälkibaliikki oli taas totutusti vilkkaanlaista. Ruokatauon jälkeen Minna Markkanen Takuu-Säätiöstä luennoi ulosotosta, luottotiedoista ja velkojen vanhentumisesta. Päihdeongelmaisen aisteille aihe on huonoimpina hetkinä yhtä mielenkiintoinen kuin tiiliskivien uimakurssi, mutta ei pidä unohtaa  sitä, että jostainhan näiden vyyhtien purkaminen ja solmujen aukaiseminen on aloitettava, mitään osa-aluetta väheksymättä.

Jälkipohdintojen aikana totesimme, että kulunut päivä oli siihen astisista raskain. Illalla oli vastapainoksi tämä monia puhuttanut kuumakylpyallas, saunaa ja makkaran paistoa tietenkään unohtamatta. Uneliasta porukkaa auttoi se (paras) lääke, mitä vanhassa lastenlaulussakin mainostetaan. Ei kaivanne selityksiä..

Perjantai 9.5.08

Koulutuksen viimeinen aamuherätys ja ehkä jonkinlaista levottomuuttakin olin havaitsevinani. Koti-ikävää ehkä? Perjantain luennoinnin aloitti talousneuvoja Anne Kallio ja hänen aiheina olivat kotitalouden ”budjetointi” ja maksuvaran käyttö velkojen järjestelyn apuvälineenä. Mukaansa tempaava ja räiskyvä tyyli piti taatusti jokaisen osallistujan hereillä. Vakavaa ja paikoitellen kuivaakin tietoa saatiin höystettyä herkullisin tosielämän esimerkein ja tässä sitä todellakin oli. Syvä kumarrus, papukaijan merkki ja terveiset asianosaiselle! Iltapäivän ”Tarinoita tosielämästä”-kuunteluharjoituksessa oli miehen ja naisen lyhyet elämäntarinat, jotka me kahdestaan Sarin kanssa ”näyteltiin”. Osallistujat kommentoivat kumpaakin hahmoa ja antoivat mm. vinkkejä molempien elämäntilanteisiin, pohtivat syitä ja seurauksia ja paljon muuta. Hauska ja mielenkiintoinen tehtävä mielestäni.

Lopulta olikin vuorossa todistusten jako ja tietojeni mukaan kukaan osallistujista ”ei jäänyt luokalle”. Todettiin kuluneen viikon menneen suorastaan pikakelauksella ja lähtötunnelmat olivat haikean lämpimät. Kiitos kaikille vanavedessä vaikuttaneille näin kollektiivisesti. That’s all, folks!

Toivottavasti osallistujat saivat hyviä eväitä, tietoa ja taitoa viemisiksi A-kiltoihinsa. Tämänlaisella koulutuksella varmaan omaa torjuvaa asennetta saadaan lievennettyä, mitä tulee oman menneisyyden asioiden korjaamiseen. Henkilökohtaisella tasolla sain muutamia toteuttamiskelpoisia ajatuksia korvaan taakse, jotka odottavat vain toteuttamistaan. Eikä pidä unohtaa tärkeysjärjestystä tässäkään. Ensin hoidetaan omaa päihdeongelmaa ja sen jälkeen tulee vasta kaikki muu, kenellä mikä asia missäkin järjestyksessä. Edellä mainittu   seikka on kaiken kivijalka ja perusta.

Janne Jäppinen

HUHTIKUU 2008

Vappuaaton mietteitä ja muuta sanahelinää...

30.04.2008

Allekirjoittaneella on toinen harjoitteluviikko voiton puolella ja takahampaiden paikat ovat vielä jäljellä eli mielestäni olen sopeutunut miljööseen aika mutkattomasti. Vertaistalousneuvonta jo pelkkänä sanana aiheuttaa ristiriitaisia ja jopa voimattomuuden tunteita. Sanomattakin selvää, että kaikki itselle uusi ja erilainen asia herättää pelonsekaisia tuntemuksia. Ennakkoluulottomuus on itselläkin ollut kaiken a ja o tämän koulutusprojektin parissa, joskin parantamisen varaahan aina saa ja pitääkin olla.

Ensi viikon vertaistalousneuvojakoulutusta (sanahirviö!) odotan innolla ja siinä sivussa henk.koht. tasolla se on myös pieni irtiotto arkisista rutiineista. Saa nähdä, miten järkikulta mahtaa leikata raikkaassa maalaisilmassa, heh.. Luulisin, että tällaisella koulutuksella on jonkin asteinen syventävä vaikutus kyseiseen aiheeseen, koska nuo kiemurat ”aukeamattomine solmuineen” ovat eletyn elämän kautta tulleet enemmänkin kuin tutuiksi.

Joka tapauksessa, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ensi viikon kuluessa seuraa jatkoa kuulumisten ja tuntemusten merkeissä. Siedettävää Vappua kaikille!

Raittiudella:          Janne Jäppinen

                           janzaj@luukku.com  

Osahankkeen aikaansaannoksia

Perjantaina 25.4.2008

Tällä viikolla on ahkerasti tehty koulutusmateriaalia ja taloustietopistemateriaalia. Ohessa Jäppisen Jannen piirrokset velkajärjestelyn etenemisestä...

VELKAJÄRJESTELY ETENEE NÄIN...

Piirrokset: Janne Jäppinen

Tasapuolinen tervehdys!

  Maanantaina 21.04.08

Lehtosen Sarin kanssa juteltuamme äsken, päätimme että kertoisin hieman itsestäni. Kuvainnolliset turvavyöt kiinni eli koettakaa pysyä juonessa mukana. Pientä historiikkiä oli jo Vesipostin numerossa 2/2007, mutta kirjaan jotain pientä   lisäystä.

Urasuunnittelukurssi, jossa parhaillaan olen, sisältää työhönperehdyttämisjakson. Henkilökohtaisesti nappasin kaksi kärpästä samalla iskulla eli tulee työkokemusta minua kiinnostavasta alasta (mm.tiedottaminen, lehden tekoon osallistuminen) ja saan näkökulmaa päihdetyöhön myös täältä ”norsunluutornista” käsin. A-killan toiminta sinänsä on ollut tuttua jo aiempien tekemisien kautta, käsittäen työelämävalmennukset päiväkeskuksissa. Monelle on varmaan tullut tutuksi luomani Päihtämöinen-sarjakuvahahmo, joka painii arkisten ja vähemmän arkisten ongelmien äärellä. Faktaa ja fiktiota, yhdessä ja erikseen.

Pitkän päihdehistorian omaavana on ollut vaikeaa hakeutua työelämäkuvioihin ja varsinkin ns. oikeisiin töihin. Toisinaan toivottomuus iskee päälle ja tulee mietittyä, että olenko tällainen ikuinen työelämävalmennettava tai työharjoittelija ja väkisinkin vertaa itseään ”tavallisiin/normaaleihin ihmisiin” itsetunnon loistaessa poissaolollaan. Raakaa realismia käyttäen, niin jostainhan se on aloitettava, itsensä hoitamisesta ensiksi ja sitten muut tukipilarit tulevat kuntoon, osa jopa itsestään ja huomaamatta. Odotan mukavaa ja mielekästä harjoittelujaksoa, enkä kyllä epäile etteikö se sitä tulisi olemaan. Tällaisin tuntemuksin juuri nyt.                                                                                                      

Janne Jäppinen

janzaj@luukku.com

Usvasta nousee jäätelökioskeja

Perjantaina 18.4.2008

Torstaiaamuna oli huikea maisema Pispalasta Näsijärvelle. Työmatkabussista katselin kuinka usva nousi Näsijärvestä ja pehmeästi verhosi huntuun koko kaupungin. Haulitornin takaa paistoi utuinen aurinko, kuin täysikuu. Keskustassa usvasta nousi jäätelökioskeja, Hämeenkadulla melkein 100 metrin välein. Oli pieniä kioskeja sekä hieman suurempia kioskeja päivänvarjoineen. Aamun usva havahdutti huomaamaan varmat kevään merkit eli jäätelökioskit.

A-Kiltojen Liiton toimistolle on tulossa opiskelija kuukauden mittaiselle työssäoppimisen jaksolleen. Opiskelija aloittaa tulevana maanantaina. Minä saan toimia hänen työpaikkaohjaajana. Opiskelija on erittäin taitava piirtäjä ja kirjoittaja, joten voi olla, että tunnetusti tylsä ja kuiva talous- ja velka- asioiden materiaalia saa nyt hieman väriä ja kuvitusta. Kerron opiskelijastamme lisää ensi viikolla, mikäli hän antaa siihen luvan.

Loppuviikkoa kohti mennään nyt PowerPoint- esityksiä rustaten. Työn alla on kymmenisen keskeneräistä esitystä, joiden kautta nyt kokoan toukokuun koulutusmateriaalia. ”Kauhioita kalvosulkeisia” ei ole tulossa vertaistalousneuvojien koulutukseen, mutta esitysten avulla on hyvä koota ja järjestellä omia ajatuksiaan.

Vertaistalousneuvojien koulutus on edelleen pitänyt jännitystä yllä. Osallistujamäärä on vaihdellut päivittäin. Eilen käytiin jo 16 osallistujassa, mutta sitten tuli ensimmäinen peruutus. Osallistujamäärä näyttää vakiintuvan 15 henkilöön. Tähän päivään mennessä virallisia ilmoittautumislomakkeita on tullut 11 kappaletta, muutamaa vielä odotellaan.

Tulevana viikonloppuna pidetään A-Kiltojen Liiton valtakunnalliset kevätpäivät Siuntiossa. Kevätpäivien vietto käynnistyy lauantaina 19.4 klo 9.00 Siuntion Hyvinvointikeskuksessa. Lauantaina on ohjelmassa porinaryhmiä, joissa pohditaan A-Kiltojen Liiton kehitteillä olevaa uutta strategiaa. Illan tullen juhlitaan Kirkkonummen A-killan 15- vuotispäivää. Sunnuntaina 20.4 klo 10.00 pidetään A-Kiltojen Liiton kevätkokous.

J.K. Rowlingin kirjassa "Harry Potter ja Viisasten kivi" rehtori Dumbledore sanoo Harrylle: "Eihän se kivi oikeastaan ollut kovin suurenmoinen keksintö! Rahaa ja elinvuosia niin paljon kuin mieli tekee! Juuri niitä suurin osa ihmisistä eniten toivoisi - pulma on siinä että ihmisillä on taipumus toivoa tarkalleen niitä asioita, jotka sopivat heille huonoiten."

  Potjomkinin kulissit

  Tiistaina 15.4.2008

Kevät on koittanut, ja aurinko paistaa, risukasaankin. Se on kotona kamalaa katseltavaa; likaiset ikkunat, leijaileva pöly, päälle kaatuvat kaappien sisällöt. Talven pimeydessä on niin helppoa pystyttää Potjomkinin kulissit: ylimääräiset tavarat voi tunkea kaappeihin, kynttilän valossa pöly ja lika eivät näy. Ei siinä ole mitään pahaa, jos asuu talvet kulissisiistissä kodissa, mutta se on kammottavaa, jos elämä on pelkkä kulissi. Ennen minulle oli tärkeää, että kaikki näytti ulospäin hyvältä. Nyt viis veisaan siitä, mikä näyttää miltäkin, kunhan itse vain olen tasapainossa. Kevät haastaa kodin siivoamisen lisäksi siivoamaan myös omaa päätä. Minun elämääni kevätsiivoaja porhalsi täyttä häkää menneisyydestä. Tapasin nimittäin erittäin pitkäaikaisen ystävättäreni eilen illalla kanansiipien merkeissä. Kananrasvat naamalla ja dippikastikkeet sormissa aloimme sitten ruotia menneitä aikoja, jota en voi sanoa lempipuheenaiheekseni. Jotenkin vanhojen ystävien kanssa vain aina palaa menneisiin, hämähäkin seittien peittämiin asioihin. Se ei ollut kyllä yhtään paha juttu; ihan oikeasti joku tunkkainen nurkka pääkopasta puhdistui.

Täällä A-Kiltojen Liiton toimistolla seurataan yltyvällä jännityksellä Omille jaloille- koulutukseen osallistujamäärien nousuja ja laskuja. Tunnelmat ovat kuin New Yorkin pörssissä. Tämän päivän lukema on 15 osallistujaa! Suurin osa on ilmoittautunut vasta puhelimessa tai sähköpostilla; sitovat, kirjalliset ilmoittautumiset puuttuvat vielä. Kirjalliset ilmoittautumislomakkeet kertovat vasta totuuden. Jännitystä asian tiimoilta taitaa piisata koulutukseen alkuun saakka. Tämä työ ei ole ainakaan yhtään tylsää!

Mitä voi tehdä murheille, huolille ja ongelmille? Auttaisiko, jos niitä yrittäisi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin? Katsonpa itseäni hieman kauempaa, katsonpa itseäni istumassa tässä työhuoneessa, tietokoneen ääressä. Huomaan, että täällä toimistolla on muitakin kuin minä. Heilläkin saattaa olla huolia ja murheita. Entäpä kaikki ihmiset tässä talossa tai kaupungissa? Kuvittelenpa itseni Näsinneulaan katselemaan koko kaupunkia ja kaikkia niitä ihmisiä, joita täällä tänään on iloineen, suruineen ja huolineen. Mitäpä jos lentäisin Kuuhun ja katsoisin koko Maapalloa ja miettisin, mitä kaikkea tänne mahtuu? Mikä on minun pieni rahahuoleni siihen verrattuna, että monessa paikassa maailmalla käydään sotaa? Minua ei ole koskaan kidutettu, ammuttu tai pommitettu. Irakissa on viisivuotiaita lapsia, jotka eivät tiedä mitään elämästä ilman sotaa. Miltä tuntuu minun rahahuoleni ja Maapallolla käytävät sodat, kun katselen Aurinkokuntaa? Aurinkokuntamme sijaitsee 25 000–28 000 valovuoden päässä Linnunradan keskustasta galaksin kierteishaarojen välissä. Se kiertää keskustaa 220 kilometrin sekuntivauhdilla, ja yksi kierros kestää 226 miljoonaa vuotta. Mitä ovatkaan minun rahahuolet silloin, kun seuraava kierros on heitetty? Jospa vielä katsoisin koko universumia kaikkine galakseineen, mustine aukkoineen ja omituisine otuksineen. Alkaako asia olla oikeassa mittasuhteessa? Joku joskus karjui, ettei maailmankaikkeus ole ääretön. Ei olekaan, niitä useita. Sitä sanotaan multiversumiksi. Eli oliko jollakin vielä ongelmia?

Tee pyytämättä
muutama hyvä teko

Vaadi lujaan ääneen
oikeutta kaikille
eikä vain
parhaiten maksaville

Vanno häpeilemättä
ja periksi antamatta
rakkauden ja kauneuden nimeen

Laita häikäilemättä
yhtäläisyysmerkit
hyödyn ja tuhon välille

Kohta näet
kenen mielestä
olet täsmälleen
pään verran
liian pitkä
(-MP-)

Runo löytyi: http://www.pirskatti.net/Julkaisu/

Rottakuume

Perjantaina 11.4.2008

Meillä podetaan rottakuumetta. Ei, se ei ole lintuinfluenssaan verrattava hirmuinen ja tappava tauti. Se on väliaikainen, mutta kokonaisvaltainen hulluus. Kaksi viikkoa sitten annoin tyttärelleni luvan hankkia kesyrottia. Ensin soitimme läpi kaikki Tampereen ja lähiseudun eläinkaupat todetaksemme, että nyt maassamme vallitsee huutava rottapula. Meille tarjottiin mm. Egyptin gerbiilejä rottien sijaan. Kävimme katsomassa niitä laihanokkaisia ja suurisilmäisiä hassutuksia, mutta rotta oli juurtunut tyttäreni mieleen syvälle. Egyptin gerbiilien sijaan katselimme rottien häkkejä, ruokia ja kohtasimme Mörtti Röpön. Mörtti Röpö on jotain purua, jota laitetaan kuivikkeeksi häkin pohjalle. Sitten meillä olikin tiedossa jo valtava määrä rottatarvikkeita, mutta rotta puuttui edelleen. Netistä onneksi löytyi rottien kasvattajia. Meillä on nyt alustava varaus kahteen rottapoikaan. Mikäli kaikki sujuu hyvin, he muuttavat meille toukokuun alussa. Mutta nyt on meneillään hurja rottakuume. Olen monta iltaa jo kuunnellut rotta- asiaa erilaisista kirjoista. Tytär on lukenut minulle kirjakaupalla rottien ravinnosta ja hoitamisesta. Rottien nimiä on mietitty pää punaisena. Tällä hetkellä nimisuosikkien kärkipaikkaa pitää Merri ja Pippin, Taru sormusten herrasta- kirjoista.

Jos kotona on vallalla rottakuume, täällä töissä poden koulutusmaniaa. Minuun on iskenyt pakkomielle enkä aio vieläkään luovuttaa. Puhun siis toukokuun vertaistalousneuvojien koulutuksesta, josta on muodostumassa huikea jännitysnäytelmä. Viime torstai 3.4 oli siis viimeinen ilmoittautumispäivä. Silloin minulla oli kuusi koulutukseen ilmoittautunutta. Odotin, että joukko mattimyöhäisiä ryntää vielä joukkoon mukaan perjantain ja maanantain aikana. Niin ei käynyt, vaan maanantaina tilanne oli aivan sama kuin torstaina. Soitin Vantaalta kriisiapua, ja sieltä ilmoittautuikin kaksi henkilöä mukaan. Tiistaipäivän aikana ilmaantui vielä yksi. Keskiviikkona 9.4 ilmoitimme Kaunisniemeen tulijoiksi yhdeksän kurssilaista ja neljä kouluttajaa. Kaunisniemi lupasi, että lisää väkeä saamme koulutukseen vielä hankkia. Tärkeintä Kaunisniemelle lienee nyt se, että koulutus järjestetään ja, että vähimmäismäärä väkeä on ilmoitettu. Siispä minä en anna vieläkään periksi, vaan pyrin 12 kurssilaiseen, jotta saisimme KSL.n tuen koulutukselle.

Enemmänkin toki saa koulutukseen lähteä. Kaunisniemessä on paikkoja 49. Jos joku vielä innostuu, vertaistalousneuvojien toukokuun koulutukseen pääsee vielä mukaan. Koulutukseen lähteminen ei tarkoita, että on pakko sitoutua heti toimimaan. Koulutukseen voi lähteä ensin tutustumaan asiaan ja sitten myöhemmin miettiä haluaako toimia vertaistalousneuvojana. Koulutukseen voi lähteä myös itsensä vuoksi: Jos on omia hoitamattomia velkaongelmia, voi koulutukseen tulla etsimään ratkaisua ja tukea. Siitä voi lähteä vaikka millainen innostus liikkeelle! Vertaistalousneuvojien koulutukseen pääsee mukaan, kun ottaa minuun yhteyttä (0400 194 427)! Koulutus järjestetään 6. – 9.5.2008.

Kiihkeässä onnen tavoittelussa puoli maailmaa on väärillä jäljillä. Ihmiset luulevat onnen olevan omistamista ja vastaanottamista, palvelusten saamista toisilta. Todellisuudessa onnellisuus saavutetaan antamalla ja toisia palvelemalla. (Henry Drummond)

Ajankohtaiskatsaus

Tiistaina 8.4.2008

Viime viikon riemu oli ennenaikainen: Vertaistalousneuvojien koulutukseen ei tapahtunut mitään viime hetken ryntäystä, kuten oletin. Ilmoittautuneiden määrä jäi kuuteen. Perjantaina yritin vielä houkutella väkeä koulutukseen sähköpostilla. Se ei tuottanut tulosta. Maanantaina kurssilaisten lukumäärä pysyi kuutena. Soitin Vantaalle ja pyysin kriisiapua. Tänään näemme tulokset. Kuusi henkilöä koulutuksessa on ihan hyvä lukumäärä, mutta mitäpä sitten, jos joku näistä kuudesta peruu. Syksyllä koulutukseen tulonsa perui viime tipassa neljä henkilöä! Tänään vielä teen töitä saadakseni lisää väkeä koulutukseen, jotta koulutuksen järjestäminen on viimeiseen asti turvattu.

VERTAISTALOUSNEUVOJAT

Tarvitsetko apua, tukea talousasioittesi hoitoon? Soita Tampereen A-killan vertaistalousneuvojalle: 040 323 9596. Vastaamme puheluihin maanantaisin klo 10.00 – 18.00.

HYKAA A-killalla toimii vertaistalousneuvonnan puhelin. Espoon vertaistalousneuvojan puhelinnumero on: 044 953 0900. Numeroon voi soittaa maanantaista perjantaihin klo 10 – 14.

Vertaistalousneuvojia toimii myös muissa A-killoissa: Anjalankosken A-killassa, Etelä- Saimaan A-killassa Lappeenrannassa, Helsingin A-killassa, Iisalmen A-killassa, Kuopion A-killassa ja Padasjoella. Heihin saa yhteyden ottamalla yhteyttä minuun (0400 194 427) tai suoraan kyseisiin A-kiltoihin.

Nyt vielä tämän päivän jännitämme kuinka monta vertaistalousneuvojaa saamme toimimaan toukokuun 9. päivän jälkeen, ja missä A-killoissa tämä toiminta tapahtuu.  

Tampereen A-killan Tahmelan monitoimitalon taloustietopistettä pystytettiin eilen 7.4.2008. Tampereen A-killassa on käytössä nyt kaksi infopistettä, joissa voi käydä tutkimassa talous- ja velka- asioita valottavia materiaaleja.

Taloustietopiste/ Kolmion päiväkeskus
Kolmionkatu 3
33900 Tampere

Kolmion päiväkeskuksen aukioloajat:

ti – pe              9.00 – 20.00
la                    13.00 – 20.00
su – ma           suljettu

Taloustietopiste/ Tahmelan monitoimitalo

Uramonkatu 9

33240 Tampere

Tahmelan monitoimitalon aukioloajat:

ma, pe             8.30 – 19.30
ti                     8.30 – 22.00
ke, to               8.30 – 16.00
la                    16.00 – 21.00
su                   suljettu

Taloustietopisteessä voi tutustua TALOUSNEUVONTAKANSIOON , joka sisältää yleistä tietoa talous- ja velkaongelmista, auttavien tahojen yhteystietoja, vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin sekä kokemuksia velkamaailmasta.

Taloustietopisteestä voi ottaa mukaan esitteitä. Esillä olevat esitteet ovat Kuluttajaviraston, Takuu- Säätiön ja Omille jaloille- projektin A-Kiltojen Liiton osahankkeen materiaaleja.

Omille jaloille- taloustietopisteitä löytyy myös Jyväskylän A-killasta, Etelän Saimaan A-killasta Lappeenrannasta ja Kirkkonummen A-killasta. Eilen matkaan lähti viisi taloustietopistepostipakettia. Riihimäen Seudun A-killan Oitin Olkkariin ja Lopen Koivumäkeen, Nurmijärven työmyllyyn (ei A-kilta!), Hollolan A-kiltaan ja HYKAA A-kiltaan Espooseen.

Jyväskylän A-kilta ry

Kortesuon kartano
Taitoniekantie 14
40740 Jyväskylä

Kortesuon kartanon aukioloajat:  

joka päivä       8.00 – 20.00

Taloustietopisteessä voi asioida Kortesuon kartanon aukioloaikana. Kortesuon kartanossa sijaitseva taloustietopiste on pieni taloustietonurkkaus, mistä löytyy talousneuvontakansio, esitteitä sekä auttavien tahojen yhteystietoja. Taloustietopisteessä ei ole henkilökuntaa.

Etelä-Saimaan A-kilta ry

Taipalsaarentie 22
53900 Lappeenranta

Kiltakeskuksen aukioloajat:

arkisin         8.00 - 14.00
la - su         9.00 - 12.00 (ei kesäaikana)

Taloustietopisteessä voi asioida Killan aukioloaikana. Taloustietopisteessä on materiaalia saatavissa, mm. Kuluttajaviraston, Takuu- Säätiön sekä Omille jaloille- projektin esitteitä. Talousneuvontakansiosta löytyvät vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin, auttavien tahojen yhteystiedot sekä yleistä tietoa talous- ja velka- asioista. Taloustietopisteessä on saatavissa lomakkeita velkojen selvittelyä varten. Taloustietopisteessä ei ole henkilökuntaa.

Kirkkonummen A-kilta ry

Toimintakeskus Majakka
Pappilantie 1 A, 02400 Kirkkonummi

Majakan aukioloajat:

arkisin klo 9.00- 15.00

Taloustietopisteessä voi asioida Majakan aukioloaikoina. Taloustietopisteessä on Kirkkonummen tiedoilla päivitetty talousneuvontakansio, josta löytyy paikallisten auttavien tahojen yhteystiedot, yleistä tietoa talous- ja velka-asioista, vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin sekä omakohtaisia kokemuksia velkamaailmasta. Taloustietopisteen kirjahyllyssä on runsaasti materiaalia, jota voi ottaa mukaan. Taloustietopisteessä on tietokoneen käyttömahdollisuus. Taloustietopisteessä ei ole henkilökuntaa.

Lisätietoja A-kiltojen Liiton osahankkeen toiminnasta projektityöntekijä Sari Lehtoselta
puh 0400 194 427. 

Hidas aropupu

Torstaina 3.4.2008

Täällä Liiton toimistolla tunnelma hipoo liki taivaita. Meneillään on superjännittävä päivä. Minä loikin kuin aropupu postilokerolle ja takaisin, faksille ja takaisin, sähköpostiin ja takaisin. Välillä kiljahtelen riemusta, välillä huokailen pettymyksestä. Mikä tämä tällainen päivä oikein on? Tänään on tärkeä päivä. Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä toukokuun vertaistalousneuvojien koulutukseen. Ilmoittautumisia otetaan vastaan vielä huomenna eikä maanantain mattimyöhäiset ole milloinkaan porukasta pois jääneet. Ilmoittautumistilanne on tällä hetkellä sellainen, että koulutus päästään järjestämään. Yes! Yes! Mutta mukaan mahtuu ja kerkiää vielä, jos joku haluaa.

Olen ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, että minusta on pikku hiljaa tulossa hidas. Kaupan kassalla sen huomaa erityisesti, kun pitäisi kiireesti kaivaa sopivaa rahaa ja, kun pitäisi vikkelästi pakata ostokset kasseihin. Kaupan kassalla minulle tulee usein tunne, että takana tuleva jono vihaisia ja kiireisiä ihmisiä vyöryy yli, kun nakkisormillani haparoin rahoja pussista tai, kun hikipäässä survon ostoksia reppuun. Vaikka omasta mielestäni toimin niin nopeasti kuin pystyn, toimintani tuntuu olevan kuin hidastetusta elokuvan pätkästä. Viivakoodit vaan vingahtelee, ja loputon määrä tavaraa kaatuu liukuhihnalle. Jono kasvaa. Kauppa täyttyy, ja minä vain kamppailen loputtomalta tuntuvan ajan ostosteni kanssa. Kaikki tavarat vain putoilevat käsistä. Jos minusta tuntuu tältä, miltä mahtaakaan tuntua kassojen työntekijöistä?

Eilen minulle kerrottiin, että elän eri rytmissä kuin nuorin lapseni. Minä olen hitaampi, lapsi on nopeampi. Lapsilta ei voi edellyttää, että lapsi sopeutuisi aikuisen rytmiin, vaan aikuisen on sopeuduttava lapsen rytmiin. Miten sinä, lapseni, siis kerkiät siinä ajassa, kun minä kävelen makuuhuoneesta keittiöön, säikäyttää minut kolmessa eri kohdassa? Aina sinä ponkaiset jostain kaapista eteeni ja nauraa kikatat, kun minä pelästyn. En niinkään pelästy yllätystä, vaan sitä, miten ehdit tekemään sen niin nopeasti.

Tätä päiväkirjaa kirjoittaessani olen useaan kertaan mankunut sitä, kun aika kuuluu niin nopeasti. Olen nyt tehnyt sen johtopäätöksen, että mitä hitaammaksi itse tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Aikahan ei itse asiassa liiku mihinkään; ihmiset liikkuvat. Mitä hitaammin liikkuu, sitä lyhyemmältä päivät tuntuvat. Sitä ei ehdi enää tehdä niin paljon kuin nuorempana. Hitaus ei välttämättä johdu pelkästään iästä, se voi johtua myös pulskuudesta. Kun on pullea, liikkuu tietenkin vaivalloisemmin. Siinä tapauksessa voisi väittää, että lihavilla aika kuluu nopeammin, laihoilla hitaammin. Tiedä häntä onko tuossa mitään järkeä?

Mitä on elo tää, jos niin huolten täyttämää, ettei aikaa pysähtyä, ihmetellä jää? Ei aikaa seistä kedolla paikallaan, lailla lampaiden ja lehmäin tuijottaa. Ei aikaa poluilla jäädä tarkkaamaan, kun orava aarteitaan piilottaa. Ei aikaa nähdä kilossa auringon, veet täynnä tähtiä kuin yötaivas on. On elo köyhää, jos niin huolten täyttämää, ettei aikaa pysähtyä, ihmetellä jää. (W.H. Davies)

MAALISKUU 2008

Känkkäränkkäpäivä

Maanantaina 31.3.2008

Kellot siirrettiin. Kesäaika alkoi. Väsyttää. Ihmetyttää, kummastuttaa, miksi kellot pitää siirtää? En muistanut koko kellojensiirto- operaatiota ennen kuin sunnuntaiaamuna, kun laitoin puhelinta päälle. Luulin, että kello on 8.30, mutta se olikin jo 9.30. Se oli tosi epäreilua! Miksi ihmeessä kelloja pitää siirtää? Senkö takia, että lehmät lypsetään yhtaikaa kaikkien eurooppalaisten lehmien kanssa? Mitä sillä on enää väliä; eihän Suomessa ole enää kohta lehmiä eikä muutakaan maataloutta. Suomesta tulee Euroopan viheralue, sanoo viisas äitini. Jonkin ajan kuluttua Suomessa ei enää asu muita kuin turisteja palvelevat työntekijät. Eli lehmien takia kelloja ei tarvitse siirtää. Ne ovat lihoina kohta. Siirretäänkö kello sitten Eurooppaan lentävien liikemiesten vuoksi? Kyllä varmaan. Kaikkihan täällä jo liikemaailman ehdoilla ja arvoilla pelaa. Minua ottaa railakkaasti pannuun kellojensiirto, sillä se aiheuttaa minulle huonosti nukuttuja öitä ja tuntia lyhyemmän viikonlopun.

Kun nyt aloitin valittamisen, voisin jatkaa sitä lisää. Olen viikonlopun aikana ihmetellyt myös ulkoministeri Ilkka Kanervaa ja hänen poliittista pöyhkeyttään. Ulkoministeri Kanerva lähetti 200 vonkausviestiä virkapuhelimellaan Johanna Tukiaiselle. Ulkoministeri Kanerva voi lähettää vonkausviestejä vaikka miten paljon hyvänsä ja kenelle haluaa, mutta minusta ulkoministeri Kanervan tulisi käyttää viestittelyyn omaa henkilökohtaista puhelintaan, jonka laskun myös maksaa itse. Veronmaksajat maksavat Kanervan virkapuhelimen laskun, joten voisin väittää, että minä joudun maksamaan ulkoministerin vonkaamiseen. Voisiko ulkoministeri tasapuolisuuden nimissä maksaa minun vonkausviestit, sillä minun työnantajani ei niitä suostu maksamaan?

Mistähän vielä valittaisi? Tiimipäivät peruttiin! Siinäpä on oivallinen aihe ruikutukseen. Meillä piti olla torstaina ja perjantaina tiimipäivät Takuu- Säätiöllä, Pasilassa. Odotin sitä kuin kissa kuuta nousevaa, sillä tiimipäivät tietävät minulle aina lomaa kotitöistä. En siis ole pelkästään innokas työntekijä, vaan mielelläni lomailen joskus perheestä. Nyt tiimipäivät peruttiin osanottajapulan vuoksi. Eli se siitä sitten. No, ei täällä toimistollakaan työt mihinkään lopu.

Keskiviikkona on onneksi A-kiltaseminaari Tampereen Jänissaaressa. Seminaarissa julkaistaan 40- vuotiaan A-Kiltojen Liiton historiikki. Sen lisäksi seminaari on Tapio- projektin päätösseminaari. Seminaari on maksuton. A-kiltaseminaari on siis ke 2.4.2008 klo 9.30 Näsijärven pursiseuran Jänissaaressa!

Eilinen on lunastettu shekki;

huominen on velkakirja;

tämä päivä on ainut käteisrahasi;

joten käytä se viisaasti.

(Kay Lyons)

Pääsiäisen jälkeistä elämää

Keskiviikkona 26.3.2008

Tampereella on lumipyry. Millä adjektiivilla sitä nyt oikein luonnehtisi? Tampereella on kova lumipyry. Lunta pyryttää toki kovasti, mutta se ei kerro kuinka masentavaa se on tähän aikaan maaliskuusta, kun kevään pitäisi jo näyttäytyä. Tampereella on tänään kovin masentava lumipyry. Täysi talvi tulla tupsahti kevään keskelle eikä minua naurata yhtään. Olen myrsky- ja myteribongari, mutta tänään ei kyllä jaksaisi. Ei ainakaan lumisadetta. Pääsiäisenä pakkasten paukkuessa ystävättäreni kertoi joskus jonkun viisaan tiedemiehen sanoneen, että talvi ja kesä vaihtavat tulevaisuudessa paikkaa. Minäkin olen kuullut, että Etelänapa ja Pohjoisnapa tulevat vaihtamaan paikkaa, mutta miksi juuri tänään? No, ei nyt ihan tänään, mutta minusta näyttää, että tammikuun kelit ovat siirtyneet jo maaliskuulle. Viime vuonnakin maaliskuu oli kylmä ja talvinen.

Projektissa on ollut Pääsiäisestä johtuen hiljaista. Eilen kokosin Tampereen A-killan Tahmelan monitoimitalon taloustietopisteen materiaaleja ja laadin heille talousneuvontakansion. Tänään ryhdyn keräilemään materiaaleja Hollolan A-killan taloustietopisteeseen. Taloustietopisteitä on nyt menossa hurjasti maailmalle: Riihimäen Seudun A-killan Oitin Olkkari ja toimintakeskus Koivumäki saavat omat taloustietopistepakettinsa ensi viikolla. Sen jälkeen vuorossa on Nurmijärven Työmylly ja Espoon A-kilta HYKAA ry. Jo aiemmin laadittuihin talousneuvontakansioihin olisi taas päivityksiä lähetettävänä. Näyttää siltä, että vuoden vaihtuminen vaikuttaa pitkälle kevääseen. Nyt on kuukauden välein saanut lähettää uutta päivitettyä tietoa talousneuvontakansioihin. Vielä kun keksisi, miten kaikki tiedot kirjaisi ja arkistoisi viisaasti!

Vertaistalousneuvonnan toiminta on aloitettu kaikissa niissä A-killoissa, joissa toimii koulutettu vertaistalousneuvoja. Koulutettu vertaistalousneuvoja löytyy siis seuraavista A-killoista: Anjalankosken A-kilta ry, Asikkalan A-kilta ry, Espoon A-kilta HYKAA ry, Etelä- Saimaan A-kilta ry, Helsingin A-kilta ry, Iisalmen A-kilta ry, Kuopion A-kilta ry ja Tampereen A-kilta ry. Vertaistalousneuvojiin saa yhteyden joko minun kautta tai ottamalla yhteyttä suoraan edellä mainittuihin A-kiltoihin.

Vertaistalousneuvojat ovat siis tukihenkilöitä, vertaisia, rinnalla kulkijoita. Ammattitaitoista velkaneuvontaa saa nopeimmin Takuu- Säätiön maksuttomasta neuvontanumerosta, Velkalinjasta. Velkalinja vastaa arkisin klo 10- 14. Puhelimeen vastaavat ammattitaitoiset Takuu- Säätiön työntekijät. Velkalinjaan voi soittaa nimettömänä. Velkalinjan numero on: 0800 9 8009. Jos soittaminen kuitenkin tuntuu ylivoimaiselta, apua ja tukea soittamiseen saa vertaistalousneuvojilta. Kokoan vertaistalousneuvojista yhteystietolistan, jonka postitan A-kiltoihin toukokuun tiedotteen mukana. Miksi vasta toukokuussa? No, siksi, että silloin listaan saadaan myös toukokuun alussa koulutetut vertaistalousneuvojat. Toukokuuhun asti soittakaa siis minulle tai edellisessä kappaleessa luetteloituihin A-kiltoihin!

HUOMIO! Kaikki talous- ja velka- asioista sekä vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet lähtekää vertaistalousneuvojien koulutukseen. A-Kiltojen Liitto ja Takuu- Säätiö järjestävät koulutuksen 6.- 9.5.2008 Lammilla, Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskuksessa! Ilmoittautua voi A-killan kautta 3.4.2008 saakka. Koulutuskutsu ja ilmoittautumislomake löytyvät oheisen linkin kautta:

http://www.omillejaloille.fi/public/files/Omille_jaloille-koulutus%206.-9.5..pdf

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
Vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
(Uppo-Nalle)

Helsingissä 18. - 19.3.2008

Pääkaupunkiseudulla on kevät jo pitkällä. Ainoa merkki talvesta Helsingin keskustassa on Rautatientorin luistinrata ja radan viereen kasattu eteläisen Suomen ainoa lumikinos. Aamulla kotoa lähtiessä Tampereella satoi lunta. Helsinkiin päästyäni meinasin läkähtyä kuumuuteen toppatakissani ja talvikengissäni. Ilmeisesti toin lumisateen Tampereelta tullessani, sillä iltapäivällä Espoossa alkoi pyryttää.

Tänään määränpääni oli Espoon A-kilta HYKAA ry. Aamupäivällä saavuin junalla ensin Helsinkiin, vein matkatavarat hotelliin ja sitten yllätin itseni löytämällä kerrasta oikeaan lähijunaan. Ylpeänä istuin Leppävaaraan menevässä A-junassa eivätkä junien kirjainkoodit enää aiheuttaneet minulle päänsärkyä ja pelkotiloja. Hetken mielessäni oli ajatus, että täällähän voisi asua!

HYKAA A-kilta muutti hiljattain nimensä. Uusi nimi on: Espoon A-kilta HYKAA ry. Vallikallion päivätoimintakeskuksessa käytyäni ja siellä aikaa vietettyäni voin sanoa olleeni osallisena sellaisessa toiminnassa, mikä on minun mielestäni A-kiltatoimintaa parhaimmillaan. Istuimme päivätoimintakeskuksessa ja keskustelimme kahvikupin ääressä raittiudesta. Siitä, miten kukakin on raittiuden saavuttanut, minkälaisia kompastuskiviä kohdannut. Siinä syntyi vertaistukiryhmä ihan itsestään.

Myös vertaistalousneuvontaa oli Vallikalliossa esillä. Vein Espooseen talousneuvontakansion sekä omaa tekemääni vertaistalousneuvonnan materiaalia. Kyseessä on ihan uusi materiaaliviritys, jota ryhdyn jakamaan myös muihin A-kiltoihin. HYKAA A-killalla toimii vertaistalousneuvonnan puhelin. Espoon vertaistalousneuvojan puhelinnumero on: 044 953 0900. Numeroon voi soittaa maanantaista perjantaihin klo 10 – 14. Samassa yhteydessä voisin antaa Tampereen A-killan vertaistalousneuvojien puhelinnumeron. Tampereen vertaistalousneuvojat tavoittaa numerosta: 040 3239 596 maanantaisin klo 10 – 18. Laadin vertaistalousneuvojien yhteystiedoista luettelon mitä pikimmin.

Espoon A-killalla on siis Vallikallion päivätoimintakeskus Leppävaarassa, jota myös Leppävaaran mökiksi kutsutaan. Päivätoimintakeskus on avoinna arkisin klo 12 – 18. Ryhmät Leppävaaran mökillä kokoontuvat maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 18 – 20. Päivätoimintakeskuksen alakerrassa on myös kirpputori. Leppävaaran mökin lisäksi HYKAAlla on kesänviettopaikka saaressa, Tvijälpissä.  

Kellokeskiviikon aamuna Helsingissä sataa lunta hiljalleen. Aamu- tv tietää myös kertoa, että koko maassa on pakkasta. Sinne meni se pieni kevään kurkistus, jonka eilen vilaukselta näin. Taitaa kuitenkin olla ihan perinteinen pääsiäisviikon sää. Tänään jatkan matkaa Pukinmäkeen, Helsingin A-kiltaan.

Helsingin A-killalla on kaksi toimipistettä: Solakallion asumispalveluyksikkö ja Madetojankujalla Pukinmäessä sijaitseva päiväkeskus/ kiltahuoneista. Minä matkasin siis Pukinmäkeen, missä tapasin Riitan ja Katin. Kävimme läpi vertaistalousneuvonnan sopimukset ja virittelimme puhelimet Voimapiiri- aalloille. Helsingin A-kilta aloittaa vertaistalousneuvonnan toiminnan 1.4. Toiminta starttaa mukavasti Teematiistain ryhmästä. Helsingin A-killassa toimii aluksi yksi vertaistalousneuvoja, toukokuun koulutuksen jälkeen kaksi. Taloustietopiste perustetaan kiltahuoneistoon Pukinmäkeen.

Helsingin A-killassa on runsaasti ryhmiä tarjolla: Tiistaisin Pukinmäessä on teemaryhmä. Teematiistaihin voi osallistua klo 18 – 20. Torstaisin kiltahuoneistossa kokoontuu Naisten ryhmä klo 18 – 20. Perjantaisin kokoontuu vapaa keskusteluryhmä, Perjantairyhmä, klo 18 – 20.

Kellokeskiviikkoisena iltapäivänä lähdin paluumatkalle kohti Tamperetta. Juna oli täynnä tursaita. Jouduin PC- paikalle kolmen itsekkään äijänkörilään ympäröimäksi. Yksi tuuppi kyynärpäällä tekstiviestejä kirjoittaessaan, toinen eleli muuten leveästi potkiskellen jalkatilani äärimmäisen ahtaaksi. Kun Tikkurila jäi taakse, ja vaunuosastosta löytyi vapaata penkkitilaa, hyvästelin ukot mielihyvin. Sinnepähän puksuttelivat Ouluun saakka sulassa sovussa typerine raajoineen.

Hollola ja Loppi

  Maanantaina 17.3.2008

Yö linja-autossa
yksi väsynyt matkustaja
huuruisesta ikkunasta katsoo
vaihtuvat maisemat
laskee vastaantulijat
pysäkit kun ohi vilahtavat
tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
se oikea
Asemalta kaikuivat kuulutukset
kutsuna jota pakoon ei pääse
nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina
Aina matkalla jonnekin
minne ikinä päätyykin
on puolitiessä jostakin
tiedät sen varsin hyvin itsekin
on olemassa asioita
niin kipeitä ja vaikeita
ettei niistä puhumalla selviä
Asemalta kaikuivat kuulutukset
kutsuna jota pakoon ei pääse
nouset kyytiin kerran
oot kyydissä aina

Viime viikko meni jälleen istuskellessa erilaisissa kulkuvälineissä. Keskiviikkona 12.3 kävin Hollolan A-killassa. Matkustin sinne aamuvarhaisella bussilla ja mennessäni lauleskelin mielessäni Egotripin Matkustajaa . Siksi olikin pakko tällätä nuo Matkustajan sanat heti tuohon alkuun. Linja-autoaseman kuulutuksia kävin kuuntelemassa Lahdessa. Se oli hölmöintä, mitä siinä tilanteessa saatoin tehdä: Ajoin nimittäin ensin pikavuorolla Lahden linja-autoasemalle ja hetken kuluttua paikallisbussilla samaa tietä Hollolaan asti. Järki ei vaan matkaa suunnitellessa sanonut, että Hollola on matkan varrella. Annoin itselleni anteeksi sen, ettei päässäni ollut Suomen tiekartastoa. Paluumatkalle lähdin sitten viisaasti Hollolan pikavuoropysäkiltä.

Mutta Hollolan A-killassa oli aivan ihana käydä. Vastaanotto oli lämmin ja sydämellinen. Hollolassa on A-killalla hieno kerhotila uudehkossa liikerakennuksessa aivan pääkadun varrella. Perille löysi helposti. Kävijöitä killassa oli keskiviikkona kymmenkunta sinä aikana, jonka minä olin paikalla. Myös Lahden A-killasta tuli kolme henkilöä. Porukalla söimme Mirvan keittämää jauhelihakeittoa, osa porukasta pelasi Lupaus- korttipeliä. Sen jälkeen minä kerroin Omille jaloille- projektista sekä omasta velkakokemuksesta. Hollolan A-kiltaan perustetaan taloustietopiste. Tuliaisena vein jo talousneuvontakansion. Hollolan, Lahden, Asikkalan ja perusteilla olevan Padasjoen A-kiltojen yhteistyönä kehittelemme vertaistalousneuvonnan rinkiä Päijät- Hämeeseen.

Perjantaina 14.3 puksuttelin sitten junalla Riihimäelle, mistä Loppi- Hausjärvi – projektin projektityöntekijä Anne Aaltonen otti minut kyytiin. Ajelimme Lopelle toimintakeskus Koivumäkeen. Mainittakoon vielä, että Loppi- Hausjärvi – projekti on siis Riihimäen Seudun A-killan projekti. Koivumäkeen saapui perjantai-iltapäivänä 27 henkeä kuulemaan Omille jaloille – toiminnasta! Missään ei ole milloinkaan ollut niin paljon väkeä!!! Tai on siis joskus jossakin ollut, mutta ei näissä minun Omille jaloille- infoissa. Paikalla oli ainakin Loppi- Hausjärven yhteistyökumppani: Työmylly. Kyseessä on viisivuotinen hanke, joka toteutetaan viidellä eri paikkakunnalla: Riihimäellä, Lopella, Hausjärvellä, Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä. Työmylly on toiminut Riihimäellä jo kolmen vuoden ajan tarjoten työttömälle työnhakijalle suunnattua työpainotteista toimintaa.

Oitin Olkkariin Hausjärvelle ja toimintakeskus Koivumäkeen pystytetään taloustietopisteet. Taloustietopiste tulee myös Nurmijärven Työmyllyn toimitiloihin. Pohdiskelun alle jäi voisiko vertaistalousneuvonnan yhdyshenkilön työllistää tukitoimin Työmyllyn toimesta A-killan toimipisteisiin. Se on erittäin mielenkiintoinen kysymys, johon toivottavasti löydetään hyvä vastaus!

Naistenpäivä 8.3

Tiistaina 11.3.2008

Kävin lauantaina Turussa. Turun A-kilta järjesti jo perinteeksi tulleen Naistenpäivän tapahtuman. Minut oli kutsuttu tilaisuuteen kertomaan omasta velkakokemuksesta sekä siitä selviytymisestä. Matka Turkuun alkoi lauantaiaamuna klo 8.00 kotipysäkiltä. Pysäkille tupsahti myös puhelias mummo kyynärsauvoineen. Mummo päivitteli syntistä maailmaa ja surkutteli sutattua bussikatosta. Samaan hengenvetoon mummo ilmoitti, että: ”Tämä syntinen maailma hävitetään tulella!” ”Mitäh? Tänäänkö?” minä säikähdin. Mummo heristeli kyynärsauvaansa pelottavan näköisesti. Mietin alkaako mummo maailmanhävitystyön minusta. Onneksi bussi tuli, ja mummo katosi sen uumeniin.

Ensimmäinen etappi Turun matkalla oli Tampereen A-killan Kolmion päiväkeskus. Köyhän projektin köyhänä työntekijänä olin liftannut tamperelaisten kyytiin. Kolmiolla oli Naistenpäivän meininkiä, sillä miehiltä sai halauksia heti, kun astui sisään. Turkuun lähtijöitä oli 10 naista ja kolme miestä. Miehet toimivat kuskeina, eli kolmella autolla lähdettiin

Turkuun päästiin turvallisesti ja nopeasti. Lumiräntää oli ilmassa, ja sää oli sen mukaisesti ankean harmaa. Aura- joen rannassa ihailimme laivoja, pohdiskelimme, että täälläkös se yksityisetsivä Vares vaeltaa. Turun A-kiltakin löytyi Aura- joen rannasta. Turun A-killan verannalla törmäsimme valtavaan leipävuoreen. Meitäkin kehotettiin ottamaan leipää kotiin vietäväksi. Eteiseen kun pääsimme, huomasimme, että tupahan on ääriään myöten täynnä väkeä. Oli hyörinää ja pyörinää. Houkutteleva kahvin tuoksu leijaili nenään. Kahvipöydän tarjottavat olivat aivan mahtavat. Oli juustokakkua, valtavia kermakakkuja. Oli taivaallisen makuisia salaatteja, monta sorttia. Oli pieniä somia sokerimunkkeja, kääretorttua, piirakkaa. Kaikki maistui todella herkulliselta!

Naistenpäivän ohjelma alkoi Ahto Heinosen avauspuheella. Riitta Keuramo kertoi kokemuksistaan: Naisena miesten maailmassa – kokemuksiani A-kiltatoiminnasta. Riitan jälkeen oli minun vuoroni kertoa velkakokemuksistani ja niistä selviytymisestä. Lopuksi puhui työntekijä Turun ensi- ja turvakodista. Työntekijä, jonka nimeä en ikävä kyllä muista, kertoi ennen kaikkea ensikoti Pinjasta, jonka kohderyhmänä ovat päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset ja vastikään synnyttäneet naiset ja heidän lapsensa. Puheiden jälkeen Ahto jakoi naisille tulppaaneja. Sen jälkeen alkoi karaoke. Kirpputorilta oli mahdollisuus tehdä ostoksia. Minä onnistuin löytämään kahdet lähes käyttämättömät kengät, euron pari!

Hyvillä mielillä suuntasimme takaisin kohti Tamperetta. Matkalla pysähdyimme Urjalan makeistukussa. Koska lapset ovat olleet kilttejä viime aikoina, ostin heille tuliaiseksi 800 g:n suklaarasian. Kaihoten katselin suklaarasiaa, mutta sain pidettyä omat näppini siitä erossa.

Pää pystyyn!
Olemme naisia;
huomaavaisia,
rakastettavia ja iloisia.
Ja vaikka elämä joskus murheita mättää,
ei tämä ystävä aio sua yksin jättää.
Siis nainen, hymyä huuleen,
pää pystyssä maailman tuuleen.
Vaikka meissä on voimaa,
meissä on taikaa
niin muista antaa
myös itselles aikaa.
(Naistenpäivänä tullut tekstiviesti)

Hammas vieköön!

Perjantaina 7.3.2008

Nyt on kyllä ihan pakko kirjoittaa. Eilen sattui jo sen sortin kommelluksia, että niistähän pitää avautua. Hukkasin eilen hampaan viemäriin! Traaginen hammasonnettomuus sattui jo viikko sitten syödessäni kovaa leipää: Naps, yläetuhampaan viereinen kulmahammas napsahti siististi poikki. Onnellista tapahtumassa oli se, etten niellyt hammasta, vaan sain pelastettua sen ennen nieluun lipumista. Katkennut hammas kädessä katselin surkeana peiliin: Aukko hammasrivistössä suorastaan paistoi silmiin. Siitä paikasta soitin hammaslääkärille, joka tietenkin vietti hiihtolomaa. Sain kuulla, että seuraava vapaa aika on 10.3. Auts, joutuisin yli viikon hiihtelemään harvahampaana. Joutuisin Turussa Naistenpäivänä puhujanpönttöön puliämmän tai jääkiekkoilijan näköisenä. En halunnut näyttää kummaltakaan. Niinpä marssin kauppaan ja ostin pikaliimatuubin. Liimasin hampaan paikoilleen, ja siinähän tuo näyttikin ihan hyvin pysyvän. Mitä nyt viikon mittaan iltapalapöydässä yleensä irtosi, mutta aamun tullen liimasin hampaan aina paikoilleen. Kaikki meni hyvin hampaan kanssa eiliseen asti. Päivällä ruokailun jälkeen menin purskuttamaan suuta lavuaarin ylle, ja ennen kuin ehdin ajatella yhtään, olin sylkäissyt hampaan viemäriin. Siinä se peilistä tuijotti minua onneton kolo hammasrivistössä. Näytin pulimummolta. Siinä vaiheessa aloitin kiihkeän etsinnän: Onko hammas vielä lavuaarissa, putosiko lattialle, löytyykö vaatteista. Ei, hammas oli sujahtanut viemäriin. Se oli kylmä totuus, ja ryhdyin tekemään suunnitelmaa, miten selviän hampaattomana ihmisten tapaamisista. Voisin huutaa jo viiden metrin päästä kaikille, että ”anteeksi, hampaani katkesi eikä hammaslääkäriin pääse ennen kuin ensi maanantaina.” Ei tule mitään. Ei muuta kuin viemäriputkisto auki vessan lattialle, ja sieltähän löytyi hammas norovirusten ja kauheiden bakteerien keskeltä. Löytyipä viemäristä myös neljä liki 10 cm ruuvia! Mitenkähän entinen asukas oli saanut ne sinne tungettua? Ruuveista viis; hammas pääsi desinfiointiaineeseen kylpyyn. Sen jälkeen kidutin sitä keittämällä vedessä. Sitten tappajaviruksien uhallakin liimasin hampaan paikoilleen. Hammas pelastettu. Hymy kunnossa. Vielä on tietysti monta tilaisuutta hukata hammas ennen Turun A-killan puhujanpönttöön astumista, mutta toivon, että niin ei kävisi. On se vaan ihmeen tärkeä naiselle tuo ulkonäkö!

Nouskaamme ja olkaamme kiitollisia, sillä ellemme oppineetkaan tänään paljon, opimme ehkä sentään vähän. Ja ellemme oppineet vähääkään, emme ainakaan sairastuneet. Ja jos sairastuimmekin, emme ainakaan kuolleet. Olkaamme siis kiitollisia ! (Tuntematon, Positiivarit- värssypankki)

Katakombista elämään...

Tiistaina 4.3.2008

Kova on työn jyske tänään täällä A-Kiltojen Liiton toimistolla. Kopiokone laulaa tauottaa, matkapuhelimet svengaavat, Annan paperileikkuri suhahtelee. Ulkona on pilvinen harmaus, lunta on viime päivinä tullut reippaasti. On tosi noloa, että lunta alkaa sataa nyt, kun kevään pitäisi tulla. Kevään pitäisi alkaa sillä siunaamalla, kun kalenteri näyttää maaliskuuta.

Eduskunta on hyväksynyt lait velkajärjestelystä ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta. Lakimuutokset astuvat voimaan 1.3.2008.   Jatkossa yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelmia laadittaessa pitää ottaa huomioon, jos jokin velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka vanhenee maksuohjelman aikana. Maksuohjelmassa määrättäisiin, että tällaiselle velalle tuleva osuus velallisen maksuvarasta osoitetaan määräajan päättymisen jälkeen muille velkojille. Eli vanheneva velka putoaa jatkossa maksuohjelmasta pois. Maksuohjelman mukaisia maksuja maksetaan kuitenkin edelleen siten, että maksut ohjataan toisille velkojille. Velallinen voi myös jatkossa luopua velkojensa järjestelyistä ja hakea maksuohjelman raukeamista. Vapaaehtoinen velkasovinto voidaan purkaa samoilla edellytyksillä kuin lakisääteinen velkajärjestely.

Jos nyt omalla kohdalla miettisin velkojeni vanhenemista: Suurimmat velat minun kohdallani ovat 1990- luvun alusta. Eli jos suurille pankkiveloilleni on haettu aikanaan käräjäoikeuden tuomio, velkani olisivat vanhentuneet 1.3.2008. Ei todellakaan kaikki, mutta ehkä 70 % veloista. Nyt voisin siis hakea velkajärjestelyni maksuohjelman raukeamista saadakseni velat vanhenemaan. Minun kohdallani niin ei kannata tehdä, sillä vanhentumattomia velkoja jäisi kuitenkin. Niiden kohdalla entiset ehdot palautuisivat. Uskallan väittää, että kohdallani vanhentumattomia velkoja olisi niin paljon, etten niitä kykenisi hoitamaan entisten ehtojen mukaisesti. Tosin velkajärjestelyaikana velat eivät ole kasvaneet korkoa. Myös maksuohjelman aikana suoritetut maksut otetaan huomioon. Silti edessäni olisi sellainen soppa, että vien mieluummin velkajärjestelyni suunnitellusti loppuun. Velkajärjestelyn raukeamista kannattaa hakea siinä tapauksessa, että kaikki velat vanhenevat. Ehdottomasti kannattaa myös ensin tarkistaa, että veloille on aikanaan haettu oikeuden tuomio, ja että siitä tuomiopäivästä on kulunut 15 vuotta. Omin päin tätä asiaa ei missään nimessä kannata lähteä säätämään, vaan ehdottomasti pitää pyytää asiantuntija apuun.

Aamulehti kirjoitti lauantaina 23. helmikuuta, että ylivelkaantuneet haluavat avukseen velka- asiamiehen. Tätä, kirjoituksen mukaan, ehdottaa ylivelkaantuneita edustavan Katakombista elämään – kansanliikkeen puheenjohtaja Reijo Siven. Samassa kirjoituksessa Siven pitää pahana epäkohtana sitä että, vaikka vanhentuneet velat putoavat harteilta pois, velallisen nimi jää kuitenkin luottotietorekisteriin vielä 3- 4 vuodeksi. Katakombista elämään – kansanliike vaikutti minusta mielenkiintoiselta. Googlen kautta löytyy hieman lisätietoja.

1.3.2008 käynnistyi velkajärjestelyni viimeinen maksuohjelmavuosi. Ensi vuonna tähän aikaan maksuohjelma on ohi, mutta maksaminen taitaa jatkua vielä pari vuotta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Olen joutunut ”lisäsuorituskierteeseen”, mutta se lienee pieni ongelma koko velkaongelmaa ajatellen. Kohta on aika taas laskea viime vuoden tulot ja menot ja siitä saadun maksuvaran mukaan maksella lisäsuorituksia velkojille. Milloinkaan ei ole tullut laskun maksamisesta niin hyvä mieli kuin kaksi vuotta sitten viimeisiä lisäsuorituksia sillä erää maksaessani. Olo keveni aivan uskomattomalla tavalla!

Alkemisteja on kolmea lajia.

Niitä jotka ovat epämääräisiä siksi,

etteivät tiedä mistä puhuvat,

ja niitä jotka ovat epämääräisiä siksi,

että tietävät mistä puhuvat, mutta tietävät myös,

että alkemian kieli puhuu sydämelle eikä järjelle.

Entä kolmas laji sitten?

He eivät ole koskaan kuulleet alkemiasta,

mutta ovat oman elämänsä kautta

onnistuneet löytämään Viisasten kiven.

(Paulo Coelho: Alkemisti)

HELMIKUU 2008

Päiväkirjan synttärit

Torstaina 28.2.2008

Tampereella on hiihtolomaviikko meneillään. Hiihtokelejä ei juuri kyllä ole. Lapseni valistikin minua, että koulun lomaviikko on nimeltään talviloma. Hiihtoloma lienee yhtä dinosaurusten aikainen nimitys kuin syksyinen perunannostolomakin. Minun kouluaikana ei ollut perunannostolomaa, vaikka koulua kävinkin yhdessä dinosaurus rexin ja triceratopsin kanssa. Minun ikäluokkani putosi väliin kaiken maailman pottulomista. Me jouduimme ahkeroimaan koulussa koko pitkän syksyn yhteen putkeen.

Huomisen karkauspäivän jälkeen alkaa kalenterin mukaan kevät. Maaliskuu on kevään ensimmäinen kuukausi. 1.3.2008 on merkittävä päivä monelle ylivelkaantuneelle suomalaiselle. Noin 30 000 suomalaista saa velkansa anteeksi 1.3.2008. Ensimmäisenä vanhenevat 1.3.1993 tai sitä ennen oikeudessa tuomitut ulosottovelat. Armahdusten yhteissumma on 1,6 miljardia euroa. Takaaja vapautuu päävelallisen mukana. Velallisen nimi jää luottorekisteriin 3- 4 vuodeksi. Mikäli velkansa on hoitanut velkajärjestelyllä, voimassaolevat velkajärjestelyt jatkuvat. Vanhentuneet velat eivät siis tipahtele kesken kaiken pois velkajärjestelystä, vaan velkajärjestely hoidetaan suunnitellusti loppuun.

Omille jaloille- nettipäiväkirja täyttää vuoden helmi- maaliskuun vaihteessa! Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viime keväänä aloin päiväkirjaa kirjoittaa. Tärkein juttu kuluneen vuoden varrella oli ehdottomasti vertaistalousneuvojien koulutus marras- joulukuun vaihteessa. Nyt kymmenen vaitiolositoumuksen antanutta vertaistalousneuvojaa toimii A-killoissa. Toukokuussa on aikomus kouluttaa lisää vertaistalousneuvojia. 6.- 9.5.2008 järjestetään Omille jaloille- koulutus Kaunisniemen leiri- ja kurssikeskuksessa Lammilla. Koulutuskutsu ja Omille jaloille – tiedote 1/ 2008 löytyvät oheisesta linkistä:

http://www.omillejaloille.fi/index.php?id=80

Kukaan ei vanhene vuosien myötä.
Vanhenemme silloin, kun hylkäämme ihanteemme.
Vuodet voivat rypistää ihon,
mutta innostuksesta luopuminen rypistää sielun.
(Samuel Ullman)

Kuopio ja Iisalmi

Matkapäiväkirja 20. – 22.2.2008

Keskiviikkona heräsimme Tampereella lumiseen maisemaan. Lunta oli tupruttanut yön aikana mukavanlaisesti. Pieksämäellä junaa vaihtaessa Kajaanin juna näytti suhauttavan umpihankeen. Joltain oli jäänyt kiskot lakaisematta!

Kuopioon juna saapui täsmällisesti aikataulussa. Matkustajakoti löytyi helposti, ja pääsin kipaisemaan Kuopioon keskustaan hetkeksi ennen tapaamista Kuopion A-killassa. Merkille pantavaa oli, että aseman grilli- ravintola möi Irene Partasen kalakukkoja.

Kuopion A-kilta sijaitsee Kuopion seudun päihdepalvelusäätiön yhteydessä Mäkikadulla. Samassa talossa A-killan kanssa on päihdeklinikka ja päihdeosasto. Yhteistyötä tehdään runsaasti. Mikäli ymmärsin oikein, Kuopion A-kilta on osa Kuopion seudun päihdepalvelusäätiötä. Kuopion A-killassa on tarjolla keskusteluryhmiä, vesijumppaa, pilkkikilpailut ovat tulossa 8.3. Kuopion A-kilta tulee olemaan myös esillä syksyllä Kuopiossa järjestettävillä valtakunnallisilla päihdepäivillä.

Vertaistalousneuvontaa on tarjolla Kuopion A-killassa. Kuopiossa on yksi koulutettu, vaitiolositoumuksen antanut vertaistalousneuvoja. Toimitilan yhteyteen perustetaan taloustietopiste, kunhan tilaa saadaan lisää. Tällä hetkellä toimitilasta löytyy jo talousneuvontakansio. Yhteyden Omille jaloille- vertaistalousneuvojiin saa projektityöntekijän eli minun kauttani. Myös A-killoista voi tiedustella.

Kuopion A-killalta löytyy myös Päivärannan mökki ja Korvan kämppä. Päivärannan mökki rantasaunoineen sijaitsee Kallaveden rannalla, 5 km Kuopiosta pohjoiseen. Korvan entinen tukkikämppä on Heinälammen rannalla liki Kuhmoa. Kuopion A-killan yhteydessä toimiikin Erä-Kilta.

Nyt on torstaiaamu. Kirjoittelen tätä matkustajakodin huoneessa ja odottelen junan lähtöä Iisalmeen. Matkustajakoti on aivan rautatieaseman yhteydessä, ja huoneeseen kuuluu välillä aseman kuulutukset etäisesti. Kuopiosta päällimmäisenä mieleen jää ystävälliset ihmiset ja lupsakka Savon murre. Itse olen puoliksi savolainen, joten tämä on vähän niin kuin kotona olisi.

Juna Iisalmeen oli täynnä. Suurin osa vaunun matkustajista oli venäläisiä. Talvilomakausi taitaa nyt näkyä junissa. Tupsahdin Iisalmen asemalle melko ällistyneenä: Minnekäs päin täällä pitikään lähteä? Valittavana oli kaksi suuntaa, joista valitsin summamutikassa toisen. Kuinka ollakaan; hetken matkaa käveltyäni näin ensin kirkon ristin, josta muistin, että hotellini sijaitsee ortodoksikirkon kupeessa. Sen jälkeen heti huomasinkin sipulikirkon kupolit. Hotelli oli löytynyt.

Iisalmen A-killan etsintä alkoi muutamaa tuntia myöhemmin. Muistin Viljon ohjeet: Rautatieasemalta katsot oikealle ja näet Päiväkeskus Pysäkin. No, niinpä siinä tosiaan kävi. Iisalmi on selkeä ja helppo liikkua. Iisalmen A-killalla ei tosin ole omaa toimitilaa. A-kilta toimii Päiväkeskus Pysäkin tiloissa. Joka toinen torstai Kiltailta järjestetään keskustan Pysäkissä, joka toinen torstai-ilta kokoonnutaan Kangaslammin Pysäkissä. Tänään saunottiin ja kokoonnuttiin takkatupaan keskustassa. Tupa tuli täyteen väkeä. Kiltalaiset kertoivat, että noin 15- 20 henkeä torstaisin kokoontuu Kiltailtoihin.

Viikoittaisten Kiltailtojen lisäksi Iisalmen A-kilta tekee retkiä. Kevätpäiville Kirkkonummelle ollaan tulossa. Talkootöitä kiltalaisilla olisi enemmän kuin pystyy tekemään. Koljonvirran katkaisuasemalla kiltalaiset käyvät tiedottamassa säännöllisesti. Seuraavalle reissulle Koljonvirralle lähtee mukaan Omille jaloille- esitteitä sekä velkojen selvittely – lomakkeita. Vein Iisalmen A-kiltaan talousneuvontakansion paikkakuntakohtaisin tiedoin. Iisalmessa on valmiina toimimaan yksi vertaistalousneuvoja. Eli vertaistalousneuvontaa on Iisalmen A-killassa tarjolla myös.

Perjantaiaamu koitti lumimyräkän merkeissä. Tampereella kuulemma satoi vettä. Iisalmessa lunta on tupruttanut melkein koko yön. Saa nähdä kuka lakaisee raiteet!? Juna Pieksämäen kautta Tampereelle on lähdössä vajaan tunnin kuluttua. Hieman jänskättää vaikuttaako lumimyteri junaliikenteeseen. Tänään ohjelmassa on viisi tuntia istumista junassa. Siinä ohessa kirjoittelen Omille jaloille- tiedotetta A-kiltoihin.

Kotimatka sujui ongelmitta. Piekäsämäellä lumisade oli muuttunut vesisateeksi. Viestittelin aikani kuluksi Pappa Papparaiselle (isälle) vallitsevasta säätilasta. Kerroin myös, että Kuopiossa satoi kalakukkoja. Pappa pisti paremmaksi ja kertoi, että Tampereella ovat pihat täynnä vanhoja ämmiä. Niitä satoi aamulla. Kun pääsin Tampereelle, siellä satoi mustaamakkaraa!

Lentävä kalakukko

Maanantaina 18.2.2008

Tänään on huikaiseva päivä: Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun lopetin tupakan polttamisen. Kolme vuotta sitten oli perjantai enkä olisi silloin uskonut, että kykenen olemaan polttamatta näin pitkään. Tavoitteena oli olla yksi vuorokausi polttamatta. Halusin olla polttamatta yhden vuorokauden todistaakseni itselleni jotain. 26 vuoden tupakointiurallani pisin lakkoyritys oli kestänyt kaksi tuntia. Halusin rikkoa tuon surkean ennätyksen. Jo ensimmäinen päivä ilman tupakkaa oli suoranainen ihme. Jauhoin nikotiinipurkkaa ja kelasin mielessäni ”poltanko vai enkö polta.” Kun selvisin yhdestä päivästä, päätin kokeilla selviäisinkö toisesta päivästä. Näin ollaan tultu tähän päivään. Kolme vuotta polttamatta! En olisi ikinä uskonut!

On maanantaiaamu, ja aurinko pilkistelee taivaanrannasta. Valmistelen pikku hiljaa Kuopioon ja Iisalmeen lähtöä. Tarkoitus on keskiviikkoaamuna matkustaa ensin Kuopioon ja sieltä torstaina Iisalmeen. Perjantaina palaan Tampereelle. Eniten päänvaivaa tämän viikon reissussa aiheuttaa kalakukko. Kun kerran Kuopioon menee, on ilman muuta hankittava kotiin tuliaiseksi ahvenkukko Kuopion torilta. Pohdiskelin asiaa eilen ruokapöydässä; miten saan kalakukon tuotua pitkän junamatkan? 10- vuotias lapseni keksi ratkaisun: ”Annat sille vaan ruokaa ja vettä siellä junassa!” ”Apua”, tyrskähtelin, ”ei kalakukko ole eläin. Se on ruokalaji.”

Toukokuun Omille jaloille – vertaistalousneuvojien koulutuksen ohjelmarunko on valmis. Ohjelmaa uudistettiin paljon, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Keskustelulle tehtiin ohjelmaan varta vasten tilaa. Syksyn koulutuksessa oli liian vähän aikaa keskusteluille. Koulutus koostuu tälläkin kertaa kahdesta isosta asiakokonaisuudesta: vertaistukihenkilökoulutus ja talous- ja velka- asiat. Vertaistukihenkilökoulutukseen lisättiin aimo annos vertaistalousneuvontaa ja sen erityispiirteitä. Syksyn koulutuksessa ilmeni tarve asioiden yhdistämiselle. Talous- ja velka- asiat koostuvat mm. erilaisista mahdollisuuksista järjestellä velkoja, talous- ja velkaneuvonnan esittelystä, ulosottoasioista, luottotietoasioista, velan vanhentumisesta sekä taloudenhallinnasta. Koulutuksen lomassa käydään keittämässä nokipannukahvit ja lekotellaan kuumakylpyaltaassa. Koulutuskutsut lähtevät A-kiltoihin reilun viikon päästä!

Taidan ryhtyä pikku hiljaa keräämään papereita ja tavaroita matkalle lähtöä varten. Mukavaa mennä katsomaan Kuopion ja Iisalmen A-kiltoja! Junassa istumista tosin tulee paljon. Voisin yrittää kotimatkalla kirjoittaa kuulumisia, mikäli kalakukon ruokkimiselta kerkiän.

Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseen elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäköön hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa: asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää.
(Veikko Huovinen: Havukka- ahon ajattelija)

Hyvää Ystävänpäivää!

Torstaina 14.2.2008

Ollaan ystäviä, jookos?
Ollaan ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina.
Syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä!
Ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.

Olin alkuviikon Helsingissä. Maanantaina oli Omille jaloille- tiimipäivä Takuu- Säätiöllä, Pasilassa. Tiistaina osallistuin Takuu- Säätiön järjestämään Velka- asioiden ajankohtaispäivään. Kohderyhmänä koulutuksessa olivat diakoniatyöntekijät ja papit. Kouluttajana toimi loistava ja selkeäsanainen Takuu- Säätiön takausjohtaja Marja Santamäki. Ajankohtaispäivän aiheena olivat: Velkojen lopullinen vanheneminen ja sen vaikutus velkojen järjestelyyn, Ulosottolainsäädännön muutokset ja vaikutukset ulosottovelallisen talouteen sekä Luottolainsäädännön tuomat muutokset yksityishenkilöiden luottohäiriömerkintöihin. Otsikot kuulostavat kauheilta, mutta jostain syystä Marja Santamäki sai aiheista mielenkiintoisia. Marjan tapa puhua on aivan loistava!

Tiistai-iltana piipahdin Kirkkonummen A-killassa.

Keskiviikkona suunnittelimme projektisuunnittelija Anne Mustaniemen kanssa toukokuussa pidettävää vertaistalousneuvojien koulutusta. Annen kanssa kävimme läpi talous- ja velkaosioita. Tänään torstaina valmistelimme Kultalahden Mariannan kanssa toukokuun koulutuksen vertaistukihenkilöosiota. Noin kahden viikon kuluttua koulutuskutsu ja – ohjelma lähtevät A-kiltoihin. Samassa kuoressa postitan myös Omille jaloille- tiedotteen 1/ 2008 A-kiltoihin.

Taas kävi niin, että junia hajosi. Ei onneksi minun kohdallani, mutta sellaisia uutisia kuulin. Sen jälkeen en enää voinutkaan typerille ajatuksilleni mitään. Joskus vuosia sitten katselin tv- dokumentin Siperiasta. Siinä kerrottiin, että siperialaiset lähtiessään pitkille jäätikkövaelluksille tekevät kelkkansa lohesta, jäätyneestä kalasta siis. Se on kätevää, sillä puuttomilla ja elottomilla jäätiköillä seikkaillessa tulee ilman muuta nälkä. Silloin voi syödä kelkkansa pikku hiljaa. Idea voitaisiin tuoda myös Suomeen: Junan voisi rakentaa lohesta. Sitten kun juna hajoaa keskellä korpea, matkustajat voivat syödä junan uutta junaa odotellessaan. Eikö vaan?

Juoppo kuopassa

Juoppo putosi kuoppaan, eikä päässyt pois. Liikemies kulki ohi. Juoppo huusi apua. Liikemies heitti hänelle rahaa ja käski hänen hankkia tikkaat. Mutta juoppo ei pystynyt löytämään tikapuita siitä kuopasta, jossa hän oli.

Lääkäri kulki ohi. Juoppo sanoi: "Auta minä en pääse pois." Lääkäri antoi hänelle lääkkeitä ja sanoi: "Ota nämä, ne helpottavat tuskaa." Juoppo kiitti, mutta kun pillerit loppuivat, hän oli yhä kuopassa.

Kuuluisa psykiatri kulki ohi ja kuuli juopon avunhuudot. Hän pysähtyi ja sanoi: "Kuinka jouduit sinne? Synnyitkö sinne? Laittoivatko vanhempasi sinut sinne? Kerro minulle itsestäsi, se helpottaa sinun yksinäisyyden tunnettasi." Niin juoppo puhui hänen kanssaan tunnin, sitten psykiatrin oli lähdettävä, mutta hän sanoi palaavansa ensi viikolla. Juoppo kiitti häntä, mutta oli yhä kuopassa.

Pappi kulki ohi ja juoppo pyysi apua. Pappi antoi hänelle Raamatun ja sanoi: "Minä rukoilen sinun puolestasi". Hän polvistui ja rukoili juopon puolesta ja sitten hän lähti. Juoppo oli hyvin kiitollinen, luki Raamattua, mutta oli yhä kiinni tuossa kuopassa.

Toipuva alkoholisti sattui kulkemaan ohi. Juoppo huusi: "Hei auta minua, olen juuttunut tähän kuoppaan." Suoraa päätä toipuva alkoholisti hyppäsi kuoppaan hänen vierelleen. Juoppo sanoi: "Mitä sinä teet? Nyt olemme molemmat kiinni täällä." Mutta toipuva alkoholisti sanoi: "Ei haittaa, minä olen ollut täällä ennenkin, minä tiedän kuinka täältä pääsee pois."

Juvalla 27.11.1999 Matti Rossi

Ihmeitä

Torstaina 7.2.2008

Helmikuu karkauspäivän kera on alkanut. Tänä vuonna voisikin perustaa kangaskaupan. Kangaskaupan perustaminen sujuisi ilman pääomaa hyvin, kun käyttäisi karkauspäivän suoman mahdollisuuden hyväkseen. Karkauspäivänähän naiset saa kosia. Mikäli mies kieltäytyy, täytyy hänen ostaa naiselle hamekangas. Nyt voisi siis kosia kangaskaupallisen verran miehiä. Sitten myisi kankaat, ja saaduilla rahoilla maksaisi velkansa. Eikö olekin ihanan realistista velanhoitoa?

Siitä tulikin mieleeni, miten monta kertaa olen odottanut ihmettä. Joskus jätin vuokranmaksunkin lotto- tai ravivoiton varaan. Viimeisen kolikon sijoitin mieluummin pelikoneeseen kuin maitopurkkiin. Eihän maitopurkkia voinut monistaa, mutta kolikko saattoi pelikoneessa monistua. Kiehnäsin päivittäin pankkiautomaatilla kuvitellen, että joku siirtää tililleni vahingossa ylimääräistä katetta. Sen varaan olin ehkä jättänyt päivän ruokaostokset. Nyt yli kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että ihmeitä tapahtuu, mutta ei tällä tavalla. Joskus toki sain pienen voiton, mutta se tuli aina silloin, kun rahaa oli muutenkin. Joskus tilille tupsahti odottamaton summa, mutta sille löytyi aina selitys. Jos tilille olisi tullut täysin ylimääräistä rahaa, jonka olisin käyttänyt, olisin saanut kavallussyytteen. Vuokria en voitoilla hoidellut, vaan aina sain häädön.

Silloin tapahtuu ihmeitä, kun vilpittömästi lähtee hoitamaan asioita. Pysyy raittiina, hoitaa itseään ja pitää oman tonttinsa kunnossa. Tänä vuonna ihmeitä tapahtuu monille velkojen lopullisen vanhenemisen muodossa. Olen myös nähnyt, että velkoja on kadonnut. Kun eräs tuttavani haki velkajärjestelyä, yli puolet hänen veloistaan oli kadonnut. Tavallisin ja yksinkertaisin ihme on väärin laskeminen. Tiedän monia, jotka ovat hämmästyneet velkojensa määrää selvittelyn jälkeen. Aika monilla velkamäärä onkin ollut pienempi kuin mitä itsekseen oli miettinyt ja laskeskellut. Sille on simppeli selitys: Kun yksin pohdiskelee ongelmiaan, ne kasvavat vuorenkorkuisiksi. Jo ongelman kertominen toiselle ihmiselle kutistaa sen normaaleihin mittasuhteisiin. Asioiden selvittäminen ja todellisuuden tarkistaminen kannattaa aina.

Mystikot sanovat, että todellisuudessa kaikki on hyvin. Maailmassa ei ole mitään ongelmia. Kaikki ongelmat ovat ihmisten päissä. Se on totta. Me olemme varsinaisia ongelmatehtaita. Itse toimin niin, että varta vasten kehitän ongelman, jos sitä ei valmiiksi aamulla herätessä ole. Miten voisinkaan viettää ongelmattoman päivän? Olen suorastaan riippuvainen siitä, että pää käy ja jyskyttää jonkin mitättömän asian ympärillä. Ilmeisesti saan energiani siitä ahdistuksen tunteesta, jonka aamulla huolellisesti itselleni kehitän. Sitten päivä sujuukin voivottelun ja jeesustelun merkeissä, mutta se toimii.

Mikään ei kulje valoa nopeammin paitsi ehkä huonot uutiset, jotka noudattavat aivan omia lakejaan. Arkintoofle Minorin hingefreelilaiset yrittivät kerran rakentaa avaruusaluksen, jonka voimanlähteenä oli huonot uutiset, mutta se ei toiminut järin hyvin, ja heidät otettiin kaikkialla niin töykeästi vastaan, että matkustamisessa ei oikeastaan ollut mitään mieltä.
(Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille)

TAMMIKUU 2008

Villakoiran ytimessä

Torstaina 31.1.2008

Toimiston jättitulostin suhisee, puhisee, louskuttaa ja sylkee materiaalia ammattilaisten koulutukseen. Siinä onkin pähkinää ja jännitystä purtavaksi. Ensi viikolla on osahankkeen ensimmäinen koulutustilaisuus ammattilaisille. Koulutettavien penkkiin istuvat Tampereen A-klinikan ohjaajat ja sosiaaliterapeutit. Koulutusohjelma sisältää Omille jaloille- toiminnan esittelyn ja alustavan tietopaketin velkaantumisesta. Projektipäällikkö Jukka Heinonen puhuu tilaisuudessa velkaongelmien huomioimisesta ja puheeksiotosta asiakastyössä. Tampereen talous- ja velka- asioita käsittelevä palveluverkosto esitellään.

Eilen keskiviikkona 30.1 kävin Oitissa, Oitin Olkkarissa. Oitin Olkkari on osa Riihimäen Seudun A-killan Loppi- Hausjärvi- projektia. Toinen osa projektia on Lopella sijaitseva Koivumäki. Oitin Olkkari ja Lopen Koivumäki ovat päiväkeskuksia. Loppi- Hausjärvi (Oitti) – projekti on seudullisen vertaistukitoiminnan käynnistämisprojekti. Toiminta päiväkeskuksissa on tarkoitettu kaikille, joita päihteetön elämäntapa kiinnostaa. Päiväkeskuksissa on mahdollisuus vertaistukeen, päihteettömään vapaa-aikaan sekä ruokailuun ja kahviin. Päiväkeskuksissa voi osallistua ajanvietepeleihin, ryhmätoimintaan tai muuten vain jutustella. Oitin Olkkarista jäikin mieleen upeat, suuritöiset palapelit, joista oli tehty kauniita tauluja päiväkeskuksen seinille. Oitin Olkkari toimii Paavolassa, nuorisotalossa. Mieleen jäi myös tilavat ja viihtyisäksi sisustetut huoneet. Eilen Oitissa esillä oli siis Omille jaloille- projekti. Lopella menen käymään 14.3. Oitin Olkkari on avoinna arkisin klo 9- 15. Lämminhenkisessä Olkkarissa kannattaa poiketa, mikäli seudulla liikkuu!

Siirrytään lisää ajassa taaksepäin eli viime viikon perjantaihin: 25.1 kävin Vääksyssä, Asikkalan A-killassa. Asikkalan A-killassahan toimii yksi koulutettu vertaistalousneuvoja. Asikkalalaisilla olikin mielessään hieno idea vertaistalousneuvonnan ringistä, sillä seudulla sijaitsee useita asiasta kiinnostuneita pieniä A-kiltoja. Perjantaipäiväisen kehittelymme tulos oli: Vertaistalousneuvonnan info- ja keskustelutilaisuus Asikkalan, Hollolan ja Lahden A-killoille. Tilaisuus järjestetään Hollolan A-killassa keskiviikkona 12.3 klo 10- 14.

Viime matkoilla olen huomannut, että bussi- ja junamatkat ovat alkaneet kohdallani toimia unilääkkeen tavoin. Minun ei tarvitse kuin istahtaa pitkän matkan bussiin tai junaan, niin johan silmät pyrkivät lupsahtamaan kiinni. Se on toisaalta kovin tuskallistakin, sillä matkustaminen on oivallista aikaa keskittyä pohdiskelevan työn tekemiseen.

Optimismi ei ole olemukseltaan
mielipide kulloisestakin tilanteesta
vaan elinvoima,
voima toivoa silloin kun muut luovuttavat,
voima selvitä takaiskuista,
voima joka ei luovuta tulevaisuutta
pessimistille
vaan käyttää sen toivon hyväksi.

Näin kirjoitti saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer (1906 – 1945) odottaessaan keskitysleirillä teloitustaan. Hän onnistui pitämään kiinni villakoiran ytimestä. Entä sinä?

(Kirjasta 10 ajatusta ajasta, Bodil Jönsson)

Itsensä hukkaamisen taidosta

(Martti Lindqvist)

Koska jostain käsittämättömästä syystä joissakin piireissä vieläkin esiintyy epäselvyyttä siitä, miten voisi varmasti hukata itsensä, on syytä kerrata pystyyn kuolemisen aakkoset. Tulet huomaamaan, ettei se ole vaikeaa, miltä se ehkä näyttää. Muista, että harjoitus tekee mestarin.

1. Älä koskaan pyydä keneltäkään mitään. Et kuitenkaan saisi sitä. Ja vaikka sattumalta saisitkin, siitä koituisi sinulle vain ikävyyksiä.

2. Ole aina kaikkien käytettävissä. Sinulle sopii kaikki. Olet olemassa sitä varten, että toiset saisivat tyydyttää omat tarpeensa sinun avullasi.

3. Muista, ettei mitään elämässä saa ilmaiseksi. Kaikesta on maksettava. Jos joku sattumalta tarjoaa sinulle jotakin lahjaksi, siinä on aina salajuoni takana.

4. Voit vapaasti hakea itsellesi myös hyvää oloa sillä ehdolla, ettet missään tapauksessa suostu muuttumaan.

5. Etsi itsellesi guru. Puhu hänen ajatuksiaan. Muista, että hän on tavattoman suuri ja sinä niin kovin pieni hänen rinnallaan. Gurusi varmasti tietää sinua paremmin, kuka sinä olet ja mitä sinä elämässäsi tarvitset.

6. Älä luota tunteisiisi ja näytä niitä. Muista olla syyllinen, jos tunnet voivasi huonosti. Älä missään tapauksessa ilmaise vihan tunteita. Ime kaikki kielteiset tunteesi sisääsi.

7. Muista etsiä joka tilanteessa syntipukkeja. Sinä et ole valinnut omaa elämääsi etkä voi siihen myöskään vaikuttaa. Ei ole sinun vikasi, että olet sellainen kuin olet. Se on kaikkien muiden syytä.

8. Älä missään tapauksessa unohda itsesääliä. Se tuntuu yhtä ihanalta kuin tuntui pienenä vetäessä räkää sisäänpäin. Peittele itsesi itsesäälillä mennessäsi nukkumaan. Se varmasti pitää sinut erillään kaikista unelmista.

9. Muista käyttää ahkerasti elämäsi avainsanoja. Ne ovat ”sitku”, ”mutku” ja ”joo, joo, joskus”. Niillä selviää pois omasta elämästään.

10. Muista, että jo pienenä opit sen, miten elämä ei ole hauskaa, vaan leikkikin on lasten työtä. Ne vain leikisti näyttävät nauttivan leikeistään.

Tuntuuko ohjelma liian pehmeältä? Ei viinaa, ei huumeita, ei sekoilua ihmissuhteissa tai muita loppuun kuluttavia elämäntapoja. Älä ole turhaan huolissasi. Jos noudatat ohjeita tunnontarkasti, sen mukana myös kaikki muu sinulta pois otetaan. Siitä on kuolleena todistuskappaleena määrättömän suuri ihmisjoukko, joka on taatusti saanut itselleen sen, minkä on halunnutkin.
Voit aloittaa mistä ohjeesta tahansa. kaikki tiet vievät nolla pisteeseen. Se on helpompaa kuin luuletkaan. Aloita elämäsi lopettaminen jo tänään.

 Vertaistalousneuvonta käynnistyy...

 
Torstaina 24.1.2008

Kello on 11.32, ja lumimyräkkä on alkamassa. Sääennustus lupasi Keski- Suomeen 10- 20 senttiä lunta tämän torstaipäivän aikana. Nyt leijailevat ensimmäiset lumihiutaleet. Odotan aina tällaisia ääripään sääilmiöitä jännityksellä ja mielenkiinnolla. Tämän myräkän suhteen minulla tosin on ehtoja: Olen huomenaamuna varhain lähtemässä bussilla Vääksyyn, joten lumimyräkän on paras ajoittua nyt niin, ettei se haittaa matkantekoa. Lunta saa sataa vaikka metrin ja myrsky saa raivota, kunhan se tapahtuu sellaiseen kellonaikaan, että voin seurata luonnonvoimien temmellystä mukavasti kotisohvalta. Että tällaisia ehtoja tänään.

Alkuviikon matkat sujuivat hyvin, tosin kutkuttavaa jännitystäkin oli ilmassa. Maanantaina puksuttelin junalla Riihimäen ja Lahden kautta Lappeenrantaan. Hermoja repivä kuuden minuutin vaihtoväli Riihimäellä sujui ongelmitta. Huomasin, etteivät rautatieasemat kovin monimutkaisia ja sokkeloisia paikkoja olekaan. Rautatietunnelit laitureiden alla muistuttavat ihan kivasti toisiaan. Lappeenrantaan saavuin aikataulun mukaan. Ensin kävin kirjautumassa motelliin ja sen jälkeen pääsin tutustumaan Etelä- Saimaan A-kiltaan, missä käynnistimme vertaistalousneuvonnan toimintaa. Etelä- Saimaan A-kiltaan pystytettiin taloustietopiste. Lottosen Lea toimii vertaistalousneuvonnan yhdyshenkilönä ja tarvittaessa antaa tukea ja ohjausta talous- ja velkapulmissa kiltakeskuksesta käsin.

Yövyin Lappeenrannassa pienessä reissutyöläisten motellissa. Paikka oli edullinen, ja ihan hyvin varusteltu. Huoneessa oli jääkaappi ja mikroaaltouuni. Järkytyin tosin aluksi motellin ohjeista: ”Jos naapurinne häiritsee teitä kohtuuttomasti, varsinkin klo 22.00 jälkeen, voitte ottaa yhteyttä Turvatiimiin…” Minun mielikuvitukseni loihti siinä vaiheessa esiin aika hurjia kuvia. Mutta yö sujui erittäin rauhallisissa merkeissä; ainoastaan lumiaurat aiheuttivat aamuyöstä häiriötä.

Tiistaiaamupäivän vietin motellihuoneessa vuoden 2008 toimintasuunnitelmaa kirjoittaen. Klo 11.35 lähdin junalla Lappeenrannasta Kouvolan kautta Inkeroisiin ja Anjalankosken A-kiltaan. Päiväkeskus Kohtauspaikassa oli väkeä runsaasti paikalla. Pääsinkin kertomaan vertaistalousneuvonnasta useammalle kuulijalle. Olen nyt käynyt Anjalankosken A-killassa kaksi kertaa ja mieleeni on parhaiten jäänyt se, että Kohtauspaikassa on aina asioista kiinnostuneita ihmisiä paljon paikalla. Anjalankosken A-killan vertaistalousneuvonnasta vastaava yhdyshenkilö on nyt Keijo Takala. Kohtauspaikasta löytyy myös talousneuvontakansio.

Tiistaina alkuillasta lähdin sitten paluumatkalle Inkeroisista. Ensin kilkuttelin pikkuisella taajajunalla Kouvolaan, jossa vaihto Helsinkiin menevään InterCityyn sujui vaivattomasti. Sen jälkeen rupesikin kotimatkan ylle kertymään huolta. InterCity odotteli jotain saapuvaa junayhteyttä Kouvolassa tovin yli sovitun lähtöajan, mikä tarkoitti minulle Tikkurilan 12 minuutin vaihtovälin hupenemista entisestään. Lahdessa olimme kolme minuuttia aikataulusta jäljessä. Sen junailija lupasi puksutella hetkessä kiinni. Niin junailija tekikin, mutta: Tikkurilaan tultaessa InterCity joutui odottelemaan raiteen vapautumista, ja silloin teki mieli mennä vessaan piiloon. Kelloon en ainakaan uskaltanut enää katsoa. Lopulta pääsin ulos junasta ja säntäsin etsimään Tampereelle suuntaavan Pendolinon raidetta. Kun sinne pääsin, juna suhahti paikalle heti. Minuuttiakaan en olisi voinut enempää hukata. Valahdin helpottuneena Pendolinon istuimelle kuin keitetty spagetti ja luin loppumatkan kutkuttavan jännittävää Stephen Kingin Kuulolla- kirjaa:

Me emme nähkääs ole pohjimmiltamme Homo sapienseja.
Hulluus on meidän sisin ytimemme.
Primaarinen direktiivi on murha.
Hyvät ystävät, Darwin oli liian kohtelias sanomaan,
että me emme nousseet maailman valtiaiksi,
koska me olimme älykkäin tai edes ilkein laji
vaan koska me olemme aina olleet
viidakon hulluimmat, murhanhimoisimmat perkeleet.
(Stephen King)

Matkoille

Keskiviikkona 16.1.2008

Varasin juuri liput Tokio Hotelin konserttiin Helsingin jäähalliin. Jos joku ei tiedä, mikä Tokio Hotel on, voin lohduttaa, etten minäkään tiedä. Tyttäreni väittää tietävänsä. Sen verran olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on saksalainen bändi. Konsertin jälkeen tiedän varmasti enemmän; lähden nimittäin tyttäreni mukaan tuohon konserttiin. Se onkin sitten taas uusi kokemus.

Työrintamalle kuuluu matkavalmisteluja. Huomenna lähden Helsinkiin Omille jaloille- tiimipäiville. Tiimipäivien aiheita ovat mm. projektin rahoitustilanne 2008 ja vuoden 2008 toimintasuunnitelma. Nuo kaksi asiaa kyllä kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Minullakin on paljon hienoja suunnitelmia, mutta mihin kaikkeen rahat sitten riittävät? A-Kiltojen Liiton osahanke kattaa koko Suomen, joten työn hoitaminen siten, että A-killoilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet olla toiminnassa mukana, vaatisi matkustamista. Tänä vuonna ollaan tilanteessa, jossa matkustamisen sijaan olisi mietittävä myös muita keinoja hoitaa työ hyvin ja A-kiltoja tasapuolisesti ajatellen. Siinä on mielikuvitus vielä kovilla, mutta aavistan, että ratkaisuja on varmasti olemassa.

Tiimipäiviltä palaan viikonlopuksi kotiin, mutta jatkan heti maanantaiaamuna Lappeenrantaan ja tiistaina Anjalankoskelle. Junalippujen ostaminen vaati melkoisen ennakkoperehtymisen aikatauluihin. Varasin myös liput jo ensi viikon perjantain Vääksyn reissuun. Jännittävää on miettiä töitä yli viikoksi eteenpäin. Jännittävintä siinä on se, että tuleeko kaikki asiat huomioitua. Kaakkois- Suomessa ja Vääksyssä käyntien väliin jää osahankkeen ohjausryhmän kokous. Sitäkin olen tässä matkavalmistelujen lomassa yrittänyt valmistella. Huomaan, että joskus en yhtään osaa laatia aikatauluja itselleni. Hauskaa on löytää itsensä tilanteesta, jossa yrittää tehdä kymmentä asiaa kerralla. Eipä tule ainakaan aika pitkäksi.

Elämänohjeita vanhemmiltamme:
(Positiivarit Plussa maaliskuu 2003)

Älä koskaan luovu unelmistasi vain siksi, että unelman saavuttamiseen kuluisi liian pitkä aika. Aika kuluu joka tapauksessa.

Muista, että menestyksekäs tulevaisuus alkaa juuri nyt.

Älä huolehdi turhaan, kasvaako lapsistasi kunnon kansalaisia. Anna heille kaksinkertaisesti aikaasi rahaan verrattuna.

Älä ole koskaan liian kiireinen tapaamaan uutta ihmistä.

Kehystä mikä tahansa, mitä lapsesi tuo kotiin koulusta ensimmäisenä koulupäivänään.

Ole erityisen kohtelias sihteereille ja vastaanottohenkilökunnalle. He ovat portinvartijoita.

Ansaitse ensin rahat ja tuhlaa vasta sitten.

Osallistu koulun vanhempainiltoihin.

Älä ota lääkkeitä pimeässä.

Huolehdi tekojesi seurauksia etukäteen, jälkikäteen voi olla liian myöhäistä.

Älä avaa hampaillasi esineitä.

Lähetä äidillesi kortti syntymäpäivänäsi.

Varjele innokkuuttasi muiden pessimismiltä.

Älä elä elämääsi jarrut päällä.

Paperisotaa ja jääkaappirunoutta

Perjantai 11.1.2008

Mitä voisi kirjoittaa sateisena perjantai-iltapäivänä, kun tuntuu, ettei juttu luista? Uudet silmälasit kiusaavat enkä edes näe mitään. Sain lopulta hankittua kunnolliset silmälasit Tiimari- lasien tilalle, mutta nyt en näe näillä yhtään mitään. Tai näen hyvinkin, mutta niska täytyy pitää ihmeellisesti takakenossa. Kyllä, nämä ovat vanhoille ihmisille suunnatut moniteholasit: Linssin alareunalla näkee lähelle ja yläreunalla näkee kauas, ja minä katson koko ajan ihan väärästä reunasta. Täällä minä nyt istun työpöytäni ääressä ja pyörittelen hassusti silmiäni ja etsiskelen, millä linssin reunalla sattuisi näkemään tietokoneen ruudun. Joku varoitteli, että totutteluun saattaa mennä pari viikkoa. Täytyy uskoa siis kokeneempia.

Voisin sanoa, että työvuosi on käynnistynyt mukavissa merkeissä. Maanantaina kävin heti tapaamassa tamperelaisia vertaistalousneuvojia. Tampereen A-kiltaan ollaan pystyttämässä jo toista taloustietopistettä. Jäsenillan yhteyteen suunnitellaan talousaiheista teemaa. Talous- ja velkaongelmaisten vertaisryhmä nousi keskusteluun. Helsingin A-kiltaan lähti tänään taloustietopisteen materiaalipaketti postitse. Reilun viikon kuluttua matkaan Lappeenrantaan ja Inkeroisiin. Etelä- Saimaan A-kiltaan pystytetään taloustietopiste, myös Anjalankosken A-killassa ja Asikkalan A-killassa vertaistalousneuvonta käynnistyy.

Vuoden ensimmäinen työviikko on vierähtänyt vertaistalousneuvonnan paperisotaa taktikoidessa. Kolmen sortin paperia on nyt laadittu: 1) Sopimus vertaistalousneuvonnasta on tukisuhdesopimus, joka tehdään kolmikantamallin mukaisesti. Sopimuksen osapuolina ovat tuettava, vertaistalousneuvoja ja vertaistalousneuvonnasta vastaava taho eli A-kilta. 2) Vertaistalousneuvonnan työnjako on paperi, jonka allekirjoittavat osahanke ja A-kilta. Kuten nimikin jo sanoo, se on keskinäinen työnjako. 3) Vertaistukisuhteen perustiedot täytetään nimettömänä, ja sillä kerätään tilastotietoa raportointia varten. Näillä lapuilla paperisota siis käydään.

Kello käy ja raksuttaa. Kotiin täytyy lähteä. Lapset siellä odottavat hampurilaisbaarin nurkalla ruokaa. Ensi viikko käynnistyy A-Kiltojen Liiton strategian valmistelupäivillä. Siellä menee maanantai ja tiistai. Siitä tulikin mieleen mainita, että alkanut vuosi on A-Kiltojen Liitolle juhlavuosi. A-Kiltojen Liitto täyttää tänä vuonna 40 vuotta!

Runosuoni ei ihan vielä kuki. Tosin sain työtovereilta tupaantuliaislahjaksi ”jääkaappirunous-” magneetteja. Nyt meillä on jääkaapin ovessa magneettisia sanoja ja kirjaimia, joita yhdistelemällä voi jääkaapin oveen rustailla runoja. Ensi viikolla lupaan julkaista ensimmäisen jääkaappirunon!

Selvästi parempi vuosi

Maanantai 7.1.2008

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2008! Vuosi vaihtui taas kovalla ryminällä. Ainakin meidän asuntoalueella ilma oli sakeanaan täynnä raketteja. Siitä olisi voinut tehdä päätelmän ihmisten taloudellisesta tilanteesta: Uutena vuotena ei ainakaan oltu köyhiä eikä kipeitä. Rakettitouhut näyttivät myös aika vaarallisilta. Katselin, kun ryhmä ala-asteikäisiä poikia kulki keskenään ilman aikuisia koko uudenvuodenaattoillan meidän pihoilla. Joka pojalla oli kädessään rakettikassi. Pojat ammuskelivat raketeilla toisiaan!!!

Vuodesta toiseen olen kateellisena miettinyt, miten ihmisillä on varaa ensin ostaa hirveät määrät joululahjoja, sitten Joulun jälkeen rynnätä alennusmyynteihin ja heti perään räjäyttää kymmeniä, satoja euroja taivaan tuuliin uutena vuotena? Ottaen vielä huomioon sen, että suosituimmat joululahjat ovat yleensä digikameroita, taulutelkkareita ja muuta sikahintaista. Jonkinlaista selitystä asiaan tuli eilisessä uutislähetyksessä, jossa kerrottiin talous- ja velkaneuvontojen ruuhkautuvan jälleen kerran joulun vuoksi velka-ahdinkoon joutuneista ihmisistä. Joulun ostohysteriaan on helppo lähteä mukaan, ja jotenkin Joulun alla on niin kovin vaikea kuvitella Joulun jälkeistä elämää. Alennusmyynneistä ystävättäreni kertoi selviytyvänsä sillä, että hän suurperheen äitinä säästää rahaa aina varta vasten alennusmyynteihin ja tekee kaikki lasten vaatehankinnat niistä.

Uusi vuosi tuo tullessaan helpotuksia ylivelkaantuneiden elämään. Moni on kysellyt velkojen lopullisesta vanhentumisesta. Ohessa on linkki sivuun, josta löytyy oikeusministeriön tiedote velkojen lopullisesta vanhenemisesta:

http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1195125882602

 
Hyvä on myös tietää, että toimeentulotukiasioiden käsittelylle on nyt säädetty määräajat. Vuoden 2008 alusta lähtien kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea hakevan henkilön on saatava tukea koskeva päätös seitsemän arkipäivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tukipäätös on myös pantava toimeen viivytyksettä. Toimeentulotukea hakevan on myös päästävä keskustelemaan henkilökohtaisesti kunnan sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa, viimeistään seitsemän arkipäivän päästä siitä, kun asiakas on sitä pyytänyt.

Olen tänään ensimmäistä päivää loman jälkeen töissä. Työt käynnistyvät nopeassa tahdissa. Tämän viikon ohjelmaan kuuluu mm. toimintakertomuksen 2007 kirjoittaminen, tamperelaisten vertaistalousneuvojien tapaaminen, vertaistalousneuvonnan paperisodan kehittely, vertaistalousneuvojien työnohjauksista sopiminen ja muuta pientä. Onneksi intoa on kuin pienessä kylässä pitkän joululoman jälkeen. Lomalla puutuikin takapuoli, kun istuin nojatuolissa ja luin kaiken, minkä sain käsiini. Aivan mahtavia joululahjakirjoja!